Tamperelaisen Juha Siron vuonna 2009 ilmestyneessä romaanissa seurataan pintatasolla tavallisen avioparin, Miehen ja Vaimon elämää. Mies on jäänyt eläkkeelle yrittäjän toimestaan, Vaimo työskentelee kirjastossa. Kirjassa kuvataan paljon pariskunnan arkea, kirjoja ja harrastuksia, heidän yhteisiä matkojaan eri puolille maailmaa. Tapahtumia merkityksellisemmäksi kirjassa nousevat kuitenkin pohdinnat ihmisen olemassaolosta ja identiteetistä. Mikä tekee ihmisestä juuri sen ihmisen, joka hän on? Kuinka paljon vaikutamme itse identiteettimme kehitykseen ja kuinka paljon muiden toiminnalla on vaikutusta?
Miehen identiteettipohdinnat saavat lisää laajuutta hänen saadessaan enoltaan isoisän kohtaloita käsitteleviä muistiinpanoja, joiden pohjalta hän aikoo kirjoittaa kirjan. Vaikka Muurmannin ratatöistä takaisin Suomeen paenneen isoisän elämäntarina on kuinka mielenkiintoinen, ei kirjan kirjoittaminen jostain syystä edisty. Mies tuntee vajoavansa yhä syvemmälle mietteisiinsä ja alkaa kärsiä muistikatkoksista, joihin sekä Vaimo että tytär kiinnittävät huomiota.
Marilynin hiuspinni on pienimuotoinen mutta monikerroksinen kirja, jonka viipyilevä kieli kietoo outoon tunnelmaansa aina traagiseen loppuratkaisuun saakka.
maanantaina 23. elokuuta 2010
maanantaina 2. elokuuta 2010
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Alkulukujen yksinäisyys on italialaisen Paolo Giordanon esikoisteos. Giordano on fyysikko, mikä näkyy myös kirjassa käytetyissä matemaattisissa vertauksissa heti nimestä alkaen. Alkuluvuilla tarkoitetaan matematiikassa lukuja, jotka voidaan jakaa vain itsellään tai ykkösellä niin että tulokseksi saadaan kokonaisluku. Alkulukujen kaltaisia ovat myös kirjan päähenkilöt Alice ja Mattia. Molemmat ovat sosiaalisilta kyvyiltään heikkoja ja kantavat sisällään traumaa aina lapsuudesta saakka. Heistä ei ole jakamaan itseään tai itsestään.
Alice on loukannut itsensä lapsena hiihtoturmassa, jonka johdosta hän kantaa arpea vatsassaan ja ontuu toista jalkaansa. Mattia puolestaan on lapsuudessaan aiheuttanut kehitysvammaisen kaksoissisarensa katoamisen jätettyään tämän yksin puistoon sen sijaan että olisi ottanut hänet mukaan syntymäpäiväjuhlille, kuten oli sovittu. Alice pyrkii kontrolloimaan vajavaisena pitämäänsä ruumistaan syömättömyydellä; Mattia eristäytyy ihmisistä ja viiltelee itseään.
Nämä kaksi yksinäistä kohtaavat toisensa sattumalta ja löytävät keskinäisen yhteyden. Mutta vaikka he ovat tiiviisti yhdessä, eivät he kuitenkaan päästä tai pääse lähelle toistaan. Matematiikkaa opiskeleva Mattia näkee heidät alkulukukaksosina: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sen kaunista ja tarkkaa kieltä lukee mielellään. Vaikka molemmat päähenkilöt ovat onnettomia eivätkä kirjan loppuratkaisutkaan ole onnellisia, ei kirjasta jäänyt ahdistunutta tunnetta. Useat avoimeksi jätetyt kysymykset antavat tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille. Mielenkiintoinen lukukokemus!
Alice on loukannut itsensä lapsena hiihtoturmassa, jonka johdosta hän kantaa arpea vatsassaan ja ontuu toista jalkaansa. Mattia puolestaan on lapsuudessaan aiheuttanut kehitysvammaisen kaksoissisarensa katoamisen jätettyään tämän yksin puistoon sen sijaan että olisi ottanut hänet mukaan syntymäpäiväjuhlille, kuten oli sovittu. Alice pyrkii kontrolloimaan vajavaisena pitämäänsä ruumistaan syömättömyydellä; Mattia eristäytyy ihmisistä ja viiltelee itseään.
