Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Petra Rautiainen on kirjoittanut esikoiskirjansa vaikeasta ja vaietusta aiheesta, sodanaikaisista vankileireistä Lapissa. Leireillä vuonna 1944 palvellut sotilas Väinö kirjaa päiväkirjaansa tapahtumia. Leirejä johtavat saksalaiset ja vankeja kuljetetaan leireille kaukaa Euroopan eri maista. Vangeilla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa ja olot ovat kurjat. Vankeja kuolee tauteihin ja nälkään. Heitä myös ammutaan mielivaltaisesti. Lääkäri tekee rotuoppiin liittyviä tutkimuksia.

Kirjassa on kaksi aikatasoa, sotavuosi 1944 ja toisaalta vuodet 1947-1950, jolloin Inkeri tulee pohjoiseen etsimään sodassa kadonnutta miestään. Hän asettuu Enontekiöön ja yrittää kaivaa esiin tietoa leireistä ja siellä olleista ihmisistä, mutta paikalliset asukkaat eivät halua paljastaa hänelle tietojaan sotavuosien tapahtumista.

Leirien lisäksi kirjassa kuvataan saamelaisten oloja sekä valtaväestön ja valloittajan suhtautumista alkuperäiskansaan. Heitä pidetään alempiarvoisina ja heistä yritetään väkisin tehdä suomalaisia, oman kielen puhumista ei sallita.

Rautiaisen kirja on sisällöltään runsas, kolmeensataan sivuun mahtuu paljon. Kirjan rakenne on kiinnostava, toisaalta päiväkirjamerkintöjä, toisaalta kuvaus Inkerin salapoliisityöstä. Myös kirjan loppuratkaisu on yllättävä, mutta johdonmukainen. Petra Rautiaisen kirja on ehdolla Hesarin esikoiskirjapalkinnon saajaksi.

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Elizabeth Stroutin kirja Pikkukaupungin tyttö on Stroutille tyypillinen äidin ja tyttären välisen suhteen kuvaus. Isabelle on murrosikäisen Amyn yksinhuoltaja. Isabellen taustat jää hämäriksi, Amykään ei oikein tiedä, mitä hänen äidilleen on aiemmin tapahtunut. Isabelle pitää asiat sisällään, ei osaa puhua tyttärensä eikä työkavereittensa kanssa. Amysta tulee arka tyttö, jolla on vain yksi kaveri, Stacey.

Kaikki muuttuu, kun Amyn koulussa aloittaa matikan sijaisopettajana Robertson, joka alkaa huomioida Amya. Amy ottaa kiitollisena vastaan kaikki ystävällisyyden osoitukset ja vähitellen Robertsonin ja Amyn suhde kehittyy väärään suuntaan.

Kirja ei kuitenkaan ole kuolemanvakava tai ahdistava. Hauskoja ovat kuvaukset Isabellen työpaikalta ja työkavereista ruokatuntijutusteluineen. Vähitellen Isabelle ystävystyy työkaveriensa kanssa ja kirjan loppu onkin yllättäen positiivinen.

Strout on saanut Pulitzer-palkinnon kirjastaan Olive Kitteridge. Myös Pikkukaupungin tyttö on taattua laatua. Kirja on ilmestynyt suomeksi jo 2001 ja tänä vuonna uudestaan Tammen Keltaisessa kirjastossa.

Jojo Moyes: Tähtien antaja

Jojo Moyes tuli tunnetuksi hittiromaanistaan Kerro minulle jotain hyvää vuonna 2015. Sen jälkeen kirjoja onkin ilmestynyt joka vuosi ja kaikki ovat olleet best sellereitä. Moyesin tapa rakentaa juoni ja kirjoitustyyli eivät petä nytkään, aihepiiri vaan on tyystin erilainen kuin aiemmissa kirjoissa.

Kirja sijoittuu 1930-luvun Kentuckyyn ja siellä pieneen kylään. Kylässä käynnistyy Liikkuva kirjasto -hanke, jossa naiset vievät ratsastaen kirjoja vuoriston asukkaille satulalaukuissaan. Naiset lähtevät kierroksilleen ympäri vuoden kelissä kuin kelissä. Vuoriston asukit ovat osin lukutaidottomia, kouluja käymättömiä, mutta naisten pyörittämän kirjastotoiminnan avulla monet oppivat lukemaan ja saavat kirjoista lohtua muutoin raskaisiin, työn täyttämiin päiviinsä.

Päähenkilö Alice naidaan kylään Englannista. Hänen aviomiehensä on kylää hallitsevan kaivosyrittäjä von Cleven poika. Avioliitto ei ole ihan sitä mitä Alice kuvitteli, mutta hän pääsee mukaan naisten kirjastotoimintaan. Jännittävien juonenkäänteiden kautta Alicenkin elämä saa uuden suunnan ja tarkoituksen.

Jos etsit lukuromaania, jota ei malta päästää käsistään, valitse tämä kirja. Kirja on omistettu kirjastonhoitajille kaikkialla! 😊

Kreetta Onkeli: Meiltähän tämä käy

Kreetta Onkelin uuden kirjan päähenkilö on rouva Paula von Renqvist. Rouva von Renqvistillä on pahasti oman elämänsä hallinta hukassa. Vaikka perheen elämä näyttää ulospäin hienolta, kaikki on vain kulissia. Asunto Erottajalla, arkkitehtimiehen menestyminen ja bisnekset, rouvan leipomoyritys, kahden lapsen harrastukset ja perheen yhteinen elämä ja matkat - kaikki romahtaa kirjassa. 

Paula ja Puppe eivät kumpikaan ole kasvaneet aikuisiksi, eivätkä osaa kasvattaa lapsiaankaan kestämään pettymyksiä ja epäonnistumisia. Tärkeintä on että kaikki näyttää ulospäin hyvältä. Puppe tyrannisoi koko perhettä äkillisillä raivokohtauksillaan ja käyttäytymällä kuten murrosikäiset: mulle-heti-kaikki-tänne-nyt -tyyliin. 

Kirjan aikana Paula lähtee kotoa ja käy läpi monenlaisia vaiheita lastensa ja uuden miesystävänsä kanssa. Onkeli kertoo todella kärjistetyn tarinan uusavuttoman ja tunnevammaisen ydinperheen epäonnistuneesta elämästä, ja tarinan lopussa vaimo ja lapset ovat saamassa päänsä pinnalle. Kirjan lopussa elämä näyttää aika yllättäen seesteisemmältä, asiat tuntuvat järjestyvän ihan kirjan viimeisillä sivuilla. Kirjailijalle taisi tulla kiire solmia juonenkäänteet, joita kyllä riittikin, nopeasti siistiin solmuun.