Han Kang: Ihmisen teot

Han Kangin Ihmisen teot kertoo vuoden 1980 kansannoususta Etelä-Korean Gwangjussa, sekä tuon protestin inhimillisistä jälkiseurauksista. Pääosin nuoret ihmiset ja opiskelijat nousivat protestoimaan Etelä-Korean hallintoa vastaan toukokuussa 1980. Protesti pysäytettiin verisesti, satoja ihmisiä kuoli. Ihmisen teot kuvaa tapahtumia usean eri ihmisen näkökulmasta - äänessä on niin surmattuja kuin heitä surevia, sekä vangituksi ja kidutetuksi joutuneita. Useimmilla ääneen pääsevillä on jonkinlainen yhteys muihin kirjan kertojaääniin, joten eri henkilöiden kertomasta muodostuu kokonaiskuva tapahtumista ja ihmiskohtaloista. Kirja on fiktiota, mutta perustuu useisiin lähteisiin ja aikalaiskertomuksiin.

Ihmisen teot on teos, jota on vaikea arvostella esimerkiksi tähdin. Kirja on ehdottomasti upeaa proosaa, kerronta on vaivatonta, lauseet kauniita ja erilaiset kertojaäänet uskottavia. Kuitenkaan ei voi sanoa, että kirjaa olisi lukenut hyvällä mielellä, niin järkyttäviä asioita se kuvaa. Gwangjun tapahtumat ovat kansallinen trauma, jonka käsittely on vaikeaa mutta tarpeellista. Vuoden 1980 nuoriso on nyt keski-ikäistä ja myöhäiskeski-ikäistä. Tapahtumat vaikuttavat mukana olleiden ihmisten koko elämään, sekä heidän lastensa, vielä lastenlastenkin elämään. Siksi tuntuu tärkeältä että traumoja voidaan käsitellä. Tuntuu myös kulttuurisen ymmärryksen kannalta tärkeältä, että on suomennettu kirja, joka käsittelee asioita, jotka eivät välttämättä saa kovin suurta sijaa länsimaisessa historianopetuksessa.

Tiivistetysti voisi siis sanoa, että Ihmisen teot on kirja, jota ei välttämättä voi varauksetta suositella kaikkein herkimmille lukijoille, mutta kuitenkin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi lähihistoriasta ja maailmankirjallisuudesta. Han Kang voitti kansainvälisen Booker-palkinnon kirjastaan Vegetaristi vuonna 2016. Vegetaristi ilmestyi suomeksi vuonna 2017, Ihmisen teot taas alkuvuodesta 2018.

Niina Hakalahti: Sydänystävä

Minna ja Kaisa ovat olleet ystäviä aina. Lapsina heillä oli Kahden tytön kerho, jonka tärkein päämäärä oli, että muita jäseniä ei oteta. He opiskelivat yhdessä yliopistossa, tapasivat tulevat aviomiehensä, valmistuivat ja alkoivat työskennellä opettajina. He alkoivat jopa odottaa esikoisiaan samaan aikaan. Esikoiset ovat kasvaneet teineiksi ja tuottavat äideille päänvaivaa.

Kaiken pitäisi kuitenkin olla hyvin, mutta miksi Minnasta tuntuu, että paras ystävä dominoi liikaa?
Yhteisellä hiihtolomaretkellä tapahtuu jotain, joka vaikuttaa naisten ystävyyteen -pysyvästikö?
Voiko asiat korjata sillä, että Minna ja Kaisa perheineen ostavat yhteisen paritalon?

Minnasta tuntuu Kaisa ei kerro Minnalle enää kaikkea. Kuka Kaisan perheessä lopulta syökään masennuslääkkeitä? Osoittautuuko yhteinen paritalo sittenkin pahaksi virheeksi? Voiko ystävyydestä ottaa eron, jotta voisi ystävystyä uudelleen? Kuka kirjan lopussa lopulta eroaakaan?

Niina Hakalahti kirjoittaa mielenkiintoisella ja mukaansa tempaavalla tavalla tavallisesta arjesta. Kirja tuli ahmittua, eikä sitä olisi malttanut jättää kesken. Suosittelen lämpimästi Sydänystävän lukemista.