Nämä kaksi yksinäistä kohtaavat toisensa sattumalta ja löytävät keskinäisen yhteyden. Mutta vaikka he ovat tiiviisti yhdessä, eivät he kuitenkaan päästä tai pääse lähelle toistaan. Matematiikkaa opiskeleva Mattia näkee heidät alkulukukaksosina: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sen kaunista ja tarkkaa kieltä lukee mielellään. Vaikka molemmat päähenkilöt ovat onnettomia eivätkä kirjan loppuratkaisutkaan ole onnellisia, ei kirjasta jäänyt ahdistunutta tunnetta. Useat avoimeksi jätetyt kysymykset antavat tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille. Mielenkiintoinen lukukokemus!
keskiviikkona 23. kesäkuuta 2010
Elina Tiilikka: Punainen mekko
Ilmestyessään runsaasti julkisuutta saanut ja kohuakin nostattanut Punainen mekko on kuvaus nuoren Nooran elämästä prostituoituna. Noora on muuttanut koulun päätyttyä kotoa kaupunkiin, opiskelupaikkaa hänellä ei ole eikä töitä tunnu löytyvän. Kun Noora viimein saa siivoustöitä, tuntuu työnteko aikaisine aamuvuoroineen aivan liian raskaalta. Tätytyyhän rahaa voida helpomminkin ansaita!
Noora päätyy kokeilemaan strippaamista ja sitä kautta hän keksii vielä tuottoisamman tavan ansaita rahaa: prostituutio. Keikkojen sopiminen, asiakkaiden tapaaminen ja ilmoitusten laatiminen täyttävät Nooran päivät ja rahaa tuntuu tulevan helposti. Pikku hiljaa Noora kuitenkin eristäytyy yhä enemmän entisestä normaalista elämästään ja muista ihmisistä. Hän halveksii itseään, inhoaa asiakkaitaan, mutta ei silti osaa lopettaa. Vuokrarahat on jostain saatava ja työ tuntuu olevan ainoa elämänsisältö.
Kirja on kirjoitettu lakonisesti, toteavasti, turhia maalailematta. Toinen toisensa kaltaisena toistuvat asiakkaiden kohtaamiset puuduttavat pian. Yksitoikkoisuus kuvaa hyvin Nooran kokemuksia, mutta lukijan kannalta kokonaisuus on mielenkiinnoton. Parhaiten Tiilikka onnistuu mielestäni Nooran ajatusmaailman ja muutoksen kuvaamisessa. Ihminen on kokonaisuus, eikä ruumistaan voi myydä ilman että se vaikuttaa myös mieleen.
Noora päätyy kokeilemaan strippaamista ja sitä kautta hän keksii vielä tuottoisamman tavan ansaita rahaa: prostituutio. Keikkojen sopiminen, asiakkaiden tapaaminen ja ilmoitusten laatiminen täyttävät Nooran päivät ja rahaa tuntuu tulevan helposti. Pikku hiljaa Noora kuitenkin eristäytyy yhä enemmän entisestä normaalista elämästään ja muista ihmisistä. Hän halveksii itseään, inhoaa asiakkaitaan, mutta ei silti osaa lopettaa. Vuokrarahat on jostain saatava ja työ tuntuu olevan ainoa elämänsisältö.
Kirja on kirjoitettu lakonisesti, toteavasti, turhia maalailematta. Toinen toisensa kaltaisena toistuvat asiakkaiden kohtaamiset puuduttavat pian. Yksitoikkoisuus kuvaa hyvin Nooran kokemuksia, mutta lukijan kannalta kokonaisuus on mielenkiinnoton. Parhaiten Tiilikka onnistuu mielestäni Nooran ajatusmaailman ja muutoksen kuvaamisessa. Ihminen on kokonaisuus, eikä ruumistaan voi myydä ilman että se vaikuttaa myös mieleen.
perjantaina 11. kesäkuuta 2010
Alexander von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista, mutta et ole uskaltanut kysyä
Tässäpä mielenkiintoinen ja hauska teos kuninkaallisista. Kirja osoittaa, ettei tietokirjojen tarvitse aina olla kuivia ja tylsiä. Mukavilla pikku anekdooteilla höystettynä kreivi Alexander von Schönburg kertoo sisäpiiriläisen juttuja kruunupäistä ja antaa samalla faktatietoja hallitsijoista, hallitsijasuvuista ja samalla maailmanhistorian tapahtumista. Hänellä on toki itselläänkin yhteyksiä Euroopan eri hallitsijasukuihin, mutta meitä suomalaisia varmaankin kiinnostaa, että hänen vaimonsa on Hessenin prinsessa Irene, joka puolestaan on sukua vuonna 1918 Suomen kuninkaaksi valitulle Friedrich Karlille.
Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin eikä paljasta liikaa - muutenhan portit piireihin tulevaisuudessa sulkeutuisivat. Jutut kuninkaallisten tavoista ja toimista ovat harmittomia enkä usko, että kukaan kirjassa mainituista hallitsijoista näin ollen loukkaantuu. Kirjailijan tyyli on kevyt, joten eri yhteyksissä mukana olevat historiakatsaukset vuosisatojakin taaksepäin eivät tunnu pitkäveteisiltä.
Aluksi neuvotaan kuinka kuninkaallisia puhutellaan ja lopuksi päädytään siihen kuinka kuninkaitten ”kuuluu” kuolla. Väliin mahtuu tietoa mm. prinssien ja prinsessojen koulutuksesta, valtaistuimesta ja sen historiasta, kerrotaan miksi kuninkaalla on kruunu päässään sekä onko kuninkailla luokkaeroja. Kaikkiin näihin aiheisiin kreivimme liittää mukavasti historiallista ja muutakin tietoa, joten aivan kuin huomaamatta lukija saa tietoa menneistä tapahtumista.
Siitä huolimatta, että jotkut – varsinkin pohjoismaiset – hallitsijat yrittävät elää melko tavallista elämää ei se aina kuitenkaan onnistu. Etiketin ja perinteen vaatimukset käyvät monestikin omien halujen ja toiveiden edelle. Englannin prinsessa Margaretin lempityynyssä onkin tätä hyvin kuvaava kirjailu: It’s not easy being a Princess.
Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin eikä paljasta liikaa - muutenhan portit piireihin tulevaisuudessa sulkeutuisivat. Jutut kuninkaallisten tavoista ja toimista ovat harmittomia enkä usko, että kukaan kirjassa mainituista hallitsijoista näin ollen loukkaantuu. Kirjailijan tyyli on kevyt, joten eri yhteyksissä mukana olevat historiakatsaukset vuosisatojakin taaksepäin eivät tunnu pitkäveteisiltä.
Aluksi neuvotaan kuinka kuninkaallisia puhutellaan ja lopuksi päädytään siihen kuinka kuninkaitten ”kuuluu” kuolla. Väliin mahtuu tietoa mm. prinssien ja prinsessojen koulutuksesta, valtaistuimesta ja sen historiasta, kerrotaan miksi kuninkaalla on kruunu päässään sekä onko kuninkailla luokkaeroja. Kaikkiin näihin aiheisiin kreivimme liittää mukavasti historiallista ja muutakin tietoa, joten aivan kuin huomaamatta lukija saa tietoa menneistä tapahtumista.
Siitä huolimatta, että jotkut – varsinkin pohjoismaiset – hallitsijat yrittävät elää melko tavallista elämää ei se aina kuitenkaan onnistu. Etiketin ja perinteen vaatimukset käyvät monestikin omien halujen ja toiveiden edelle. Englannin prinsessa Margaretin lempityynyssä onkin tätä hyvin kuvaava kirjailu: It’s not easy being a Princess.
tiistaina 8. kesäkuuta 2010
Valérie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta
Pariisissa, sattumalta koostuu viiden toisilleen tuntemattoman henkilön tarinoista. Yhden päivän aikana ehtii tapahtua monenlaista, ja traagiset sattumukset kuten toimistotalon räjähdys ja metroliikenteen pysäyttävä itsemurhayritys saattavat eri yhteiskuntaluokista olevat ihmiset yhteen pariisilaisessa sairaalassa. Tuntemattomien kohtaaminen osoittaa maailman pienuuden ja sattuman vaikutuksen ihmiselämään.
Itse Pariisi jää kirjassa sivuosaan; vain muutama Pariisin ruuhkia ja pariisilaisten käytöstä kiroava taksikuski muistuttavat, missä ollaan. Tämä on minusta harmi, olin kirjan nimen perusteella olettanut pääseväni nauttimaan pariisilaisesta tunnelmasta.
Kirja tarjosi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Minulle jäi kuitenkin tunne, että kirjassa olisi ollut aineksia enempäänkin. Nyt henkilöhahmot ja ympäristöt jäivät aika ohuiksi. Ehkäpä kirjasta suunnitteilla oleva elokuva tuo lisää väriä tarinoihin.
Itse Pariisi jää kirjassa sivuosaan; vain muutama Pariisin ruuhkia ja pariisilaisten käytöstä kiroava taksikuski muistuttavat, missä ollaan. Tämä on minusta harmi, olin kirjan nimen perusteella olettanut pääseväni nauttimaan pariisilaisesta tunnelmasta.
Kirja tarjosi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Minulle jäi kuitenkin tunne, että kirjassa olisi ollut aineksia enempäänkin. Nyt henkilöhahmot ja ympäristöt jäivät aika ohuiksi. Ehkäpä kirjasta suunnitteilla oleva elokuva tuo lisää väriä tarinoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
