Ilmar Taska: Pobeda 1946

Viro vuonna 1946 nähtynä pienen, nimettömäksi jäävän pojan silmin. Popedalla ajava ystävällinen mies saa pojan kertomaan vanhemmistaan asioita, joiden paljastumisen takia piilotteleva isä haetaan pois ja äiti joutuu kuulusteluihin. Pojan tie vie Tallinnasta kauas pois poikien kasvatussiirtolaan ja sieltä taas takaisin. Pojan viaton ihmettely kummallisista asioista, joita hänelle tapahtuu, on hienosti kuvattu. Tapahtumat Neuvostoliitossa tuolloin ja monissa muissakin autoritäärisissä valtioissa herättävät ihmetystä ja kauhua aikuisissakin, saati sitten lapsissa.

Kirjassa on useita kertojia, myös Popedaa ajava turvallisuuspalvelun etsivä saa suunvuoron. Hän tekee töitä aatteen vuoksi ja silloin kaikki toisinajattelijat ovat vaarallisia ja heidät on saatava kiinni. Kaikista tulee ilmiantajia ja oman edun tavoittelijoita. Patarein vankila on turvallisuuspalvelun vangitsemien ihmisten kauhujen näyttämönä. 

Mukana on myös kansainvälinen kuvio, kun pojan Johanna-tädillä on rakkaussuhde englantilaiseen toimittajaan. Pääseekö Alan tapaamaan Johannaa Neuvostoliittoon ja pääseekö Johanna Englantiin? Päätöksiä ei tehdä asiaperusteisesti vaan siten, että päätöksentekijä itse hyötyy jollakin lailla ja pelastaa kenties oman nahkansa.

Aika kylmäävää luettavaa, vaikka kovin tuttua historiasta. Alkuteos on ilmestynyt vuonna 2016. Kirja on Taskan ensimmäinen romaani, ja hän on aiemmin työskennellyt elokuva- ja teatterialalla.

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Ingrid ja Jan on vakiintunut keski-ikäinen aviopari, jolle piintyneet rutiinit seksielämässä ja muissakin asioissa ovat arkipäivää. Lisäksi pariskunnan aikuiset pojat asustavat kotona kuin hotellissa, ja Ingrid passaa ja palvelee heitä.

Kaikki muuttuu, kun Janin 15 vuotta nuorempi työkaveri Hanne alkaa flirttailla Janin kanssa joulukonsertissa, Janilla naksahtaa päässä ja he aloittavat suhteen. Kaikkien kolmen elämä mullistuu kokonaan kirjassa kuvattujen parin vuoden aikana.

Kirjassa kertojan ääni vaihtelee näiden kolmen välillä. Alkuosa kirjasta on vähän raskasta luettavaa, kirjailijan kuvatessa sitä, miten kaikilla on asiat jollain lailla huonosti. Ingrid on täysin leipääntynyt työhönsä ja elämäänsä ja yrittää selviytyä päivästä toiseen tarkkojen rutiinien varassa. Hanne vaihtaa miehiä jatkuvasti, kun jokaisesta tuntuu löytyvän jotain vikaa. Jan taas on juuri saanut ylennyksen aivan yllätyksenä ja pyytämättä.

Kirjailija pyörittää päähenkilöidensä ajatuksia ja tekemisiä niin, että heidän elämänsä alkaa tuntua kirjan edetessä suorastaan tragikoomiselta. Ainoa, kenelle loppujen lopuksi yllättäen käykin hyvin, on Ingrid. 

Ei, ei ja vielä kerran ei on norjalaisen palkitun ja suositun kirjailija Nina Lykken kolmas romaani. Lykken kielessä ja tavassa kirjoittaa on jotain uutta ja virkistävää. Kannattaa tutustua!

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys: Patrick Melrosen tarina 1-3

Tartuin tähän kirjaan vastahakoisesti kaiken siitä lukemani takia. Kirjailija kuvaa osin omaelämäkerrallisessa kirjassaan lapsuuttaan tyrannimaisen, sadistisen isän ja tahdottoman äidin kanssa. Kirjan aihepiiri tuntui vastenmieliseltä.

Kirjan päähenkilö - kuten myös kirjailija itse - ajautuu nuorena vahvojen huumeiden käyttäjäksi ja kuin ihmeen kaupalla selviytyy hengissä.  Patrick Melrosen tarina on myös nähtävissä upeana tv-sarjana. Hienon tv-sarjan nähtyäni päätin kuitenkin lukea myös kirjan, jota sarja uskollisesti noudattelee.

Melrosen perheellä on kesähuvila Ranskassa ja kirjan tapahtumat alkavat sieltä, kun Patrick on 5-vuotias. Isä, David Melrose, on kavereidensa mielestä loistotyyppi, mutta lähipiiriään hän kiusaa, nöyryytttää ja alistaa. Vaimon selvitytymiskeino on viina ja lääkkeet, mutta Patrick ei pääse isäänsä pakoon avioeron jälkeenkään.

Kirjan toisessa osassa kuvataan uurnanhakumatkaa, jonka Patrick tekee isänsä kuoltua New Yorkiin. Patrickin huumeiden käyttö ryöstäytyy käsistä, ja kirjailijan kuvaus New Yorkin reissusta on aivan uskomaton.

Kirjan maailma on rikkaiden ja aatelisten. Siinä liikutaan Englannin maaseudulla kartanoissa ja varmistutaan siitä, että tunnetaan varmasti oikeat ihmiset. Kaikkia muita halveksitaan ja heistä kerrotaan ikäviä juttuja. Mukaan kirjassa kuvattuihin juhliin on kutsuttu myös prinsessa Anne, jota kirjailija ei kuvaa kovinkaan mairittelevasti. Juhlien kuvaus on hieman puuduttavaa, kun henkilöt vaihtuvat jatkuvasti ja keskustelujen aiheista ei aina pääse jyvälle.

Tässä vaiheessa Patrick on käynyt läpi vieroituksen ja on mukana juhlissa vähän ulkopuolisena. Osan nimi alkuteoksessa on Some hope: Patrick on selvinnyt kuiville, ainakin väliaikaisesti. Pystyykö hän antamaan isälleen anteeksi ja jatkamaan elämäänsä eteenpäin?

St Aubynin kirjat ovat alun perin ilmestyneet jo 1990-luvun alussa kuudessa osassa, suomenkieliset kirjat on julkaistu kahtena niteenä. Suosittelen lukemaan kirjan, jossa Englannin luokkayhteiskunta on edelleen voimissaan. Päähenkilön selviytymistarinakin on uskomaton, tosin raha on siinäkin tainnut mahdollistaa asioita.