Colson Whitehead kirjoittaa Yhdysvaltoihin tuotujen mustien orjien vaihtoehtoista historiaa. Kirjassa kuvataan etelävaltioihin rakennetun maanalaisen rautatieverkoston toimintaa. Verkoston tarkoituksena oli kuljettaa paenneita orjia niihin pohjoisen osavaltioihin, joissa orjuus oli kiellettyä. Verkoston toiminnassa oli mukana paenneita tai vapaita orjia ja myös valkoisia orjuuden vastustajia.
Paenneita orjia metsästivät palkkiota vastaan joukkiot, jotka kuljettivat kiinni saamansa orjat takaisin isännilleen. Paenneita orjia rangaistiin tai heidät tapettiin. Mustia myös hirtettiin lauantai-iltamien merkeissä vasiten sitä varten järjestetyissä tilaisuuksissa, joihin valkoiset tulivat "nauttimaan" ohjelmasta.
Kirjan päähenkilö on Cora, joka onnistuu pakenemaan isännältään. Jo Coran äiti on paennut vuosia aiemmin, ja Coralle on jäänyt epäselväksi äidin kohtalo. Cora on myös katkera äidilleen siitä, että hän hylkäsi lapsensa paetessaan.
Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Pakenevien orjien ja heitä auttavien tarinoita avataan omissa luvuissaan. Vaikka tarinat ovat karmaisevia, kirjassa on kuitenkin ns. onnellinen loppu. Maanalaisen rautatien toiminta on kuvattu niin uskottavasti, että välillä melkein unohtaa, ettei sellaista oikeasti ollut.
