tiistai 15. syyskuuta 2020

Saara Cantell: Kesken jääneet hetket

Kesken jääneet hetket on elokuvaohjaaja Saara Cantellin esikoisromaani. Ehkä tästä syystä jäi aina välillä miettimään, miten joku tietty kohtaus kirjasta siirtyisi elokuvaan.

Kirjan kertoja on Virva, jolle tärkeä isosisko Salla kuolee liikenneonnettomuudessa. Tämän seurauksena itsenäisestä ja yksin eläneestä Virvasta tulee odottamatta kahden alaikäisen lapsen huoltaja. Kirjassa eletään ja käydään läpi pitkä ajanjakso Virvan ja Sallan lapsuudesta siihen saakka kunnes Sallan lapset ovat aikuisia. Virva käy läpi lapsuuttaan, nuoruuttaan ja Sallan merkitystä omalle elämälleen. Sallakin pääsee vuorollaan ääneen ja kertojaksi.

Pidin siitä, miten sisarusten välejä ja heidän perheyhteisöään kuvataan. Virvalle tärkeät ystävät Kati ja Jonde auttavat selviytymään vaikeissa tilanteissa, ja heidän kanssaan Virva voi peilata omia ratkaisujaan. Molempien sisarusten elämään vaikuttavat ratkaisevasti eri tilanteissa tehdyt valinnat, joista ei etukäteen voi tietää, ovatko ne oikeita vai vääriä. 

Sallan lapsien kasvamisesta ja ongelmista lukiessa miettii, onko kirjassa jo liikaakin aineksia. Kesken jääneitä hetkiä kirjassa on paljon, kuten meidän jokaisen elämässä. Cantell kirjoittaa taitavasti ja kirjaa ei malta laskea käsistään, kun haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka kirja päättyy kauniisti ja osa avoimiksi jääneistä asioista solmitaan ihan kirjan lopussa, lukukokemuksesta jää vähän surullinen olo. 

tiistai 1. syyskuuta 2020

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Vesitanssija kertoo orjuudesta Yhdysvalloissa 1800-luvun alkupuolella. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Virginiaan, jossa kertoja Hiram asuu ja työskentelee isäntänsä plantaasilla. Valkoinen isäntä on myös Hiramin isä, ja tämän takia Hiram on tilalla ja töissä etuoikeutetussa asemassa. Hiram on älykäs ja hän saa nauttia yksityisopettajan opetuksesta.

Orjia myydään eteenpäin isäntien kulloisenkin taloudellisen tilanteen sanelemana. Äitejä, lapsia ja perheitä hajotetaan ja erotetaan toisistaan isäntien mielivaltaisten päätösten takia. Kaikkea sanelee raha ja mahdollisuus saada viljelyksistä ja orjista enemmän irti.

Kirjassa kerrotaan orjien maanalaisesta liikkeestä, joka ostaa orjia vapaaksi tai auttaa heitä muutoin pakenemaan vapauteen. Hiramia tarvitaan liikkeen palvelukseen kykyjensä takia. Kirjassa on historiallisten tosiasioiden kuvaamisen lisäksi myös maagisia elementtejä, joita kuvataan vesitanssiksi. Joillakin ihmisillä on tietty herkkyys siirtyä fyysisesti hyvinkin kauas. Tämä kyky tai minusta vähän yliluonnollinen ja mystinenkin ominaisuus voimistuu veden äärellä. 

Coates kirjoittaa kauniisti ja kuljettaa paikoin jännittävääkin juonta hienosti ja koukuttavasti eteenpäin. Henkilökuvaus on kiinnostavaa ja sivuhenkilötkin eläviä. Tuo teleporttaus oli minusta hieman kummallinen lisuke muutoin historiallisia tosiasioita tarkasti kuvaavassa romaanissa. Kirja on ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa.

torstai 20. elokuuta 2020

Petri Tamminen: Musta vyö

Petri Tamminen kirjoittaa päähenkilön eli ymmärtääkseni oman isänsä kuolemasta surkuhupaisan pienen tarinan. Päähenkilö lamaantuu isän kuolemasta moneksi kuukaudeksi. Päivät hän viettää matolla tai puutarhakeinussa maaten ja pohtien asioita ja potien kuolemanpelkoa. Lempeä ja ymmärtäväinen vaimo käy töissä ja jaksaa vielä kuunnellakin miehen ajatelmia, joissa ei välillä tunnu olevan päätä eikä häntää. 

