keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Heidi Köngäs: Sandra

Heidi Köngäs on kirjoittanut kirjan vuosien 1917 - 1918 tapahtumista torpparin vaimon Sandran näkökulmasta. Sandra ja miehensä Janne saavat torpan kontrahdin jostakin Ruoveden tienoilta. He menevät naimisiin, rakentavat torpan ja saavat liudan lapsia. Keväällä 1918 punaisten ja valkoisten liikehdintä alueella kiihtyy, ollaanhan aika lähellä Tamperetta. Janne joutuu pakko-otetuksi punaisten joukkoihin ja vangitaan keväällä.

Kirjassa kuvataan torppareiden ja ylipäätään maalla asuvien elämää ja toimeentuloa tuohon aikaan. Jannen sisko Lyyti on kaupungissa piikana ja sitä kautta päästään kurkistamaan myös kaupungissa työtä tekevien palkollisten ja herrasväen elämään. Heidi Köngäs kertoo torppareiden työvelvoitteista ja siitä, kuinka yksinkertaista ja vaikeaa elämä ja toimeentulo on ollut. Tuohon aikaan sattui vielä pahoja katovuosia, viljaa ei saatu ja talvella nähtiin nälkää.

Sodan jälkiselvittelyjä kuvataan myös ja ne ovat aika rankkaa luettavaa Jannen päätyessä lopulta Lappeenrantaan vankileirille. Sandra on sitkeä nainen ja pärjää lapsinensa sota-ajan ja saa lopulta Jannensakin takaisin.

Tiiviissä alle 300-sivuisessa kirjassa on kaikki kohdallaan. Suosittelen rankasta aiheesta huolimatta!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Terhi Kuusisto: Hiekkamandala


Hiekkamandala on hienosti kirjoitettu satu kolmesta ihmisestä: Irenestä, Omista ja lapsen hengestä. Irene on nuorta joogapoikaa Omia selvästi vanhempi, nainen jonka ote arkipäivään on voimaton ja tarkoitus hukassa. Irene opiskelee näennäisesti, mutta ei valmistu, eikä edes suunnittele valmistuvansa. Om löytää Irenen viereiseltä matolta joogatunnilta, ja suhde alkaa.

Hiekkamandala avaa kerros kerrokselta päähenkilöiden ja näiden läheisten elämää. Millainen oli Omin lapsuus hippiäitinsä kanssa? Miksi Irene ei koskaan tuntenut isäänsä?
Irenen ja Annan ystävyys tuo omat koukeronsa tarinaan.

Kirja on kauniisti kirjoitettu ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ehkä monikin nykyihminen löytää omia ajatuksiaan tarkoituksen etsinnästä ja suurten tavoitteiden puuttumisesta.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

En ole lukenut Elizabeth Stroutin edellistä suomennettua kirjaa, Olive Kitteridgeä, mutta katsoin siitä tehdyn minisarjan. Stroutin tapa kertoa asioita ja hakea aiheensa perheestä ja perheen sisäisistä suhteista on molemmissa samankaltainen.

Nimeni on Lucy Barton kertoo äidin ja tyttären suhteesta surullisen tarinan. Lucy ei ole tavannut äitiään vuosiin, kunnes äiti tulee viikoksi sairaalaan tapaamaan Lucya. Äiti ja tytär muistelevat menneitä, mutta on kipeitä asioita, joista ei voi puhua. Lucyn perhe on ollut todella köyhä ja olot kurjat. Kuin ihmeen kaupalla Lucy onnistuu pääsemään pois, opiskelemaan yliopistossa ja jättämään vanhan elämän taakseen.

Lucyn oma perhe on toisenlainen, hänen suhteensa omiin lapsiin lämmin. Kuin sivulauseissa Lucy kertoo avioerostaan ja uudesta liitostaan. Lucylle tärkeä hahmo kirjassa on Lucya hoitava lääkäri, joka paneutuu työhönsä ja huomioi potilaitaan myös vapaa-ajallaan.

Pieni, surumielinen tarina ihmisistä, jotka eivät osaa elää toistensa kanssa. Vielä surullisemmaksi tarinan tekee se, että kyse on lapsista ja heidän vanhemmistaan.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Pidän Olli Jalosen tavasta ilmaista asioita verkkaiseen, pohdiskelevaan tyyliin. Mukana on myös pienieleistä, hiljaista huumoria. Jalonen kuvaa tavallisia ihmisiä lämpimästi ja arvostaen.

Kirjan tapahtumat alkavat Saint Helenan saarella 1600-luvun lopulla. Angus-poika tarkkailee ja tallentaa tietoja havaitsemistaan linnuista ja taivaankappaleista alkeellisella menetelmällä. Tehtävän on hänelle antanut saarella vieraillut tutkija Edmond Halley. Taivaanpallo-nimellä viitataan Halleyn komeettaan, josta kirjassa annetaan viitteitä.

Olot Saint Helenan saarella ovat kurjat ja Angus-poika päätetään lähettää jäniksenä laivalla Lontooseen pyytämään apua Halleylta. Kuin ihmeen kaupalla Angus löytää Halleyn Lontoosta ja pääsee hänen oppipojakseen.

Kirjassa kuvataan tuon ajan elämää ja selviytymistä sekä Saint Helenan saarella että Lontoossa: elintasoerot ovat huikeat Anguksen perheen ja Halleyn piirien välillä. Anguksen etuna on kuitenkin se, että hän osaa lukea ja on muutenkin nokkela poika. Tuon ajan tieteen tekemistä ja tutkimusmenetelmiäkin kuvataan tarkasti. Angus tekee itsekin hienon havainnon kalanrakoilla.

Kirja päättyy arvoituksellisesti Walesiin Snowdon-vuoren huipulle tarinan jäädessä vähän kuin kesken.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Ishiguro on yksi lempikirjailijoistani. Pitkän päivän ilta on jäänyt mieleen ja myös vaikuttava Ole luonani aina. Jos Ole luonani aina oli dystopia, Haudattu jättiläinen puolestaan sijoittuu menneisyyden Brittein saarille tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan.

Kirjan päähenkilöinä ovat vanha pariskunta Axl ja Beatrice, jotka  päättävät lähteä vaeltamaan omasta kotikylästään poikansa luokse. Matka on pitkä ja se pitää taittaa jalkaisin välillä vaikeassakin maastossa. Lisäksi matkantekoa uhkaavat keskinäistä vihanpitoa pitävät saksit ja keltit. Axl ja Beatrice kohtaavat matkallaan myös Arthur-kuninkaan ritarin haarniskassaan, jonka tehtävänä on suojella lohikäärmettä. Muitakin mielikuvituksellisia ja vaarallisiakin otuksia ilmaantuu matkan varrella pariskunnan reitille.

Kirjassa on mukana maagisia elementtejä. Esimerkiksi Axl ja Beatrice eivät muista menneisyydestään juuri mitään, välillä mieleen palaa unenomaisia välähdyksiä siitä, mitä elämässä on aiemmin tapahtunut. Axl ei muista, mitä työtä hän on nuorena miehenä tehnyt, pariskunnan pojan kohtalo vaikuttaa epäselvältä. Kaikkialla leijailee sumu, jonka Axl ja Beatrice epäilevät vaikuttavan muistojen katoamiseen.

Kerrassaan hieno, lämpimästi kirjoitettu tarina, jonka maailma on yllätyksiä täynnä. Tarina myös viedään hienosti loppuun.