Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja voitti Teoksen fantasia- ja scifikirjoituskilpailun. Kirja on scifiä, mutta varmasti sellaista scifiä, jota tähän lajityyppiin vihkiytymättömänkin on helppo lähestyä. Kirjan kieli on kaunista, runoilevaa ja viipyilevää. Tapahtumat etenevät hitaasti; tunnelma soljuu eteenpäin kuin teeseremonia tai vesipuronen.
Kirjan tapahtuma-aika sen sijaan on jotain aivan muuta kuin kaunis kieli. Kirja sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa vesi on lähes loppu. Diktatuurinen hallinto säännöstelee arvokkaita vesivaroja kansalaisille minimiannoksin ja vesirikoksista, esim. laittomien vesiputkien rakentamisesta, on säädetty kireät rangaistukset.
Yhteiskunnassa elää kuitenkin vielä teemestareiden sukuja. Teen valmistus vaatii puhdasta ja raikasta vettä, joten teemestarit toimivat hallinnon äärimmäisen tarkan silmälläpidon alaisina. Kirjan päähenkilö on vanhaan teemestareiden sukuun kuuluva Noria Kaitio. Hän perii teemestarin aseman ja salaisuudet jo hyvin nuorena. Kirja kuvaa hyvin nuoren tytön asemaa paikalla, jossa on totuttu näkemään vanhoja arvostettuja miehiä.
Ympäristön kuvaajana Itäranta on loistava. Hänen luomansa dystopia kuumasta, karusta maisemasta jossain nykyisen Pohjois-Suomen paikkeilla on vakuuttava. Uskottavasti kirjan hahmot kurkkivat meidän nykymaailmaamme, kirjassa ”entismaailmaan” ja sen unohdettuun tekniikkaan kaatopaikalta tekemiensä esinelöytöjen avulla. Ja onpa muutama kirjakin entismaailmasta säästynyt.
Kirja ei saarnaa, mutta se saa taatusti jokaisen lukijan miettimään nykyisen tavara- ja kulutusyhteiskuntamme kestävyyttä ja sitä perintöä, jonka tällä menolla jätämme tulevaisuuteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti