Colson Whitehead: Nickelin pojat

Nickel on nuorten koulukoti Floridassa. Nuori musta poika, Elwood Curtis, joutuu Nickeliin ilman omaa syytään useammaksi vuodeksi. Elwood on kunnollinen poika, joka on tähän asti haaveillut opinnoista collegessa.

1960-luvun Yhdysvalloissa rotusorto on edelleen lain mukaan sallittua, mutta protesteja eri puolilla maata alkaa esiintyä, Elwoodkin osallistuu joihinkin mielenosoituksiin. Elwood kuuntelee Martin Luther Kingin puheita äänilevyltä kotonaan ja kannattaa väkivallatonta muutosta.

Jouduttuaan Nickeliin, Elwoodin suunnittelema tulevaisuus on  mennyttä. Nickelissä on eri talot valkoisille ja mustille, mutta kaikkia kohdellaan ja rangaistaan yhtä sadistisen mielivaltaisesti. Koulukodissa on nimellisesti opetustakin, mutta enimmäkseen pojat käyvät työpalvelussa. Välillä joku pojista katoaa jäljettömiin.

Lopulta pojat onnistuvat pakenemaan, mutta se, kuka selvisi New Yorkiin, selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla.

En tiedä onko kirja tositarina, onko Nickelin koulukotia koskaan ollut olemassa? Kaikki kirjassa kerrottu voisi kuitenkin olla totta, niin hirveää kuin se onkin.

Hienosti punottu juoni, hienosti kirjoitettu tarina!

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Celeste Ng kertoo kirjassaan kiinalais-amerikkalaisesta perheestä. Perheen isä James on juuriltaan kiinalainen, mutta syntynyt Yhdysvalloissa. James on koko ikänsä kärsinyt rasismista, samoin hänen kolme lastaan. Perheen äiti Marianne taas on joutunut luopumaan omista urahaaveistaan perheen perustamisen myötä.

Kirja alkaa siitä, kun perheen tytär Lydia löytyy hukkuneena läheisestä järvestä. Kukaan ei tiedä, mitä on tapahtunut. Onko kyseessä murha vai onko Lydia tehnyt itsemurhan? Kirjassa kelataan takautuvasti aiempia tapahtumia perheessä eri henkilöiden näkökulmista.

Käy ilmi, että vanhemmat eivät ymmärrä ollenkaan, miltä heidän lapsistaan tuntuu ja millaista heidän elämänsä on. James ja Marianne yrittävät korjata oman elämänsä virheitä ja epäonnistumisia lastensa kautta. Esim. Mariannen aiemmat toiveet lääkäriksi kouluttautumisesta saa kantaakseen juuri Lydia. James ja Mariannekaan eivät osaa puhua keskenään toiveistaan ja tarpeistaan.

Ngn teksti on julmaa käsitellessään perheen sisäisiä suhteita ja sitä, miten esim. lapset valehtelevat vanhemmilleen ollakseen heille mieliksi. Perheen tragedia kulminoituu Lydian kuolemaan. Kirjan lopussa on kuitenkin pieni toivon pilkahdus paremmasta.

Celeste Ng on loistava kirjoittaja. Suosittelen myös hänen aiemmin suomennettua teostaan Tulenarkoja asioita.