Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Joel Haahtela on kirjoittanut pienen, mutta intensiivisen tarinan miehestä, joka lähtee Ranskaan luostariin tutkimaan pyhimykseksi julistetun Adèlen tarinaa. Kirjassa on vähän ulkoisia tapahtumia, sen sijaan kertoja käsittelee mielessään perhettään, parisuhdettaan, vanhempiaan. Miehen elämässä on vaikea vaihe meneillään ja varmaan senkin takia hän on lähtenyt luostarimatkalle. Hän ei ole myöskään käsitellyt lapsuudessa tapahtuneita asioita.

Kaikesta ikävästä huolimatta kirjassa on rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Tapaamiset ja keskustelut luostariveljien kanssa ovat kiinnostavia, ja ne kuvataan lämpimän huumorin sävyttäminä. Luostarin kirjastossa tapahtuvan tutkimustyön kuvaaminenkin on mielenkiintoista, aikaperspektiiviä antavat luostarissa säilyneet 1100-luvulla laaditut dokumentit.

Haahtelan lauseista löytyy myös pieniä ajatelmia. "... ajattelen, että meissä kaikissa on lommo valmiina. Lommo ei koskaan oikene, mutta meidän tehtävämme on löytää paikka, jossa sen kanssa voi elää." Näin ilmeisesti myös päähenkilölle tapahtuu matkan aikana, ja ehkä hänen lommonsa vähän oikeneekin.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Kirja kertoo kahden rakastavaisen tarinan yli 70 vuotta tapahtumien jälkeen. Rakkaustarinan lisäksi se on uskomaton selviytymistarina ihmiskunnan ehkä pahimpana ajanjaksona ja hirvittävissä oloissa, hitunen onnea mukana. Lale Sokolov, australialainen liikemies, päätyi kertomaan heidän tarinansa Morrisille vasta vaimon kuoltua, ja kun ei enää tarvinnut pelätä tuomiota mahdollisesta kumppanuudesta natsien kanssa.

Lale eli Ludvig Eisenberg, joutui Krompachysta Slovakiasta Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille tuhansien muiden juutalaisten kanssa kesällä 1942. Hänen perheensä tuhoutui lähes kokonaan Auschwitzissa. Onnellisten sattumien kautta Lale pääsee töihin leirillä tatuoijan apulaiseksi, ja tatuoija Pepanin kadottua hänestä tulee päätatuoija, Tätowierer. Tuhannet ja tuhannet vangit saavat sen jälkeen numeron Lalelta käsivarteensa. Eräänä päivänä Lale tatuoi  naisvankeja ja katsoo liian pitkään erään tytön tanssiviin silmiin. Tämä tyttö on Gita Fuhrmann, jonka elämä kietoutuu yhteen Lalen kanssa leirin vaarallisissa oloissa.

Oman neuvokkuutensa ja mahtavan kielitaitonsa avulla Lale kamppailee tiensä sodan loputtua läpi venäläisjoukkojen takaisin kotikaupunkiinsa, mutta löytääkö hän Gitan ja kaikki sukulaisensa ja ystävänsä sodan myllerrykssen jälkeen?

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho

Kangasajuruoho on luonnonvaraisena kasvava, timjamin sukuinen varpukasvi. Ajuruohon tuoksu on mieleenpainuva ja säilyy pitkään, kuten Kähkösen kirjan muistorasiassa. Ajuruohoa on kutsuttu myös muistoruohoksi, kun se saattaa palauttaa vuosien takaiset tapahtumat mieleen tuoksullaan.

Muistoruoho on Kuopio-sarjan itsenäinen jatko. Edellinen osa, Tankkien kesä, ilmestyi jo vuonna 2016. Joitakin Muistoruohon kertojaääniä piti muistella; keitä olivatkaan Ida ja Siiri? Toki kirjassa ovat kertojina Anna Tuomi ja Annan tyttärentytär Hilla, sekä Annan ystävätär Helvi. Lassi on kuollut ja Annan täytyy opetella elämään yksin. Elämä on muutenkin muuttunut ja helpottunut, kun Anna ja Lassi olivat jo aiemmin muuttaneet kerrostaloon.

Nimensä mukaisesti kirjassa muistellaan aika paljon menneitä tapahtumia, palataan sotavuosiin ja sitä edeltäviin tapahtumiin, mutta viitataan myös Vietnamin sotaan ja kiinnitetään sillä kirja tapahtumahetkeen. Kähkösen tekstiä lukee edelleen mielellään, mutta jotenkin kirjassa on jo lopetuksen makua - eiköhän Kuopio-sarjan henkilöille nyt sanota jo hyvästit.