torstai 20. lokakuuta 2011

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri

Hanna Tuuri asuu Irlannissa ja on julkaissut jo kaksi Irlannista kertovaa kirjaa (Irlantilainen aamiainen 2009 ja Vihreän saaren puutarhoissa 2010). Tänä vuonna ilmestynyt Orapihlajapiiri on hänen ensimmäinen romaaninsa. Myös se sijoittuu Irlantiin.

Kirjassa kuopiolainen sairaanhoitaja Kirsi kaipaa elämäänsä jotain uutta ja päättää muuttaa teini-ikäisen tyttärensä Annin kanssa Irlantiin yhteisöön, jossa huolehditaan kehitysvammaisista. Anni suhtautuu muuttoajatukseen hyvin vastahakoisesti, mutta joutuu taipumaan äidin päätökseen. Kirjan kertojina vuorottelevat Kirsi ja Anni, jotka näkevät samatkin tapahtumat erilaisin silmin.

Tuuri kuvaa kirjassaan asiantuntevasti kehitysvammaisuutta ja elämää kehitysvammaisten kanssa. Myös Irlannin nummimaisemat hän saa elämään ja irlantlaisia tapoja sekä kansanuskomuksia on ripoteltu joukkoon sopivasti mausteeksi.

Muuten kirjasta jäi vähän valju tunnelma; Anni sopeutuu pikku hiljaa elämään uudessa maassa ja tutustuu kylän muihin nuoriin, Kirsi totuttautuu uuteen työhönsä ja ihastuu naapurin Antoniin. Vasta kirjan loppuun on ladattu dramaattisia tapahtumia, jotka muun kirjan verkkaiseen menoon verrattuna tuntuvat liiankin rajuilta. Ihan sympaattinen kirja Tuurin romaani kuitenkin on.

torstai 13. lokakuuta 2011

Carol Shields: Pikkuseikkoja

Pikkuseikkoja on pitkän uran tehneen ja paljon suomennetun Carol Shieldsin esikoisromaani vuodelta 1976, mutta se julkaistaan nyt ensimmäisen kerran suomeksi. Kirjoitusajankohta näkyy kirjassa varsinkin teknisissä välineissä: kuvaillaan mekaanisella kirjoituskoneella kirjoittamista, puhutaan lankapuhelimeen ja käydään kirjeenvaihtoa lentopostilla.

Kirjan päähenkilö on elämäkertakirjoittaja Judith Gill, joka on naimisissa kirjallisuuden professorin kanssa. Kirjallisuus on arvattavasti keskeisessä osassa tätä kirjaa, niin Judithin tekeillä olevaan elämäkertaan kuin hänen miehensä seminaareihin ja luentoihin palataan pitkin kirjaa. Kirjallisuuttakin keskeisemmäksi teemaksi nousee kuitenkin ystävyys- ja perhesuhteiden pohtiminen. Varsinkin kirjan alkuosassa Judith tarkastelee ulkomailta palanneen perheensä keskinäisiä suhteita sekä omia ystävyyssuhteitaan.

Ystävistä näkyvimpään osaan nousee Judithin kirjailijatuttava Furling, johon Judithilla on aika ristiriitainen suhde. He ovat ystäviä, mutta kirjailijana Judith ei Furlingia arvosta. Furlingin uusin kirja saa julkisuudessa paljon huomiota ja arvostusta. Kun Judith viimein lukee kirjan, hän huomaa kirjan juonen olevan yllättävänkin tuttu. Judith päättää tutkijan kykyjään hyväksi käyttäen selvitellä Furlingin taustoja ja näiden tapahtumien myötä kirjan loppuosa onkin vähän alkuosaa vauhdikkaampi.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Pia Pesonen: Urho Kekkonen Straβe

Urho Kekkonen Straβe on Pia Pesosen esikoisteos. Se koostuu 14 novellista, jotka sijoittuvat 1970-luvulle. Lappi on novelleissa läsnä tapahtumapaikkana tai ainakin henkilöiden kotipaikkana, jos liikutaankin Neuvostoliitossa tai DDR:ssä. Toinen yhteinen tekijä on Kekkonen, joka on joissakin novelleissa läsnä ihan konkreettisesti, toisissa valokuvana seinällä tai henkilönä ihmisten tarinoissa.

1970-luvun Suomen Pasanen kuvaa varsin ankeaksi ja köyhäksi, mutta mukana on nostalgista lämpöä. Vastikään päättynyt sota Rovaniemen tuhoineen tuntuu yhä taustalla, Neuvostoliitto ja koko itäbloggi  näyttelevät suurta roolia. Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat läsnä tapahtuma-alustana. Novellit ovat hauskoja, kaikissa on jotain omituista, vinksahtanutta. Henkilöt ovat toinen toistaan kummallisempia lappilaisia, joilta voi odottaa lähes mitä tahansa.

Kokoelman novelleista pidin eniten ehkä avaustarinasta, jossa koulukiusattu poika kirjoittaa kirjeen Lappiin tulevalle Kekkoselle. Hän kun on hädissään mennyt kertomaan olevansa Kekkosen poika ja kaipaa nyt Kekkoselta apua uskottavuutensa säilyttämisessä. Kerrassaan mainio tarina!