Austerin uusimman kirjan rakenne on postmodernin ovela: se koostuu käsikirjoituksista, muistiinpanoista ja päiväkirjamerkinnöistä ja rakentuu romaaniksi tavallaan vasta lukijan sitä lukiessa.
Kirjassa liikutaan laajalla aikavälillä: se alkaa keväästä 1967 New Yorkista, jossa nuori kirjallisuuden opiskelija Adam tutustuu ranskalaiseen professoriin ja tämän kauniiseen tyttöystävään. Adam tuntee suurta vetoa itseään huomattavasti vanhempaan naiseen ja ajautuu tämän kanssa kiihkeään suhteeseen.
Kirjan toisella tasolla syöpää sairastava Adam elää elämänsä viimeisiä hetkiä vuonna 2007. Hän kirjoittaa muistelmia noista kevään 1967 tapahtumista ja lähettää ne luettavaksi vanhalle opiskelutoverilleen Jimille, arvostetulle kirjailijalle. Muistelmille seuraa jatkoa, toinen osa, jossa Adam muistelee seurannutta kesää, jonka hän viettää sisarensa kanssa ennen Pariisiin vaihto-opiskelijaksi lähtöä. Adamin on tarkoitus kirjoittaa myös Pariisissa olostaan, mutta hän kuolee ennen kuin saa kirjoitustyön valmiiksi. Niinpä kirjailija viimeistelee Adamin muistiinpanoista kirjan viimeisen osan.
Jim kertoo Adamin kirjasta sekä tämän sisarelle että Pariisin aikaiselle tuttavalle Cecilelle. Molemmilla on erilainen käsitys useista tapahtumista ja ihmisistä. Romaanin viimeinen osa rakentuu Cecilen päiväkirjamerkinnöistä.
Lukijan tehtäväksi jää päättää, kuka muistaa oikein ja mikä on kuvitelmaa sekä kuka kirjassa on paha, kuka hyvä. Mielenkiintoinen ja monitasoinen kirja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Höh. Tekotaiteellista potaskaa
ryyditettynä paneskelulla.
Lähetä kommentti