maanantai 12. kesäkuuta 2017

Marko Annala: Värityskirja

Joutsenosta kotoisin oleva Mokoma-yhtyeen perustaja Marko Annala on kirjoittanut esikoisromaaninsa, jossa hän käy läpi elämäänsä lapsuudesta tähän päivään. Lapsuus- ja kouluvuosia Annala kuvaa tarkimmin.

Yläkoulussa Annalaa kiusattiin kenenkään puuttumatta tilanteeseen. Kuvaukset kiusaamisesta ovat rankkaa luettavaa. Yläkoulusta tie vie ammattikouluun, kun todistus ei riitä muuhun. Ilahduttavana valopilkkuna mustan keskellä ammattikoulun päättäjäisissä äikänope Lea palkitsee Markon stipendillä. Mutta koulunkäyntiä Marko jatkaa vasta aikuisena ja lukee itsensä ylioppilaaksi iltalukiossa, todistaakseen, että hänestä on siihen.

En ole mikään hevimusiikin ystävä, mutta luin mielenkiinnolla Annalan musiikkiurasta ja bändien vaiheista. Säveltämis- ja sanoitustyöprosessia oli kuvattu kiinnostavasti. Kirjan tumma juonne tulee toistuvista masennusjaksoista ja paniikkikohtauksista. Perhe ja lapset ovat olleet hyvä ja eheyttävä voima paranemisessa.

Vaikka Annala kertoo kirjassa omasta elämästään, teos on kuitenkin luokiteltu romaaniksi. Annala on itse sanonut, että hän ei välttämättä muista asioita niinkuin ne oikeasti tapahtuivat ja paljon muistoja on kokonaan hävinnyt. Ehkä siitä tuo Värityskirja-nimi? Kirja on varmaankin myös terapiakirja; kaikki paha, mutta myös hyvä on käyty läpi ja kirjoitettu ulos. Paha on myöskin anteeksiannettu koulukiusaajille.

Värityskirja on selkeästi etenevä kronologinen tarina selviytymisestä. Tarina on yksinkertaisesti kirjoitettu, lyyrikkoa tästä ei löydä kuin korkeintaan masennusvaiheen kuvauksista, joissa kirjoittaja pelkää pimeää metsää ja sen petoja.

Hieno tarina, kyllä Lea-ope on varmaan taas ylpeä!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni


Turkinkielinen alkuteos ilmestyi jo 2014, mutta teos on silti erittäin osuva puheenvuoro juuri tähän poliittiseen tilanteeseen, jossa länsimaat ja Turkki tuntuvat olevan törmäyskurssilla lähes kaikessa. Erityisesti välit Eurooppaan ovat kiristyneet ja vielä kirjan kirjoittamisen aikaan mahdolliselta näyttänyt liittyminen Euroopan Unioniin näyttää lipuvan yhä kauemmaksi.

Pamuk kirjoittaa tällä kertaa tavallisesta kansanmiehestä, katukaupustelijasta, joka yrittää ansaita vaatimattoman elantonsa ja leivän perheelleen kaupustelemalla milloin mitäkin, mutta pääasiassa bozaa, joka on kirjailijan sanojen mukaan: ”käyneestä hirssistä valmistettu sakea, hyväntuoksuinen, tummankellertävä ja kevyesti alkoholipitoinen neste, aasialainen perinnejuoma”. Sitä voisi siis verrata vaikka meikäläiseen simaan. Perinnejuoman kaupustelijoita samoin kuin jugurtin kaupustelijoita oli 60- ja 70-luvun Istanbulissa runsaasti ja maalta tuli kokonaisia perheitä ja sukuja kaupunkiin elättämään itseään kaupustelulla. Nämä perheet asettuivat asumaan Istanbulin laidoille epämääräisiin slummeihin, joihin kyhäsivät itse jonkinlaiset talot. Osa suvusta tai perheestä jäi maalle, mutta vieraili perhejuhlissa kaupungissa ja usein morsiamet ja sulhaset löytyivät omasta kotikylästä tuttujen sukulaisten parista. Sukusiteet pysyivät siis vahvoina kaupungissakin vielä vuosikymmenten jälkeen.

Päähenkilö Mevlut on hyväntahtoinen ja perinteisen uskonnollinen sekä ahkera mies, joka ei usko epärehellisyyteen eikä lahjuksiin. Siksi hänen on vaikea saavuttaa minkäänlaista menestystä kaupungissa. Vaikka hän kuinka raataa kaupustelijana, hän ei onnistu saavuttamaan vaurastumista kuten vähemmän omantunnonarat sukulaisensa. Kirjassa korostuu Istanbulin historiallinen ja kulttuurinen monikerroksellisuus, mutta tällä kertaa Pamuk keskittyy lähihistoriaan. Mevlut on 10 vuotias muuttaessaan maalta 60-luvulla kaupunkiin isänsä avuksi ja lopussa eletään jo nykyaikaa Mevlutin ollessa ikämies.

Mevlut ystävystyy helposti ja on avoin kaikelle. Hänen kauttaan lukija pääsee tutustumaan Istanbulin alakulttuureihin ja sisäisiin ristiriitoihin vanhoillismielisten, uudistusmielisten, kurdien sekä alevien välillä. Mevlut itse pysyttelee tiukasti riitojen ulkopuolella, vaikka välillä on vähällä joutua syntipukiksikin. Kertomuksen keskiössä on perhe ja parisuhteen merkitys. Myös naiset saavat välillä puheenvuoron, sillä kirjassa on käytetty minäkertojana useita eri henkilöitä. Kaikkein tärkein teema on kuitenkin jälleen kerran Pamukille niin rakas Istanbul ja sen kehitys kaupunkina. Kirja sopii erinomaisesti turkkilaisesta ajattelutavasta kiinnostuneille ja tällä kertaa näkökulma on todella ”kadunmiehen”.