Hurmion tyttäret, "runosisaret" Elina Vaara ja Katri Vala, ovat romaanin päähenkilöt. Kirja on kirjoitettu vuorotellen heidän molempien näkökulmastaan ikään kuin päiväkirjamerkintöinä. Kirja alkaa jo 1910-luvulta tyttöjen kouluvuosista, jolloin he vasta haaveilevat runoilijan elämästä. Pääpaino on kuitenkin 1920-luvun Tulenkantaja-vuosissa.
Kirjassa hurmioidutaan nuoruudesta, rakkaudesta ja ennen kaikkea runoudesta. Valan ja Vaaran tuttavuuksien kautta päästään näkemään laajalti suomalaista 1920-luvun kulttuurielämää. Nuoret Tulenkantajat käyvät kirjeenvaihtoa, tapaavat toisaan kahviloissa ja ravintoloissa sekä Olavi Paavolaisen kartanossa. Nautitaan itämaisesta mystiikasta ja runouden voimasta, kieltolaista huolimatta vietetään iloista yöelämää. Haaveillaan Euroopasta ja matkustetaankin. Toisaalta Katri Vala viettää puuduttavaa opettajanelämää Ilomantsissa ja Elina Vaara nuutuu epäonnistuvassa avioliitossaan.
Katri ja Elina, Kati ja Keke, ovat sisaret runossa, hyvät ystävät. Pikku hiljaa he kuitenkin ajautuvat taistelemaan kriitikoiden kehuista ja miesten huomiosta. Kasvetaan erilleen, kateus ja eripura valtaavat mieltä.
Satu Koskimies on tutustunut runoihin, kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja elämäkertoihin. Kirja sekoittaa faktaa ja fiktiota, Koskimies kertoo luoneensa tositiedon pohjalle maailman, jota hän on kirjailijan mielikuvituksella maustanut ja elävöittänyt. Lopputulos on mielestäni onnistunut. Ajan henki on tavoitettu todella hyvin. Kieli on runsasta ja runollista, juuri sellaista kuin nuorten runoilijoiden voi kuvitellakin kirjoittaneen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti