”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” alkaa Tuomas Kyrön kirjan jokainen luku tai tarina. Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen suomalainen ukko, joka päättää aloittaa valittamisen. Tarpeeksi monta vuosikymmentä hän on ollut hiljaa ja pitänyt mölyt mahassaan – ja on vakuuttunut, että juuri se on syynä lääkärin löytämiin tukkeutuneisiin verisuoniin. Onhan niihin ehtinyt vuosien mittaan kertyä monenlaista valittamisen aihetta!
”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun aurinko paistoi.” ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun syötiin kalkkunaa.” ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun käytetään vääränlaisia kenkiä.”
Mielensä voi todellakin pahoittaa mistä vain. Ja kun vaimo makaa Kuusikodin vuoteessa ja ainoa ystävä on kuollut, niin mikäpä olisi parempi ratkaisu kuin laittaa mielensä pahoittamiset paperille.
Lukija pääsee tutustumaan suomalaiseen jäärään, oikeamieliseen ja vaatimattomaan vanhukseen, joka ei uusista kotkotuksista perusta eikä halua muuttaa elämässään mitään. Kirja on kirjoitettu niin hulvattomasti, että lukija viihtyy taatusti enemmän kuin Mielensäpahoittaja sallisi. Kaiken hauskuuden takaa on myös löydettävissä todellisuus; kyllä näitä Mielensäpahoittajan lajitovereita Suomessa elää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti