perjantai 10. marraskuuta 2017

Lauri Törhönen: Elämäni banaanin kuorena


Tässä tuli vastaan kirja, josta en oikein tiennyt pidinkö vai en. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kuvaa hyvin eroon pakotetun miehen tunnelmia. Vaimo haluaa eron ja lapset, miehelle jää katkeruus.

Molemmat kirjan tyypit sekä Minä (mies) että Sinä (nainen) ovat aika epämiellyttäviä tyyppejä. Suhde alkaa pettämisellä, jatkuu pettämisellä ja loppuu pettämiseen. Molemmin puolin.

Mies syyttää naista suhteen loppumisesta: ”Kesäkuun viidestoista käräjäoikeus sai meidän avioerohakemuksemme. Meidän, Sinun ja Minun, jonka sinä ja minä olivat allekirjoittaneet. Sinä halusit avioeron."

Mies velloo itsesäälissä, ja nainen lisää tuskaa hankaloittamalla lasten ja isän tapaamisia. Kuitenkaan mies ei oikein missään vaiheessa tajua omaa osuuttaan kriisiin, hänen mielestään on luonnollista pitää kymmeniä rakastajattaria, ja vaimo on nipo kun ei ymmärrä. Kaksi isoa, itsekästä lasta leikkii omia piirileikkejään.

Lauri Törhönen on elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja kirjailija, jonka oma avioliitto päättyi eroon.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Jukka-Pekka Palviainen: Minä, eno ja Matti

Tämä oli ensimmäinen kirja, joka osui käteeni Jukka-Pekka Palviaisen tuotannosta, ja ihastuin kovasti. Harva kirja saa hekottelemaan ääneen yksinään, mutta tämä onnistui.

Keski-ikäinen Reino on kirjan kertojaminä, hiukan jälkeenjäänyt tai älyllisesti rajoittunut, mutta kiltti ja monissa asioissa kirkkaita totuuksia laukova. Reinon äiti on juuri kuollut, ja Reinon eno on luvannut sisarelleen käydä sytyttämässä kynttilän sisarelle tärkeille paikoille. Liikkeelle lähdetään asuntoautolla. Matti ajaa, eno juo kaljaa ja Reino kommentoi tapahtumia ja lukee äidin kirjeitä seurueelle.

Normaalisti Reino on töissä enon eläinkaupassa, hoitaa eläimiä ja puhdistaa niiden häkkejä. Enolla on selkeät ajatukset kaupankäynnistä: ”Meidän tehtävämme ei ole rajoittaa asiakkaiden rahankäyttöä. Ikinä ei saa sanoa, että asiakas ei tarvitse jotain, jos tämä itse uskoo sen tarvitsevansa. Asiakas on aina oikeassa.”

Kirja on lämminhenkinen ja oivaltava kertomus erilaisten ihmisten maailmasta. Palviainen on kirjoittanut paljon sekä nuorille että aikuisille. Löytyipä taas kirjailija, jolta haluaa lukea lisää!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu


Leena Lehtolainen ei taaskaan tuota pettymystä. Uusin Maria Kallio – sarjan teos Viattomuuden loppu käsittelee yhteiskunnallisesti ajankohtaisia aiheita kuten esimerkiksi maahanmuuttoa ja rasismia.

Maria Kallio on siirtynyt epätyypillisten väkivaltarikosten yksiköstä Länsi-Uudenmaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten ja alaikäisten rikoksentekijöiden erikoisyksikköön. Hän päätyy kuitenkin jälleen selvittämään murhatapausta. Uhrina on vasta vankilasta vapautunut pedofiili. Onko kyseessä kostomurha?

Tämänkertainen murhatutkimus koskettaa Mariaa erityisen läheltä, sillä hänellä itsellään on kaksi teini-ikäistä lasta ja murhan uhrina on henkilö, joka on tuomittu lapsiin kohdistuvista rikoksista. Hän päättää katsoa tapausta objektiivisesti, mutta päätyy murhatutkimuksen edetessä tuntemaan murhatun pedofiilin uhrien tarinat liiankin läheltä.

Voiko hyväksikäytöstä toipua ja missä kulkee anteeksiantamisen raja?

maanantai 9. lokakuuta 2017

Sadie Smith: Kutsumattomat vieraat


Kutsumattomat vieraat on omalaatuinen kertomus Sternen perheestä, joka asuu vanhassa kartanossa Englannin maaseudulla. Perheeseen kuuluu äiti, nuoret aikuiset tytär ja poika ja nuorempi tytär, sekä äidin uusi aviomies, jota lapset eivät hyväksy. Vanhemman tyttären Emeraldin syntymäpäivänä lähistöllä tapahtuu junaonnettomuus ”sivuraiteella”, ja kartanoon alkaa virrata kummaa väkeä.

Tarinan huipennuksena juhlavieraat illastavat salissa ja salaisuudet alkavat paljastua pintakiillon alta. Samalla ryysyinen joukko pelastuneita matkustajia vaeltelee pitkin taloa ja huutaa ruokaa ja yösijaa. Keitä nämä matkalaiset oikein ovat? Ja mitä salaisuuksia heidän mukanaan paljastuu?

Minulle kirja oli liian epäuskottava, vaikka juoni olikin näppärästi kasattu. Sujuvasti kirjoitettu kuitenkin, ja paikoin vallan viihdyttävä.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Tittamari Marttinen: Perhosvaikutus


Tittamari Marttisen Perhosvaikutus on pieni kirja, johon on koottu lyhyitä, pakinatyyppisiä kirjoituksia. Aiheet hyppelevät asiasta kolmanteen, mitään punaista lankaa en kirjasta löytänyt. Marttisen omia kokemuksia tietenkin kaikki.

Marttisen muutto Helsingistä Rovaniemelle kirvoittaa paljon pohdintoja, samoin Lapin luonto. Pariisin matkoja Marttinen muistelee myös, ja vertailee Pariisin ja Rovaniemen kulttuurielämää. Minua häiritsi läpi kirjan jonkinlainen elitistinen asenne: näettekös miten kulturelli olenkaan?

Joistakin tarinoista pidin kovasti, mutta kokonaisuus oli mielestäni hajanainen ja osin viimeistelemätönkin. Jotkut pakinat olivat yksinkertaisesti tylsiä. Odotin kirjalta enemmän, siksi ehkä pienoinen pettymys oli päällimmäinen tunne. Sisulla luin kirjan loppuun, vaan ei parantunut loppua kohti.