Tommi Saarela: Pave Maijanen - elämän nälkä

Harvoin tulee tartuttua musiikkielämäkertaan, mutta nyt Pave Maijasen ura kiinnosti. Vaikkei omasta levyhyllystä Maijasen levyjä enää löytynytkään, hitit ovat jääneet mieleen ja myös hienot säestyksettömät moniääniset laulusovitukset, kuten Lilja, ruusu, kirsikkapuu.

Tommi Saarelan kirja on todella yksityiskohtainen kuvaus Paven tavattoman monipuolisesta urasta. Jokainen äänitys, konsertti, sävellyssessio, kiertue, levyjen tuottaminen jne. on kirjassa käyty läpi. Jossakin vaiheessa yksityiskohtien runsaus meinasi ruveta puuduttamaan, mutta toisaalta yhtään tiedonmurusta ei malttanut jättää lukemattakaan.

Kirjassa kerrotaan, miten luontaisesti musikaalinen Pave opetteli itse soittamaan useita eri soittimia, äänittämistä, tuottamista ja yhtyeiden johtajana toimimista, säveltämistä ja sanoittamista - toki saaden välillä apua kollegoiltaan, jotka olivat kaikki Suomen huippumuusikoita. Paven luonteesta ja vastuun kantamisesta lukuisissa eri bändeissä saadaan myös hyvä kuva. Monet muusikot lähtivät mukaan eri projekteihin, kun kuulivat että Pave on mukana. Ja Pavea myös pyydettiin mukaan moniin projekteihin, kun hänen korkea ammatillinen tasonsa, luonteensa tarkkuus ja vaatimattomuus tiedettiin.

Kirja vilisee suomalaisen rock-musiikin huippunimiä 1970-luvulta 2010-luvulle saakka. Vaikka välillä työelämässä oli hiljaisempia jaksoja, oli myös huippuhetkiä hitteineen, Mestarit-kiertueineen ja ehkä viimeisimpänä mukanaolo Vain elämää -sarjassa.

Kirjassa kerrotaan myös Pavesta yksityishenkilönä ja kesistä Kesälahdella. Rukiin viljely ja leivän leipominen eivät ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen rock-muusikosta puhuttaessa?

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille Paven musiikista pitäville. Nyt täytyy kaivaa Paven levyt taas esiin!

Antti Tuomainen: Jäniskerroin

Antti Tuomainen on palkittu rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty noin 30 kielelle. Jäniskerroin aloittaa sarjan, jonka päähenkilönä on vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen. Kyseessä ei siis ole mikään ihan tavallinen rikoskirjojen sankarityyppi, joka joutuu selvittämään välejään alamaailman kovaksi keitettyjen pahisten kanssa. Lisäksi kirjan toimintaympäristönä on seikkailupuisto, joka kaatuu Henrin syliin hänen veljensä kuoltua yllättäen.

Tartuin Jäniskertoimeen uteliaana ja Henrin lakoninen olemus ja puheenparsi kyllä tehosi minuun. Ristiriita loogisesti ajattelevan matemaatikon suppean ilmaisun ja seikkailupuiston rönsyilevien ja yllättävien tapahtumien sekä kirjavan henkilökunnan välillä on herkullinen. 

Lisäksi Tuomainen osaa jännäriin kuuluvan juonenkuljetuksen, jossa on yllättäviä käänteitä, joista Henri selviää omalla johdonmukaisella tavallaan. Henrin lisäksi lukijakin tulee monesti yllätetyksi, mikä on piristävää. 

Jossakin naistenlehdessä on palsta, jossa käydään läpi romaanien ensimmäisiä lauseita. Jäniskerroin alkaa lauseella: "Katson jänistä silmiin, kun valot sammuvat." Siitä se lähtee, eikä tarinasta vauhtia puutu!

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

Laura Lehtola oli minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka häneltä on ilmestynyt aiemmin jo 2 romaania. Lehtola osoittautui erittäin sujuvaksi kirjoittajaksi, vaikkakin tarina on moneen kertaan kuultu ja tuttu: rakastutaan, saadaan lapsi, petetään ja erotaan. Kuulostaa kyyniseltä, mutta Lehtola tuo tarinaan hullua huumoria.

Elisasta ja Saarasta tulee sattumalta kämppikset. Nuoret naiset ovat niin erilaisia kuin olla voi, Saara huoleton taivaanrannan maalari ja wannabe-kirjailija, Elisa säntillinen kauppatieteilijä. Niin vaan heistä tulee pari ja heidän erilaisuudestaan kirjailija repii alkuun hauskoja tilanteita, mutta myöhemmin erilaisuus taitaakin olla liikaa suhdetta rasittava tekijä.

