maanantai 16. tammikuuta 2012

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Muriel Barbery on ranskalainen filosofian opettaja,joka asuu nykyään Japanissa ja on syntyisin Marokosta. Siilin eleganssi on noussut listakärkeen eri puolilla maailmaa, eikä syyttä. Kyseessä on ihana, lempeä, ajatuksia herättävä ja kuitenkin satiirinen romaani. Harvoin saa lukea tällaista kultakimpaletta, jota ei raaskisi kädestään laskea, ja tuntuu oikeasti haikealta, kun kirja loppuu.

Siilin eleganssi on kertomus kahdesta maailmaa pakoilevasta ihmisestä, portinvartija Renéestä ja varhaiskypsästä Palomasta. He asuvat samassa kerrostalossa, ja tämä talo tarjoaa ympäristön koko kirjan tapahtumille. Sivuhenkilötkin ovat kiinnostavia, ja eniten kahden erakon elämään vaikuttaa taloon muuttava uusi ja rikas asukas, japanilainen herra Kakuro.

Kirja on täynnä hienoja filosofisia pohdintoja, joten lukeminen ei ole kovin nopeaa. Tämä kirja onkin tehty nautiskeltavaksi: hiukan viiniä, suklaata ja sohvannurkka, ja nautinto on täydellinen. Tähän kirjaan täytynee vielä palata uudelleenkin. Suosittelen!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Hazel Courteney: Jumalallinen väliintulo

Jumalallinen väliintulo on mielenkiintoinen kirja kuolleen Walesin prinsessa Dianan viesteistä. Hazel Courteney kirjoittaa omista kokemuksistaan, jotka alkavat yhtäkkiä keskellä Harrodsin tavarataloa. Hazel saa jonkinmoisen kohtauksen, joka vie hänet hyvin heikkoon kuntoon, ja samalla aukeaa kanava paranormaaliin maailmaan. Hazel alkaa kuulla prinsessa Dianan viestejä tuonpuoleisesta maailmasta.

Kirjassa on kaunis sanoma elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ja kehotuksia auttaa muita ja elää rakastavaa elämää. Minua hiukan häiritsi kirjan viimeistelemätön ulkoasu ja välillä ontuva kielenkäyttö. Kyse ei ole ehkä vain heikosta suomennoksesta, vaan alkuperäistekstikään ei yllä kaunokirjalliseen tasoon. Kyse on enimmäkseen tajunnanvirran omaisesta tekstistä, jossa kirjoittaja kuvaa omia, välillä kaoottisiakin tuntemuksiaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Simon Crompton: Rakastuin narsistiin

Narsismista on puhuttu viime vuosina paljon, ja välillä tuntuu, että mennään jo ylilyöntien puolelle, ja lätkitään narsistin leimaa joka toisen otsaan. Simon Crompton kuitenkin johdattelee aiheeseen taitavasti ja antaen myös narsistille itselleen puheenvuoron. Kirjailijan oma kiinnostus aiheeseen syntyi, kun hän ryhtyi miettimään miksi tytöt rakastuvat pahoihin poikiin ja hyvät, kiltit ja empaattiset miehet (joihin hän itse kuuluu) näyttävät jäävät lehdellä soittelemaan. Kirjan myötä paljastuu, että kiltti mies on sittenkin se parempi valinta.

Kirjassa käydään läpi narsismin tuntomerkkejä ja vaikutuksia läheisten elämään, ja annetaan esimerkkejä kirjallisuudesta, taiteesta ja populaarikulttuurista. Kirjassa on myös paljon ohjeita ja kysymyksiä narsismin tunnistamiseen. Pidin kirjan maalaisjärkisestä otteesta, jossa todettiin narsismia olevan hyvin erilaisia asteita, ja tiettyjä narsistisia piirteitä on kaikilla. Narsismi sinällään näyttää liittyvän nyky-yhteiskuntaan ja varsinkin miehiltä odotettavaan rooliin. Ja kirjassa tuodaan esiin myös narsismin syntyä puolustusmekanismiksi ja sen hyviäkin puolia. Tosin myös kerrotaan narsismin vaaroista, joskus "juokse äläkä katso taaksesi" voi olla paras ohje.

Kirjan myötä jokainen voi herätellä hiukan omaa sisäistä keittiöpsykologiaan, ja ryhtyä miettimään onko itsellä tai vaikka entisellä pomolla selviä narsistisia piirteitä. Kirja on mielenkiintoinen ja sisältää paljon hyvää tietoa, mutta vaaleanpunainen kansi on mielestäni epäonnistunut. Sisällys on parempi kuin kansi antaa olettaa.

maanantai 2. tammikuuta 2012

David Nicholls: Sinä päivänä

Heinäkuun 15. päivä 1988: Parikymppiset Emma ja Dexter saavat opintonsa päätökseen ja päätyvät yhdessä juhlien jatkoille. He ovat hyvin erilaiset ihmiset: Dexter on varakkaan perheen hurmuripoika, Emma vaatimattomammista lähtökohdista tuleva älykkö. Heidän välilleen syntyy kuitenkin vahva side, joka kestää läpi vuosikymmenten.
Kirjassa seurataan Emman ja Dexterin elämää vuosittain, aina samana heinäkuun päivänä. Dexterin elämä vie häntä matkustelemaan pitkin Eurooppaa ja Aasiaa ja sen jälkeen tv-uralle. Emma sen sijaan haaveilee turhaan kirjailijan urasta ja tuntee hukkaavansa elämäänsä halvan tex-mex-ravintolan tarjoilijana. Toisiaan Emma ja Dexter tapaavat harvakseltaan.
Jossain vaiheessa asetelmat tuntuvat kääntyvän toisin päin. Dexterillä menee vähän liiankin lujaa viinan, huumeiden ja biletyksen suhteen; Emma sen sijaan onnistuu vihdoin tavoitteessaan, kun hän saa kirjalleen kustannussopimuksen. Emma on tahollaan naimisissa ja Dexterkin näyttää ensimmäisen kerran todella rakastuneen ja nyt Sylvie odottaa lasta. Muuttuneissa olosuhteissa ystävät tapaavat toisiaan yhä harvemmin, eivätkä ole lainkaan varmoja kestääkö ystävyys.
Nichollsin kirja on saamiensa kehujen arvoinen kuvaus kahden ihmisen nuoruudesta, aikuiseksi kasvamisesta ja oman elämän etsimisestä. Varsinkin vuoropuhelu soljuu uskottavasti ja mielenkiinto säilyy läpi kirjan.