perjantai 25. toukokuuta 2012

Venla Hiidensalo: Mediahuora

Maria on freelance-toimittajana työskentelevä yksinhuoltajaäiti. Hän on aina töissä, nukkuu ja kirjoittaa Diapamin voimalla. Marian todellinen elämä on kaukana Facebook-statusten menevästä ja menestyvästä punaleninkisestä Maria Vartiaisesta. Hän tuntee itsekin olevansa suorastaan eri ihminen pukiessaan punaisen työasun päälleen ja ottaessaan kovan ilmeen kasvoilleen.

Lehdessä avustajana työskentelevän kirjoittajan on oltava kova. On oltava valmis myymään mitä vain; ystävyyssuhteet, luottamus, jopa oma poika uhrataan julkisuuden alttarille. Maria puolustautuu sillä, että jos hän ei kirjoita tarinaa huumeäidistä tai itäisen lähiön vankilakundista, menettää hän työnsä ja joku muu tekee jutun kuitenkin. Kaikki on kaupan.

Venla Hiidensalo on tarttunut ajankohtaiseen ja kiinnostavaan aiheeseen, mutta kirjana Mediahuora ei minusta ollut kovin onnistunut. Samankaltaisena toistuvia juttukeikkoja ja Marian kehää kiertäviä ajatuksia oli niin paljon, että kokonaisuudesta tuli puuduttava. Yli nelisataasivuista kirjaa olisi saanut tiivistää reilusti.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Mikael Krogerus ja Roman Tschäppeler: Pieni suuri päätösten kirja

Pieni suuri päätösten kirja väittää esittelevänsä 50 toimivinta ratkaisumallia. Kirjan takakansi on houkuttava: "Jos tiedät jo haluavasi tämän kirjan, et tarvitse sitä. Jos et ole ihan varma, sinun on syytä ostaa se välittömästi."

Mitä sitten paljastuu näin tärkeästä kirjasta? Ikävä kyllä pettymys, kirja olikin sekava kokoelma johtamisen, työpsykologian ja kauppatieteen oppeja. Tosin hyvää oli se, että monet opit ja menetelmät esitellään lyhyesti ja selkeästi. Eli jos et vielä tiedä, mikä on swot-analyysi tai kuminauhamalli, näistä voi olla oikeasti hyötyä ongelmien ratkaisussa.

Kirja on kuitenkin sekava silppukokoelma malleja ja keittiöpsykologiaa. Minulle ei oikein auennut, miten suuri osa itseymmärrykseen tai toisten ymmärtämiseen liittyvistä teorioista liittyvät ratkaisuun ja päätöksentekoon. Ihan hauskoja teorioita sinänsä, mutta jonkinmoista punaista lankaa olisi voinut miettiä yhdistämään kirjan tekstejä. Nyt kirjasta jäi kovin hajanainen kuva, vähän kuin joku olisi googlannut sanan "malli" ja printannut sen jälkeen sivut peräkkäin...

perjantai 11. toukokuuta 2012

Magne Hovden: Saamelandia

Norjalaisen Magne Hovdenin esikoisromaani herätteli suuria toiveita: pohjoisnorjalaisten nuorten miesten pähkähullu idea perustaa uusi turistirysä Saamelandia antoi olettaa Erlend Loen kirjojen tapaista hauskuutta. Ehkä odotukseni olivat liian kovat ja kirja tuotti pettymyksen.

Kirjan pääroolissa on kaksi vähän onnetonta nuorta miestä, Roy ja Leif, jotka kaljanjuonnin ja naisista haaveilun lomassa päättävät rikastua rahastamalla turisteja. Tarkoitus on hankkia muutama poro ja pukea turistit saamelaisasuun, jolloin he pääsevät vapauttamaan sisäisen saamelaisensa. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan, vaan poronhoito ja markkinointi aiheuttavat ongelmia. Ehkäpä kotien ryöstäminen suomalaiselta matkailuyrittäjältäkään ei ollut aivan viisas valinta. Kun vielä Royn ja Leifin tuttava sekaantuu rahakuljetusryöstöön, on soppa valmis.

Vaikka kirjan huumori ei minuun ihan uponnutkaan, oli siinä kuitenkin mielenkiintoista kuvausta arkielämästä Pohjois-Norjassa.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Bill Willingham: Fables 1, Legends in exile

Törmäsin Fables-sarjakuviin aivan sattumalta, mutta upea kuvitus houkutteli lukemaan tämän ensimmäisen tarinan. Ja ihastuin heti. Fables on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jokaiselle sarjakuvan ja kirjallisuuden ystävälle. Kuvitus on nautittavaa, ja tarina on hyvä, jopa paikoin hauska, ironiaakin löytyy.

Fables -tarinat kertovat satujen klassikoista, mm. Lumikista, Ruusunpunasta, Tuhkimosta, Isosta pahasta sudesta ja Prinssi Rohkeasta. Tarinat on kuitenkin kirjoitettu aikuislukijalle, ja hahmot ovat aika kaukana alkuperäisversioista. Jokaisella on satuhahmojen karkoituspaikassa oma, uusi tehtävänsä, ja draamaa syntyy. Ensimmäisessä Fables-albumissa satulegendat törmäävät heti alkumetreillä murhaepäilyyn, joka ravisuttaa koko yhteisöä. Lukijalle tarjotaan lisätietoa aivan Sherlock Holmesin tyyliin. On hupaisaa lukea, miten sarjakuvan Iso paha susi (tässä siis Satukaupungin ylikomisario) nauttii valokiilasta ja paljastaa koko tarinan ja motiivit lopussa aivan salapoliisiklassikoiden kaavan mukaan.

Fables -sarjakuvaa on julkaistu jo ainakin 16 osaa, joten ihan heti ei lukeminen lopu. Ja vaikka englannin kieli ei niin täydellistä olisikaan, kuvien avulla pysyy tarinassa mukana.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Teuvo Nisonius: Axel Tulikiven traagillinen kohtalo

Kirjan takakannessa kerrotaan, että Tammen arkistosta löytyi v. 1983 käsikirjoitus, jota oli tarjottu kustantajalle julkaistavaksi vuonna 1930. Käsikirjoituksen tekijä Teuvo Nisonius oli kuitenkin 1980-luvulla kieltänyt käsikirjoituksen julkaisemisen, mutta vuonna 2011 julkaisukielto päättyi. Pian tarinaa kirjan kirjoittajasta alettiin epäillä ja kirjan todelliseksi kirjoittajaksi paljastui toimittaja Teppo Sillantaus. Vaikkei kirja autenttinen 1920-luvun kuvaus olekaan, on se silti mielenkiintoinen ajan kuva.


Kirjan päähenkilö Teuvo Nisonius on nuori vastavalmistunut maisteri. Hän päätyy mukaan tekemään Suomen ensimmäistä äänielokuvaa ja tutustuu samalla maan elokuvateollisuuden suureen nimeen Axel Tulikiveen. Elokuvapestin lisäksi Nisonius on kiinnostunut Sigmund Freudin psykoanalyysista. Häntä hämmentää Freudin ajatus myös naisesta seksuaalisena olentona. Nisonius yrittääkin käyttää psykoanalyytikon taitojaan nuorten neitojen houkutteluun. Hän päätyy terapoimaan myös kovia kokenutta lasta.

Varsinkin elokuvamaailman kuvaus oli kirjassa mielenkiintoista ja kaiken kaikkiaan se oli mainio ajankuva. Aivan Mika Waltarin nuoruuskuvausten tasolle ei sittenkään ylletä.