maanantai 25. huhtikuuta 2016

Satu Väisänen: Viisi vuotta elämästäni: melanoomasta meditaatioon


Satu Väisänen kertoo huumorin keinoin oman melanoomasta selviämisen tarinansa. Satu on räväkkä persoona, joka etsii itseään, omaa tietään ja paikkaansa maailmassa. Kirja herättää ajatuksia, lohduttaa (joku muukin miettii ihan samoja juttuja!) ja naurattaa.

Freelancekirjoittaja / Life Coach Satu Väisänen on kirjoittanut aiemmin kirjan Selkähelvetti, jossa hän kuvaa vuosia kestäviä selkäkipujaan. Tavallaan tämä kirja on jatkoa tarinalle, mutta ihan oma itsenäinen teoksensa myös. Satu kirjoittaa vetävästi, tunteella ja hauskasti hurtilla huumorilla, suosittelen!

Jos ja kun Satu julkaisee seuraavan kirjansa, olen varmasti varausjonossa. Kuitenkin hiukan huolellisemmin olisi voinut tämän kirjan toimittaa, luvattoman paljon on vielä valmiissa kirjassa jäljellä painovirheitä (lupaudun Satu oikolukijaksi, jos tarvitset). Onneksi sisältö on muotoa tärkeämpi.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän

Ihana, nopea runokirja, jonka ajatuksenjuoksun perässä mennään sinne ja tänne. Sinne ja tänne edeten eteen tuli helmiä, mutta kokonaisuus jäi tälle lukijalle hajanaiseksi ja epäselväksikin.

Kirja ei ole pitkä, ja itse luin sen nopeasti, pysyen temmossa johon teksti minut vei. Tekstin tahti olikin yksi tekijä, mikä viehätti - se oli yksinkertaisesti hyvä. Hitaasti lukeminen voisi kuitenkin kannattaa, nyt etenin liiankin rivakasti asiasta toiseen, ja osa asioista meni niin sanotusti ohi!

Anja Erämaja on runoilija, kirjailija ja esiintyvä taiteilija. Ehkä liioittelen vähän -teoksessa tekijän monipuolisuus on läsnä: välillä ihmettelen mikä on tämä muoto jota luen, välillä tulkitsen tekstin runoksi, välillä proosaksi tai joksikin muuksi.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Panu Rajala: Intoilija

I.K. Inha oli liian vähälle huomiolle jäänyt valokuvauksen uranuurtaja ja monitaituri, joka kiersi Vienan Karjalaa ja Lappia tallentaen runonlaulajien tuotoksia, käänsi lukemattomia teoksia monesta eri kielestä, oli toimittajana Suometar-lehdessä, kirjoitti tietokirjoja eri aloilta, oli myös ensimmäisiä pyöräilijöitä Suomessa jne. Inha jäi samaan aikaan eläneiden Sibeliuksen, Järnefeltin, Gallen-Kallelan ja monen muun varjoon.

Panu Rajalan Finlandia-ehdokkaaksikin päätynyt teos on elämäkertaromaani. Rajala kirjoittaa kuten Inha, vanhahtavaa kieltä. Kirja on Inhan tarina, jossa osa tekstistä on Inhan omaa, osa Rajalan keksimää. Tekstistä ei tiedä eikä huomaa, milloin on äänessä Inha, milloin Rajala. Taitavasti siis tehty, mutta minua häiritsi se, että Inhalta lainattuja kohtia ei ollut selvästi merkitty. Osa lainauksista oli nostettu esiin ja lukija luuleekin, että siinä on kaikki, mutta Rajalan omalta vaikuttavan tekstin sekaan on ujutettu Inhan tekstiä pikkuisen muunneltuna satakunta sivua. Arveluttavaa - ja tästä kirjoitettiinkin paljon mediassa kirjan julkaisemisen jälkeen.