Onneksi poika on tullut sanoneeksi isälleen aiemmin, että arvostaa tätä ja isäkin sanoo pojalleen tämän olevan hieno mies. Tamminen kertoo jokaisen erilaisesta tavasta surra ja käsitellä läheisen ihmisen kuolemaa. Vaimo toimii miehensä terapeuttina ja lausuu välillä viisaita sanoja, joiden avulla mies pääsee eteenpäin surutyössä. Myös käytännön asioiden hoitaminen ja isän muisteleminen auttavat.

Entä se musta vyö? Se on isän musta, vahva ja nahkainen vyö, joka on hukassa kirjan alussa, kun ollaan lähdössä isän hautajaisiin. Vyön löytyessä surutyö alkaa jo helpottaa ja kirjailija pystyy lähtemään eteenpäin isänsä lausahduksen voimin: " Sinne pitää mennä, se on elämää."


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

 Laura Lähteenmäki oli minulle uusi tuttavuus, jonka kirjan tarina tempaisi heti mukaansa. Kirjassa liikutaan kahdessa maassa ja punotaan kahta tarinaa, jotka kirjan loppupuolella limittyvät. 

Kirjan alussa äänessä on Ojó jossain Espanjassa. Ojó on tullut salakuljettajien mukana vaarallista reittiä Espanjaan etsimään parempaa elämää, mutta on ilman työtä ja asuntoa. Sattumalta Ojó kohtaa vanhan rouvan, joka vie tytön luokseen asumaan.

Toinen tarina kerrotaan Suomessa asuvan Paulan,  eronneen ja leskeksikin jo jääneen naisen äänellä. Tarinat ja päähenkilöt eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kirjan päähenkilöt ovat tosin molemmat  naisia ja heidän lähimmät ihmisensäkin ovat naisia. Miehet häviävät jonnekin, pettävät tai kohtelevat naisia huonosti. Tai sitten heidän kanssaan ei vaan muuten osata elää.

Mukavasti ja ymmärrettävästi Lähteenmäki kerii tarinansa onnelliseen loppuun. Sujuvasanainen ja ajattelemaan paneva kirjoittaja.

torstai 9. heinäkuuta 2020

Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut

Kirjailija Lara Prescott sai nimensä Boris Pasternakin kirjan Tohtori Zivagon päähenkilön mukaan. Nyt Prescott on kirjoittanut esikoisromaaninsa siitä, miten Pasternakin kirja syntyi, miten se salakuljetettiin Neuvostoliitosta julkaistavaksi ensin Italiassa ja miten se tuotiin  kirja kerrallaan takaisin Neuvostoliittoon. Ja mitä Pasternakille ja hänen läheisilleen tapahtui samaan aikaan.

Kirja alkaa Yhdysvalloista kylmän sodan aikaan. Pääosassa ovat naiset, jotka työskentelevät tiedustelupalvelussa konekirjoittajina ja joiden työpanosta pidetään toisarvoisena. Näistä naisista kertojina saavat äänensä kuuluviin Irina ja Sally, jotka etenevät urallaan vaativampiin tehtäviin kentälle, Eurooppaan asti.

Toisaalla kuvataan tapahtumia Neuvostoliitossa, jossa kertojana on Pasternakin rakastajatar Olga. Kirjan alussa Olga tuomitaan 5 vuodeksi Siperiaan, josta Olga pääsee palaamaan Stalinin kuoltua. 

Pasternak kirjoittaa Tohtori Zivagoa vuosia ja lukee päivittäin uutta tekstiä Olgalle. Pasternak, hänen vaimonsa ja rakastajattarensa kahden lapsensa kanssa elävät samassa pihapiirissä erillistä ja yhteistä elämää. Pasternak sai Tohtori Zivagosta Nobel-palkinnon, mutta se ei suinkaan tehnyt hänen asemaansa helpommaksi.

Prescott on kirjoittanut vetävän tarinan, josta osa perustuu tosiasioihin Pasternakin elämästä, kirjan julkaisemisesta ja sen salakuljettamisesta ja siitä, mikä tiedustelupalvelujen osuus oli tässä kaikessa. Hän on luonut varsinkin naispäähenkilöt eläviksi. Kirjan luettua jää sellainen olo, että nyt täytyy kaivaa esiin Tohtori Zivago.