keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Philippe Lechermeier: Kätketyt prinsessat

Upea kuvakirja isoille ja pienille prinsessoille. Sillä prinsessat voivat olla pieniä ja pyöreitä, pitkiä ja laihoja tai mitä vain siltä väliltä. Prinsessat voivat laulaa, lukea, tanssia tai vaikkapa räpättää.

Esimerkkinä Prinsessa Ponneton, joka on ”Saamattomien kuninkaiden sukua. Joutilaisuus on heidän lakinsa, velttous mottonsa. Heidän vaakunassaan kuvataan höyhentyyny ja sanotaan: Hiljaa, täällä nukutaan. Tässä suvussa kruunun tilalla on yömyssy ja asuna vain yöpaita. Lepohetkien välit hän viettää rentoutuen maailman pehmeimpiin tyynyihin nojaillen.” Prinsessa Ponneton on samaa sukua kuin Prinsessa Ruusunen, joka nukkui sata vuotta.

Entäpä Prinsessa Muistitta. Hän unohtaa tapaamiset ja myöhästyy joka päivä bussista. Kun hän on menossa teatteriin, hän on viikon etuajassa tai kolme päivää jäljessä. Sukua Tuhkimolle, joka unohti kuunnella, koska kello lyö kaksitoista.

Kirjassa on myös käytännön opas mitä prinsessan tulee tietää, sekä testi, mikä prinsessa sinä olet.

Ulf Lundell: Säämies

Ulf Lundell (s.1949) on ruotsalainen kulttuurivaikuttaja. Säveltäjä, lauluntekijä, muusikko, kuvataiteilija, runoilija ja suosittu romaanikirjailija.

Säämies kertoo menestyvästä, 58-vuotiaasta taidemaalari Georg Boellista, joka on vetäytynyt tilalleen maaseudun rauhaan. Naisystävä on Ranskassa ja välimatka on vaikuttanut etäännyttävästi suhteeseen. Säätilan ja luonnonilmiöiden tarkkailu, viinin lipittely sekä ruoanlaitto ja taidenäyttelyn valmistelu täyttävät hänen päivänsä.

Kaksi Georgin ikäistä miestä, rockmuusikko ja kirjailija, sekä kirjailijan 30 vuotta nuorempi tyttöystävä tupsahtavat kylään. Hyvää ruokaa ja runsaasti viiniä kuluu kesäillanvietossa. Miesvieraat lähtevät kävelemään päämäärättömästi omille teilleen. Nuori Sofia jää viikonlopuksi Georgin vieraaksi. Toisaalta rannalla tapaamansa kaunis keski-ikäinen nainen on ajatuksissa.

Säämies on mieskirja. Pohdintaa ikääntymisestä, luovuudesta, rakkaudesta.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

Claes Andersson on kirjoittanut pienen muistelmakirjan, jossa hän käy läpi elämäänsä lapsuudesta lähtien. Mukaan mahtuvat politiikan vuodet, mutta mielenkiintoista on lukea ajoista, jolloin Andersson toimi psykiatrina, oli mukana Lilla Teaternin toiminnassa, miten hän opiskeli itse jazz-muusikoksi. Kirja ei etene mitenkään kronologisesti vaan Andersson kertoilee asioista vapaasti. Tilaa saa perhe ja ystävät, jalkapallo ja kirjallisuus. Andersson kirjoittaa virkistävän suoraan asioista eikä kaunistele.

Kirjan lopussa Andersson pohtii elämää, kuolemaa ja vanhenemista (Kun kirjoitan tätä en ole vielä kuollut...). Sitä miten kuolema on osa elämää: "Elämä ilman kuolemaa on typistettyä elämää." Ja vaikka vanhuuden kremppoja tulee ja asioita ei jaksa enää, Andersson on elämästään kiitollinen ja "enemmän hereillä kuin koskaan".