Joka tapauksessa kirja tutustutti minut Inhan valtavaan tuotantoon ja persoonaan kiehtovalla tavalla. Lisäksi kirjassa kuvataan hyvin muuttuvaa ja teknistyvää maailmaa, pääkaupunkien ja syrjäkylien eroja ja kansanperinnettä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Panu Rajala on taitava kirjoittaja ja kirjallisuudentutkija. Kirjan lukemisen jälkeen täytyi kaivaa esiin Inhan omia teoksia ja ihailla hienoja valokuvia vanhasta Suomesta, Karjalasta, ihmisistä ja työtavoista.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Arnaldur Indriðason: Mestaruusottelu

Kesällä 1972 maailma tuli hetkeksi Islantiin, kun Reykjavikiin saapuivat neuvostoliittolainen Boris Spasski ja yhdysvaltalainen Robert "Bobby" Fischer pelaamaan shakkia. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa pelituokio, vaan panoksena oli maailmanmestaruus. Vaikka herroista kumpikaan ei ollut poliittinen, mukana oli väistämättä kahden supervallan kohtaamisen tuntu, joka houkutteli Euroopan laidalle suuren joukon länsimaisia toimittajia ja muita ulkomaalaisia. Kun teini-ikäinen islantilaispoika murhataan elokuvateatterissa kesken näytöksen, on poliisin ensimmäinen ajatus, että tekijä voisi kenties olla ulkomaalainen. Mutta miksi kukaan - islantilainen tai ulkomaalainen - iskisi veitsellä harmittoman oloista elokuvahullua?


Näin käynnistyy murhaajan etsintä Arnaldur Indriðasonin kirjassa Mestaruusottelu. Edessä on perinteisiä kuvioita eli sormenjälkien ottamista, tupakantumppien etsimistä ja pimeässä elokuvateatterissa varsin vähän nähneiden silminnäkijöiden puhuttamista. Pyssyjä ei heilutella eikä autoilla kaahailla, ja vaikka supervalta-teema pysyy mukana koko tarinan ajan, se saa loppukäänteissä perin yllättävän muodon. Päähenkilönä rikosta ratkomassa on Marion Briem, jonka tuberkuloosin varjostamassa lapsuudessa piipahdetaan kirjan muutamissa takaumissa. Arnaldurin muussa tuotannossa Marion Briem on poliisista jo eläköitynyt sivuhenkilö, keskushahmona on Erlendur Sveinsson, joka Mestaruusottelussa vain vilahtaa lopussa. Arnaldurilla on yliopistotutkinto historiassa, ja kenties tästä syystä Mestaruusottelun juoni on punottu todellisten tapahtumien ympärille, mikä tuo tarinaan "tämä olisi voinut tapahtua oikeasti" -tunnelmaa.


Arnaldur Indriðason hallitsee jännityskirjallisuuden niksit ja on siksi ansioitunut dekkaristi: hän on saanut parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille annettavan Lasiavain-palkinnon kahdesti, ja lisäksi hän on voittanut Ruotsin dekkariakatemian Martin Beck -palkinnon, Britannian rikoskirjailijoiden yhdistyksen Kultaisen tikarin ja espanjalaisen RBA-mediayhtiön rikosromaanipalkinnon. Hänen ensimmäisestä suomennetusta teoksestaan Räme on Islannissa tehty myös elokuvaversio, suomenkieliseltä nimeltään Rikospaikka Jar City.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta


Kirjeitä saarelta on esikoisromaani, joka panee oitis odottamaan lisää. Jessica Brockmole on kielitieteilijä ja opettaja, ja osaa kutoa ihastuttavan tarinan Skotlannin perukoilla Skyen saarella asuvasta runoilijattaresta Elspethistä.

Luonnonlapsi Elspeth aloittaa sattumalta kirjeenvaihdon nuoren amerikkalaisen ihailijansa kanssa. Opiskelijapoika Davidin ja Elspethin kirjeet risteilevät kahden mantereen välillä, ja kuljettavat mukanaan salaisuuksia ja pientä flirttiä. Molempia pelottaa tavata ihastuksensa kohde, mutta ensimmäinen maailmansota saattaa kirjeenvaihtotoverit yhteen.

Rinnakkaistarinana kulkee Elspethin tyttären Margaretin tarina, myös kirjeenvaihdon kautta kuvattuna. Elspeth ei ole koskaan kertonut Margaretille tämän isästä, ja tytär etsii sekä omia juuriaan että kirjoittelee sulhaselleen Paulille rintamalle. Toinen maailmansota on alkanut.

Tarinat punoutuvat hienosti yhteen.  Jessica Brockmole loihtii nautittavan lukuromaanin, joka tekisi mieli sekä ahmia että säästää mahdollisimman pitkään. Suosittelen lämpimästi.