keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa

Tällä kertaa esittelyssä on vähän vanhempi teos: Elizabeth Gilbertin tositapahtumiin perustuva matkakertomus on ilmestynyt jo muutama vuosi sitten, vuonna 2007. Kirjan on nostanut uudelleen ajankohtaiseksi siihen pohjautuvan elokuvan (Eat Pray Love) valmistuminen tänä vuonna.

Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen noin 35-vuotias nainen, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan kunnossa: hänellä on hyvä työ toimittajana, aviomies, oma talo ja ystäviä. Mutta silti kaikki ei ole kohdallaan. Pariskunta yrittää saada lasta, mutta yhtäkkiä Elizabeth huomaa, ettei hän ole lainkaan varma haluaako lasta ja haluaako ylipäänsä elää tällaista elämää. Hän sairastuu masennukseen ja käy miehensä kanssa läpi raastavan eroprosessin. hänellä on myös myrskyisä ja kuluttava suhde toisen miehen kanssa.

Elizabeth kaipaa muutosta elämäänsä ja aikaa itselleen. Hän päättää lähteä vuodeksi etsimään itseään ja kadonnutta elämänhaluaan. Hän viettää neljä kuukautta Italiassa kieltä opiskellen ja ruoasta nautiskellen, sen jälkeen neljä kuukautta Intiassa joogaten ja meditoiden ja lopuksi neljä kuukautta Indonesian Balilla paikallisen poppamiehen kanssa keskustellen ja sikäläistä maailmankatsomusta tutkaillen. Matkan varrella Elizabeth tutustuu useisiin uusiin ihmisiin, löytää hyviä ystäviä, oppii pikku hiljaa rakastamaan itseään ja parantuu masennuksestaan. Myös rakkauselämä saa uusia käänteitä.

Kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen kirjailijan rohkeus tehdä suuria ratkaisuja elämässään ja toteuttaa omat unelmansa. Varmasti moni meistä on joskus unelmoinut välivuodesta, itse ainakin tunnustaudun tähän joukkoon, harvempi vain on pystynyt tai uskaltanut haavettaan toteuttamaan. Kirja sisälsi joitakin viisaita ajatuksia ja huomioita, mutta sen kömpelö kieli (en tiedä johtuuko suomennoksesta vai onko jo alkuperäisen tekstin ongelma) haittasi paikoin lukemista. Toisenlaisella tyylillä Italiasta, Intiasta ja Indonesiasta olisi varmasti saanut paljon kauniimmankin kuvauksen.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Elokuvanäyttelijänä tunnettu Peter Franzén esittäytyy nyt yleisölle kirjailijana. Hänen esikoisteoksensa Tumman veden päällä on saanut paljon huomiota osakseen ja se on myös ehdolla Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Vahvasti omaelämäkerrallinen teos Tumman veden päällä on kertomus Keminmaalla asuvasta kuusivuotiaasta Petestä. Vaikka elämä on tavallisesti mukavaa perheessä, jonka muodostavat äiti, isä ja pikkusisko, varjostaa sitä isän ajoittainen juominen ja väkivaltainen käyttäytyminen. Usein äiti pakkaa lapset mukaansa ja mennään turvaan mummolaan. Onneksi Petellä on nämä rakastavat ja läheiset isovanhemmat.

Vaikka kirja on raju kuvaus perheväkivallasta, tuovat Peten läheiset suhteet isovanhempiin sekä myös äitiin kirjaan lämpöä ja toivoa. Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, ja lapsen maailma ja sen tunnelma onkin tavoitettu todella uskotatavasti. Tunnelma myös säilyy erittäin hyvin läpi koko kirjan lyhyitä ja lakonisia lauseita ja lukuja käyttäen.