Kirjassa käydään läpi myös sitä, miten Elisa opettelee ja sopeutuu elämään lesbona: Kenelle asiasta voi kertoa, miten vanhemmat suhtautuvat, miten neuvolassa suhtaudutaan lapsen hankintaan jne.

Saaran elämäntavan kuvaukset ja Saaran laukomat jutut ovat aivan hulvatonta luettavaa ja naurattavat ääneen. Jo niiden takia kirja kannattaa lukea. Hienosti kirjailija myös kuljettaa Elisan ja Saaran tarinan johdonmukaiseen päätökseen, jossa lukijaa odottaa vielä yllätys...

Alex Schulman: Eloonjääneet

Eloonjääneet on Alex Sculmanin omasta perheestään kirjoittama kolmas autofiktiivinen romaani. Aloitin ilmeisesti väärästä päästä, olisi pitänyt lukea ainakin Polta nämä kirjeet (2020) ensin. Kaikki kirjat käsittelevät alkoholismia, salaisuuksia ja pahoinvointia perheen sisällä.

Eloonjääneet alkaa tilanteesta, jossa kolmen veljeksen äiti on kuollut ja he matkaavat mökille sirottelemaan tuhkat. Kertojana on veljeksistä keskimmäinen, Benjamin. Mökkimatkan kuvauksen lomassa hän kertoo perheen elämästä silloin, kun veljekset olivat vielä pieniä ja lapsuuden kesiä vietettiin mökillä. Vanhempien alkoholin käyttö teki heidän käytöksensä arvaamattomaksi ja epäjohdonmukaiseksi, pojat saivat jatkuvasti olla varuillaan aikuisten ennakoimattoman käytöksen takia.

Lopulta eräänä kesänä mökillä tapahtuu onnettomuus, jonka jälkeen mökille ei palata. Onnettomuus seuraa ainakin Benjaminia koko loppuelämän. Pojat vieraantuvat toisistaan ja tapaavat pitkästä aikaa äitinsä hautajaisten ja tuhkauksen takia. 

Kirja on surullista luettavaa, mutta Schulman kirjoittaa hyvin. Oman lisämausteensa kirjaan antaa tietysti se, että hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Schulman on kirjoittanut tähän mennessä jo 5 perhesuhteita käsittelevää teosta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Toimittaja ja MTV3:n uutisankkuri Aino Huilaja leipääntyi työhönsä, ja vuonna 2019 hän irtisanoutui ja lähti miehensä kanssa pakumatkalle Eurooppaan. Toimittajana hän tietysti kirjoitti matkasta ja kokemuksistaan kirjan, mutta päivitti matkakuulumisia somessa jo matkan aikana ja myös lehdet kirjoittivat heistä juttuja pitkin matkaa.

Pakumatkailu tuntuu olevan tällä hetkellä monenkin haaveena, ihmiset haluavat irrottautua töistään ja rutiineistaan ja viettää sapattivuotta kierrellen eri maissa pienellä budjetilla ja vähillä varusteilla. Näin Aino ja Jerrykin tekivät. Kirjaan sisältyy tarinoita pakuelämän arjesta, hyvistä ja huonoista paikoista ja sattumuksista matkan varrella. Kirjassa on myös muutamia valokuvia, esim. Kanarian saarilta, mutta myös Lapista ja Norjasta, jonne matka loppujen lopuksi päättyi.

Koronasta johtuen kiertely Euroopassa loppui aiemmin, kuin oli ollut tarkoitus; kirjassa kerrotaan matkanteosta lokakuusta 2019 kevääseen 2020, jolloin Euroopassa alkoi olla ulkonaliikkumiskieltoja ja rajat menivät kiinni. Pariskunta koirineen joutui palaamaan Suomeen pikavauhtia ja suunniteltua aiemmin.

Kirja ei ole päiväkirja vaan siihen on hyvin valikoiden koottu palasia siitä, miten matkaan päädyttiin, mitä tien päällä tapahtui, miten palattiin kotiin ja mikä oli sapattivuoden lopputulema. Tiiviissä kirjassa on vastaavanlaisesta matkasta haaveileville pieni tietopaketti. Ja meille, jotka emme ole lähdössä mihinkään, pieni nojatuolimatka hienoihin kohteisiin, joista ainakin osan voisi tavoittaa pakuttakin?