tiistai 11. joulukuuta 2018

Han Kang: Ihmisen teot

Han Kangin Ihmisen teot kertoo vuoden 1980 kansannoususta Etelä-Korean Gwangjussa, sekä tuon protestin inhimillisistä jälkiseurauksista. Pääosin nuoret ihmiset ja opiskelijat nousivat protestoimaan Etelä-Korean hallintoa vastaan toukokuussa 1980. Protesti pysäytettiin verisesti, satoja ihmisiä kuoli. Ihmisen teot kuvaa tapahtumia usean eri ihmisen näkökulmasta - äänessä on niin surmattuja kuin heitä surevia, sekä vangituksi ja kidutetuksi joutuneita. Useimmilla ääneen pääsevillä on jonkinlainen yhteys muihin kirjan kertojaääniin, joten eri henkilöiden kertomasta muodostuu kokonaiskuva tapahtumista ja ihmiskohtaloista. Kirja on fiktiota, mutta perustuu useisiin lähteisiin ja aikalaiskertomuksiin. Ihmisen teot on teos, jota on vaikea arvostella esimerkiksi tähdin. Kirja on ehdottomasti upeaa proosaa, kerronta on vaivatonta, lauseet kauniita ja erilaiset kertojaäänet uskottavia. Kuitenkaan ei voi sanoa, että kirjaa olisi lukenut hyvällä mielellä, niin järkyttäviä asioita se kuvaa. Gwangjun tapahtumat ovat kansallinen trauma, jonka käsittely on vaikeaa mutta tarpeellista. Vuoden 1980 nuoriso on nyt keski-ikäistä ja myöhäiskeski-ikäistä. Tapahtumat vaikuttavat mukana olleiden ihmisten koko elämään, sekä heidän lastensa, vielä lastenlastenkin elämään. Siksi tuntuu tärkeältä että traumoja voidaan käsitellä. Tuntuu myös kulttuurisen ymmärryksen kannalta tärkeältä, että on suomennettu kirja, joka käsittelee asioita, jotka eivät välttämättä saa kovin suurta sijaa länsimaisessa historianopetuksessa. Tiivistetysti voisi siis sanoa, että Ihmisen teot on kirja, jota ei välttämättä voi varauksetta suositella kaikkein herkimmille lukijoille, mutta kuitenkin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi lähihistoriasta ja maailmankirjallisuudesta. Han Kang voitti kansainvälisen Booker-palkinnon kirjastaan Vegetaristi vuonna 2016. Vegetaristi ilmestyi suomeksi vuonna 2017, Ihmisen teot taas alkuvuodesta 2018.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Niina Hakalahti: Sydänystävä

Minna ja Kaisa ovat olleet ystäviä aina. Lapsina heillä oli Kahden tytön kerho, jonka tärkein päämäärä oli, että muita jäseniä ei oteta. He opiskelivat yhdessä yliopistossa, tapasivat tulevat aviomiehensä, valmistuivat ja alkoivat työskennellä opettajina. He alkoivat jopa odottaa esikoisiaan samaan aikaan. Esikoiset ovat kasvaneet teineiksi ja tuottavat äideille päänvaivaa.

Kaiken pitäisi kuitenkin olla hyvin, mutta miksi Minnasta tuntuu, että paras ystävä dominoi liikaa?
Yhteisellä hiihtolomaretkellä tapahtuu jotain, joka vaikuttaa naisten ystävyyteen -pysyvästikö?
Voiko asiat korjata sillä, että Minna ja Kaisa perheineen ostavat yhteisen paritalon?

Minnasta tuntuu Kaisa ei kerro Minnalle enää kaikkea. Kuka Kaisan perheessä lopulta syökään masennuslääkkeitä? Osoittautuuko yhteinen paritalo sittenkin pahaksi virheeksi? Voiko ystävyydestä ottaa eron, jotta voisi ystävystyä uudelleen? Kuka kirjan lopussa lopulta eroaakaan?

