maanantai 23. tammikuuta 2017

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun


Lappeenrantalaisen Kristiina Bruunin vuonna 2015 ilmestynyt esikoisteos Kaikki mikä on sinun on aiheeltaan ajankohtainen. Monikulttuurisuuden teema näkyy romaanissa vahvana. Tarinan alussa lappeenrantalainen Anna lähtee opiskelemaan Teksasiin, Yhdysvaltoihin lukion jälkeen. Hänellä on haaveinaan jäädä maahan pysyvästi - löytää amerikkalainen aviomies ja saavuttaa mielenkiintoinen ura. Kohtalo päättää kuitenkin toisin.

Arlingtonin yliopistossa Anna kohtaa bangladeshilaisen Taufiqin, joka on kotoisin eksoottisen kuuloisesta paikasta nimeltä Chittagong. Taufiq kiehtoo Annaa ja vähitellen he tutustuvat toisiinsa ja alkavat seurustella. Kolmen kulttuurin - suomalaisen, amerikkalaisen ja bangladeshilaisen - yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.

Pian kirjassa hypätään viisi vuotta ajassa eteenpäin. Anna työskentelee Dallasissa  ja opiskelee työn ohella uutta tutkintoa, Taufiq puolestaan konsultoi it-alalla. Anna ja Taufiq menevät kihloihin ja häät järjestetään Bangladeshissa. Anna valmistuu maisteriksi ja suostuu Taufiqin ehdotukseen viettää vuosi Bangladeshissa - yksi kokonainen vuosi. Hän saa virkavapaata töistään ja muuttaa Taufiqin kanssa Dhakaan, maan pääkaupunkiin. Kulttuurishokki iskee voimakkaana, ja Anna miettii, miten hän selviää kokonaisesta vuodesta. Taufiq on töissä ja sukunsa parissa, mutta Annalla ei ole mitään omaa.

Vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Annan lisäksi kirjassa kulkee mukana kaksi muutakin tarinaa: Tasliman ja Delwarin. Taslima on Taufiqin sukulaisnainen, joka kuuluu yläluokkaan, mutta kokee olevansa avioliitossaan yksin. Onneksi hänellä on kuitenkin tyttärensä. Delwar puolestaan on Taufiqin perheen autonkuljettaja, nuori mies, joka haaveilee avioliitosta. Tasliman ja Delwarin tarinat jäävät kuitenkin aika pinnallisiksi kerronnan keskittyessä enimmäkseen Annaan.

Kirjailijan paikallistuntemus näkyy teoksessa ja erityisesti Bangladeshin kuvauksessa. Kirjan sivuilta löytyy myös muutama resepti paikallisista ruokalajeista ja teen valmistuksesta. Tarinassa vilisee  banglan kielen sanoja, joiden merkitys jää ensin vieraaksi, mutta tarinan edetessä samojen sanojen toistuessa niiden merkitykset avautuvat. Kaiken kaikkiaan kirjan tarina on mielenkiintoinen. Sen päättyminen herättää kysymyksen: voisiko Annan tarina vielä jatkua?

tiistai 10. tammikuuta 2017

Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joel Dicker on nuori kirjailijalahjakkuus Sveitsistä. Häneltä suomennettiin viime vuonna Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja pidin siitäkin. Joel Dickerin tapa kirjoittaa ja rakentaa juoni muistuttaa mielestäni John Irvingin tyyliä, tosin aika paljon yksinkertaisempana. Dickerin kirjat näkee mielessään myös filmattuna, ja ehkä näin vielä tapahtuukin.

Jo kirjan otsikosta tietää, että jotain ikävää tulee tapahtumaan ja tähän ikävään tulevaisuuteen myös viitataan aika monta kertaa kirjan kuluessa. Juoni kuitenkin imaisee mukaansa, kirja on todella vetävästi kirjoitettu.

Kirjan kertojana on kirjailija Marcus Goldman ja tarinan muissa pääosissa ovat Marcuksen serkkupojat Hillel ja Woody. Marcus tapaa serkkujaan aina lomilla vieraillessaan Baltimoren sukuhaaran luona. Baltimoren elämä on luksusta verrattuna Marcuksen kotioloihin. Myös Marcuksen setä ja täti ovat Marcuksen ihailun kohteita serkkupoikien lisäksi. Poikien elämää seurataan kouluiästä opiskelemaan saakka.

Aikamoisia juonen käänteitä ja kiemuroita tarinaan mahtuu. Osa tapahtumista on lukijalle ennalta arvattavia, osa taas ei.

Vaikka kirjan tapahtumat ja juoni ovatkin melodramaattisia, kirjan suorastaan ahmii. Ainoastaan lopussa tuntui, että kirjailija ei oikein osannut päättää dramaattisia tapahtumia ja lopettaa kirjaa kiinnostavasti. Suosittelen kuitenkin lämpimästi näitä molempia suomennettuja teoksia!