maanantai 13. helmikuuta 2017

Maria Turtschaninoff: Maresi (the Red Abbey Chronicles)


Maresi on alunperin kirjoitettu ruotsiksi, mutta luin sen huvikseni englanniksi. Käännös oli onnistunut ja kirja sujuvaa ja mukaansatempaavaa luettavaa, epäilemättä myös suomeksi.

Maresi kertoo maailmasta, jossa tytöt ja naiset eivät ole turvassa. Suvun päämies voi tehdä naisilleen mitä haluaa, jopa tappaa. Punainen luostari yksinäisellä saarella kuitenkin tarjoaa turvapaikan tytöille, sen alueelle eivät miehet saa jalallaan astua. Jumalatar, jolla on kolme olomuotoa – neito, äiti ja harppu – suojelee omiaan.

Maresi auttaa luostarissa uutta ja säikkyä tulokkasta Jaita, jonka hyytävä tarina alkaa paljastua tytöille vähitellen. Jain kintereillä saarelle saapuu kosto.

Maria Turtschaninoff on syntynyt Helsingissä ja voitti Maresi kirjallaan Junior Finlandian vuonna 2014. Maresi sopii kuitenkin vallan hyvin aikuisenkin luettavaksi. Maresin tarina jatkuu kirjassa Naondel.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun


Lappeenrantalaisen Kristiina Bruunin vuonna 2015 ilmestynyt esikoisteos Kaikki mikä on sinun on aiheeltaan ajankohtainen. Monikulttuurisuuden teema näkyy romaanissa vahvana. Tarinan alussa lappeenrantalainen Anna lähtee opiskelemaan Teksasiin, Yhdysvaltoihin lukion jälkeen. Hänellä on haaveinaan jäädä maahan pysyvästi - löytää amerikkalainen aviomies ja saavuttaa mielenkiintoinen ura. Kohtalo päättää kuitenkin toisin.

Arlingtonin yliopistossa Anna kohtaa bangladeshilaisen Taufiqin, joka on kotoisin eksoottisen kuuloisesta paikasta nimeltä Chittagong. Taufiq kiehtoo Annaa ja vähitellen he tutustuvat toisiinsa ja alkavat seurustella. Kolmen kulttuurin - suomalaisen, amerikkalaisen ja bangladeshilaisen - yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.

Pian kirjassa hypätään viisi vuotta ajassa eteenpäin. Anna työskentelee Dallasissa  ja opiskelee työn ohella uutta tutkintoa, Taufiq puolestaan konsultoi it-alalla. Anna ja Taufiq menevät kihloihin ja häät järjestetään Bangladeshissa. Anna valmistuu maisteriksi ja suostuu Taufiqin ehdotukseen viettää vuosi Bangladeshissa - yksi kokonainen vuosi. Hän saa virkavapaata töistään ja muuttaa Taufiqin kanssa Dhakaan, maan pääkaupunkiin. Kulttuurishokki iskee voimakkaana, ja Anna miettii, miten hän selviää kokonaisesta vuodesta. Taufiq on töissä ja sukunsa parissa, mutta Annalla ei ole mitään omaa.

Vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Annan lisäksi kirjassa kulkee mukana kaksi muutakin tarinaa: Tasliman ja Delwarin. Taslima on Taufiqin sukulaisnainen, joka kuuluu yläluokkaan, mutta kokee olevansa avioliitossaan yksin. Onneksi hänellä on kuitenkin tyttärensä. Delwar puolestaan on Taufiqin perheen autonkuljettaja, nuori mies, joka haaveilee avioliitosta. Tasliman ja Delwarin tarinat jäävät kuitenkin aika pinnallisiksi kerronnan keskittyessä enimmäkseen Annaan.

Kirjailijan paikallistuntemus näkyy teoksessa ja erityisesti Bangladeshin kuvauksessa. Kirjan sivuilta löytyy myös muutama resepti paikallisista ruokalajeista ja teen valmistuksesta. Tarinassa vilisee  banglan kielen sanoja, joiden merkitys jää ensin vieraaksi, mutta tarinan edetessä samojen sanojen toistuessa niiden merkitykset avautuvat. Kaiken kaikkiaan kirjan tarina on mielenkiintoinen. Sen päättyminen herättää kysymyksen: voisiko Annan tarina vielä jatkua?

tiistai 10. tammikuuta 2017

Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joel Dicker on nuori kirjailijalahjakkuus Sveitsistä. Häneltä suomennettiin viime vuonna Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja pidin siitäkin. Joel Dickerin tapa kirjoittaa ja rakentaa juoni muistuttaa mielestäni John Irvingin tyyliä, tosin aika paljon yksinkertaisempana. Dickerin kirjat näkee mielessään myös filmattuna, ja ehkä näin vielä tapahtuukin.