Niina Hakalahti kirjoittaa mielenkiintoisella ja mukaansa tempaavalla tavalla tavallisesta arjesta. Kirja tuli ahmittua, eikä sitä olisi malttanut jättää kesken. Suosittelen lämpimästi Sydänystävän lukemista.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Anne Tyler: Äkäpussi

Anne Tyleriltä on suomennettu yli 10 kirjaa ja olen lukenutkin niistä useampia. Mm. Yksinäinen matkailija, josta on tehty elokuvakin, on jäänyt mieleen. Pidän Tylerin lämpimästä suhtautumisesta henkilöihinsä. Kirjojen laatuun voi luottaa, eivätkä ne ole kuitenkaan millään tavalla vaikeita.

Äkäpussi oli kuitenkin hämmästyttävän kevyt ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu tarina kolmekymppisestä Katesta, joka on jämähtänyt kotiin pikkusisarensa ja leskimiesisänsä taloudenhoitajaksi. Isä keksii, että Kate voisi mennä naimisiin isän tutkimusapulaisena toimivan venäläisen Pjotrin kanssa, jonka oleskelulupa on menossa vanhaksi.

Siinä kirjan sisältö oikeastaan onkin. Häihin asti päästään, vaikkakaan ei ihan tavanomaista reittiä. Mukaan mahtuu pikkusisaren vegaaniksi ryhtymistä, eläinaktivistien toimintaa, sukulaisten ja Katen työkavereiden reaktioita.

Anne Tyler on itse todennut kirjasta, että kirjaa oli valtavan hauska kirjoittaa. Tämä hauskuus välittyy myös lukijalle.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Johanna Holmström: Sielujen saari

Kirja sijoittuu Seilin saarelle ja siellä naisten mielisairaalaan eli hospitaaliin. Tapahtumat alkavat vuodesta 1891 ja päättyvät epilogiin 1997. Päähenkilöinä ovat lapsensa hukuttanut Kristina, 1930-luvulla saarelle joutuva Elli sekä saarella vuosikymmeniä hoitajana toimiva Sigrid.

Naisten arkista, päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa elämää hospitaalissa ja saarella seurataan tarkkaan. Holmströn kuvaa myös mielisairaiden karuja ja epäinhimillisiä hoitomenetelmiä, kuten eristystä, leikkauksia, tahdon nujertamista eri keinoin jne.

Jos nainen ei ole sairaalaan tullessaan ollut mieleltään sairas, viimeistään sairaalassa hän sairastuu. Saarelle tullaankin koko loppuelämäksi, sieltä ei ole tapana lähteä pois. Vaikka lähtö olisi muutoin mahdollista, naisilla ei ole paikkaa, mihin palata. Ja vuosien tai vuosikymmenten laitostuminen ei auta selviytymään yksin mantereella.

Luin muutama vuosi sitten Katja Kallion Yön kantajan, joka sijoittuu myös Seilin saarelle. Pidin näistä molemmista kirjoista ja onneksi ne olivatkin aivan erilaiset tyyliltään. Voin suositella lämpimästi molempia, mutta ei niitä ehkä kannata ihan peräkkäin lukea.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

Tulipas luettua hyvä kirja sisällissodan ajasta! Olen tykännyt kotkalaisen Järvelän Metro-trilogiasta, mutta tämä teos oli vielä moniulotteisempi. Sujuva liikkuminen eri aikatasoilla pysyi hienosti kasassa ja teki kirjasta elävän.

Kyse on lapsuudesta 1910- ja 1970-luvuilla, lapsi on samanlainen, oli ympärillä miten hirveitä tapahtumia tahansa.

Kertojana on pieni poika, jonka molemmat isoäidit kokivat sisällissodan kauhut omassa lapsuudessaan - eri puolella rintamaa. Järkyttävät tapahtumat vyöryvät takaumina mummojen tarinoissa sekoittaen jännittävästi mukaan menneisyyden haamuja ja tarinan nykyhetkeä, 70-luvun lasten elämää. Kaunistelematta kuvataan vihan määrää kosken kahta puolen.

Kiinnostava kirja, tapahtumilla on tosipohjaa, vaikka tarina on fiktiivinen. Kirjan loppu oli liikuttava.