maanantai 23. marraskuuta 2009

Siri Hustvedt: Lumous

Siri Hustvedtin Lumous on ilmestynyt jo 1996, mutta käännetty vasta nyt suomeksi ilmeisesti aiempien kirjojen (Kaikki mitä rakastin (2007) ja Amerikkalainen elegia (2008) hyvän menestyksen innoittamana. Kirjailijan kehitys on nähtävissä, kun tuotannon lukee tässä suomennosjärjestyksessä. Tämäkin Hustvedtin kirja on toki hyvä, mutta aiemmat ovat monimuotoisempia ja syvällisempiä.

Lumous tapahtuu amerikkalaisessa pikkukaupungissa ja on oikeastaan nuoren tytön kasvutarina. Päähenkilö 19-vuotias Lily Dahl käy töissä kahvilassa, jonka yläkerrassa hän myös asuu. Lily tutustuu ja rakastuu – lumoutuu - vastapäiseen hotelliin New Yorkista muuttaneeseen itseään vanhempaan taiteilijaan ja hylkää poikaystävänsä uuden ihastuksensa vuoksi. Lily myös ystävystyy naapurin vanhan rouvan kanssa, joka avustaa häntä Shakespearen Kesäyön unelman harjoituksissa, jonka paikallinen harrastajaryhmä on päättänyt esittää. Lily haaveilee suuresta maailmasta ja näyttelijän urasta sekä ihailee Marilyn Monroeta. Eli kyseessä on siis vanha tuttu tarina pikkukaupungin tytöstä.

Näiden kahden henkilön lisäksi Lilyn elämään vaikuttaa myös outo Martin, jonka hän on tuntenut jo lapsuudestaan saakka. Martinin kummallinen käytös ja tekemiset, joista Lily yrittää ottaa selvää tuovat kirjaan loppuvaiheessa jopa hieman jännitystä.

Edellä mainittujen keskeisten henkilöiden lisäksi mukana on joukko mitä erilaisimpia persoonallisuuksia, kuten tällaiseen syrjäiseen pikkukaupunkiin kuuluu. Nämä henkilöt ovatkin ehkä kirjan parasta antia.

Kirja on siis mukava, muttei erityisen vaikuttava lukukokemus, kuten Kaikki mitä rakastin oli, mistä pidin erittäin paljon.

torstai 19. marraskuuta 2009

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

Jhumpa Lahirilta on suomennettu 2 novellikokoelmaa ja yksi romaani. Lahirin ensimmäinen novellikokoelma Tämä siunattu koti sai Pulitzer-palkinnon ja myös muita Lahirin kirjoja on palkittu. Tuore maa on ollut Yhdysvalloissa myös myyntimenestys: se oli myydyimpien kirjojen listaykkösenä viikkotolkulla.

Jhumpa Lahiri on syntynyt Englannissa, mutta hänellä on intialaiset sukujuuret - tai bengalilaiset, niinkuin hän itse kirjoittaa. Lahiri kirjoittaa intialaisista Amerikassa, eri sukupolvien siirtolaisista, maahanmuuttajista ja heidän sopeutumisestaan vieraaseen kulttuuriin. Lahiri kirjoittaa pienistä arjen asioista selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä: Lahirin kirjoista on turha etsiä korulauseita tai aforismeja. Novelleissa kerrotaan puhumisen vaikeudesta ja siitä miten ollaan toisen kanssa isänä ja tyttärenä, vaimona ja miehenä, äitinsä poikana jne.

Tarinakokoelman 3 viimeistä kertomusta kertovat Hemasta ja Kaushikista näkökulmaa vaihdellen ja myös kertojan ääntä vaihdellen. Alussa Hema kertoo Kaushikille - sinulle -, keskimmäisessä tarinassa on minä-kertoja ja viimeisessä ulkopuolinen kertoja. Kolmesta tarinasta olisi jo saanut rakennettua romaaninkin.

Eniten Lahirin kirjoissa viehättää erilaisen kulttuurin kuvaus ja pienet asiat, joilla hän kuvaa ihmisten välisiä suhteita. Siirtolaisuuteen liittyvät sopeutumisvaikeudet ovat yleistettävissä mihin tahansa, vaikka Suomeen.