Jo kirjan otsikosta tietää, että jotain ikävää tulee tapahtumaan ja tähän ikävään tulevaisuuteen myös viitataan aika monta kertaa kirjan kuluessa. Juoni kuitenkin imaisee mukaansa, kirja on todella vetävästi kirjoitettu.

Kirjan kertojana on kirjailija Marcus Goldman ja tarinan muissa pääosissa ovat Marcuksen serkkupojat Hillel ja Woody. Marcus tapaa serkkujaan aina lomilla vieraillessaan Baltimoren sukuhaaran luona. Baltimoren elämä on luksusta verrattuna Marcuksen kotioloihin. Myös Marcuksen setä ja täti ovat Marcuksen ihailun kohteita serkkupoikien lisäksi. Poikien elämää seurataan kouluiästä opiskelemaan saakka.

Aikamoisia juonen käänteitä ja kiemuroita tarinaan mahtuu. Osa tapahtumista on lukijalle ennalta arvattavia, osa taas ei.

Vaikka kirjan tapahtumat ja juoni ovatkin melodramaattisia, kirjan suorastaan ahmii. Ainoastaan lopussa tuntui, että kirjailija ei oikein osannut päättää dramaattisia tapahtumia ja lopettaa kirjaa kiinnostavasti. Suosittelen kuitenkin lämpimästi näitä molempia suomennettuja teoksia!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Care Santos: Suklaan maku

Suklaan maku on katalonialaisen Care Santosin ensimmäinen suomennettu romaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan kolmella eri vuosisadalla. Tapahtumia kuljetetaan 1700-luvulta peräisin olevan ranskalaisen kaakaokannun reittiä. Kannu valmistettiin Sevresin posliinitehtaalla madame Adelaidelle, joka oli Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n tytär. Kannu saa kolhuja ja vaihtaa vuosisatojen aikana omistajaa monta kertaa.

Kirja ei ole kronologinen vaan siinä kuljetaan 1900-luvulta taaksepäin ja päädytään 1700-luvulle. Pääosa kirjassa on kaakaolla ja suklaalla, niiden valmistuksella ja valmistajilla, suklaamestareilla, kisälleillä ja killoilla. Kaakao osoittautuu suorastaa mystisen herkulliseksi juomaksi, kun mestarit valmistavat sitä omilla salaisilla resepteillään. Kaakaon ohella kirjan päähenkilöt käyvät ahkerasti myös oopperassa ja mukaan mahtuu myös romanttisia juonen käänteitä. Osa kirjan henkilöistä on historiallisia henkilöitä, kuten Beaumarchais, joka kirjoitti mm. Sevillan parturin ja Figaron häiden libretot.

Kirjan eri vuosisadoille sijoittuvat tarinat ja niiden henkilöt ovat hyvinkin erilaisia. Pidin oikeastaan eniten kirjan päättävästä viimeisestä tarinasta, joka sijoittui 1700-luvun Barcelonaan. Siinä kaakaon ja suklaan valmistajien valiojoukko on lähtenyt Versaillesista opintomatkalle Barcelonaan. Tarinasta ei puutu yllättäviä, farssimaisia tapahtumakäänteitä. Juoni voisi jopa olla jostain oopperasta!

 Kirjan lopussa on kerrottu lyhyesti historiallisista henkilöistä, jotka esiintyvät kirjassa. Teos on saanut Ramon Llull -kirjallisuuspalkinon. Seuraavan kerran juodessani kaakaota, maistelen sitä uusin ajatuksin ja muistelen tätä kirjaa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas


Vain puoliksi kuningas aloittaa Särkynyt meri -trilogian. Gettlannin kuningaskunnan prinssi Yarvi on raajarikko, sillä hänen vasen kätensä on ollut syntymästä asti epämuodostunut. Hänen isänsä on kuningas, mutta vammansa vuoksi Yarvista koulutetaan pappia. Yarvin veli sen sijaan on juuri sellainen kuin tulevan kuninkaan kuuluukin olla: vahva, rohkea ja voimakas.

Veljensä ja isänsä yllättävän kuoleman jälkeen Yarvi perii kuninkaan valtaistuimen. Hänen setänsä Odem ei kuitenkaan voi hyväksyä Yarvin kuninkuutta, ja katkeran petoksen jälkeen Yarvi huomaa päätyneensä orjaksi merelle. Hän vannoo kostoa ja liittoutuu muiden hylkiöiden kanssa tavoitteenaan voittaa takaisin valtaistuin, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Vammautuneen kätensä vuoksi hän ei kunnolla kykene pitelemään kilpeä tai käyttämään kirvestä, vaan taistelee sen sijaan älyllään.

Yarvin matkasta tulee pitkä. Kirja tempaa lukijan tarinan mukaan heti alkusivuilta ja juonenkäänteet ovat kiehtovia. Kirjan loppuessa toivoisi, että lukunautinto jatkuisi pidempään. Onneksi tarina jatkuu trilogian toisessa osassa nimeltä Halki puolen maailman.