maanantai 16. marraskuuta 2020

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

 Emmi Itärannan uuden kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2168. Kirjan kertoja on Lumi Salo, joka kirjoittaa kyllä kirjeitäkin, mutta ennemminkin tallentaa muistikirjaansa tapahtumia.

Kirjassa maapallolta on lähdetty asumaan avaruussiirtokuntiin. Ensin kuuhun, sen jälkeen Marsille ja monille muille pienemmille planeetoille. Myös sylinterikaupungeissa asutaan. Planeettojen välillä liikutaan sukkuloilla.

Kirjan alkaessa Lumin kumppani Sol katoaa. Katoaminen liittyy biologisiin iskuihin, joissa jotkut siirtokunnat muuttuvat asuinkelvottomiksi. Onko Sol mukana bioterrorismiliikkeessä?

Kirja rakentuu Lumin muistikirjamerkintöjen ja sähköposteissa kerrottavan tiedon varaan. Lumi yrittää jäljittää Solin liikkeitä ja selvittää mitä hänelle on tapahtunut.

Kuten aiemmissakin Itärannan kirjoissa, kirjan perussävy on surumielinen ja tapahtumat rakennetaan jännärimäseksi juoneksi. Kirjan loppuratkaisu jää osittain avoimeksi. Vaikka en yleensä lue tieteiskirjallisuutta, Emmi Itärannan uutta kirjaa aina odottaa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Tommi Kinnunen teki sen taas: tänä vuonna ilmestynyt uusi kirja on aivan upea lukukokemus. Kirjan aihe on Kinnusen mukaan hänen vaimonsa ehdottama: Saksan armeijan mukana pohjoiseen lähteneet naiset ja se, mitä näille naisille tapahtui sodan jälkeen. Kinnunen kuvaa muutaman naisen kotiinpaluun Lapin sodan päätyttyä. Naiset kävelevät käsittämättömän matkan Norjasta Suomeen kotipaikkakunnilleen. 

Naiset ovat olleet Pohjois-Suomessa ja Norjassa Saksan armeijan palveluksessa erilaisissa tehtävissä, esim. sairaalassa tai kanttiinissa töissä. Kaikki ovat myös olleet saksalaisten miesten naisystävinä. Heitä haukutaan matkan aikana saksalaisten huoriksi, ja sen takia he yrittävätkin vältellä ihmisiä matkansa aikana. 

Matka poltettujen kylien, metsien ja erämaiden läpi kestää viikkokausia. Naisilla ei ole ruokaa, ei sopivia vaatteita tai kenkiä, ei majapaikkoja. Vähitellen joukko pienenee ja lopussa vain kaksi naista on jäljellä. Matkan aikana naiset käyvät läpi kukin omia syitä lähdölleen ja pohtivat tulevaa. He pääsevät perille kotikyläänsä, mutta päättyykö matka siihen? Mikä heitä perillä odottaa?

Kinnunen kertoo hienosti naisten raskaasta matkasta, heidän suhtautumisestaan toisiinsa ja siitä, miten ulkopuoliset heihin suhtautuvat. Loppumatkan kuvaus on unenomaista. Kirjan loppuratkaisu on odottamaton ja täysin yllättävä. Miten Kinnunen osaakin!