Varmasti syksyn puhutuin ja odotetuin uutuus on Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Sitä on markkinoitu Suomen oloissa ennennäkemättömän suuresti.
Kirja palkitsee odotukset. Se on hieno tutkielma erilaisten ihmisten erilaisista suhtautumis- ja selviämistavoista sortovallan alla. On Edgar, joka liikkuu helposti leiristä toiseen aina sen mukaan, mikä hänelle on edullisinta. Hän luovii tiensä Viron itsenäisyystaistelijasta natsi-Saksan puolustajaksi ja lopulta KGB:n historioitsijaksi. Edgar vaihtaa henkilöllisyyttä ja keksii itselleen sopivan menneisyyden; vain vaimo pysyy muistuttamassa siitä, mitä joskus on ollut.
Vastakohtana on Edgarin serkku Roland, joka luottaa yleviin periaatteisiinsa ja taistelee viimeiseen asti Viron itsenäisyyden puolesta. Hän liittyy metsäveljiin ja auttaa maanmiehiään pakenemaan miehitetystä Virosta.
Yhden ulottuvuuden jatkuvaan miehittäjien vaihtumiseen tuo Edgarin puolison Juuditin hahmo. Hän turvautuu alkoholiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin epäonnisessa avioliitossaan.
Kirja etenee kahdella eri aikatasolla. Toisaalta kuljetaan sotavuosissa eteenpäin, toisaalta 1960-luvulla taaksepäin. Lopulta nämä kaksi kerronnan tasoa kohtaavat ja matkan varrella eteen tulleet salaisuudet selviävät. Kirja on synkkä ja kauheakin, mutta erittäin mielenkiintoista luettavaa. Vain valtava pikku yksityiskohtien määrä häiritsi minun lukemistani jossain vaiheessa. Ehkä jotain olisi voinut karsia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti