Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Viihderomaani, jonka päähenkilöinä ovat neliraajahalvaantunut nuori mies ja hänen henkilökohtaisena avustajanaan toimiva nuori nainen – kuulostaako houkuttelevalta? No ei todellakaan! Kirjassa käsitellään eutanasiaa ja pahasti vammautuneen tai sairaan itsemääräämisoikeutta, oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan. Tämäkö viihdyttävää luettavaa? Ja miten kirjoittaa aiheesta viihderomaani, joka ei ole lapsellisen vaivaannuttava tai banaali?

Jojo Moyes onnistuu tässä loistavasti, isona apunaan sarkastinen huumori. Päähenkilöt Will ja Louisa heittävät aika ronskiakin herjaa Willin tilanteesta, voinnista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Lisäksi Will laittaa Louisan miettimään omaa tilannettaan; haluaako hän jäädä ikuisesti kotikaupunkiinsa ilman koulutusta, kunnon ammattia ja työtä.

Välillä tietysti rikkaan Willin ja köyhän Louisan vastakkainasettelu tuntuu kaavamaiselta ja loppuratkaisun arvaa jo alkaessaan lukea kirjaa. Moyes kuitenkin kirjoittaa raikkaasti ja huumorintajuisesti eikä sorru kaikkein tyypillisimpiin kliseisiin. Niinpä kirjaa ei malta laskea käsistään ja toisaalta toivoo, että sitä riittäisi vielä vähän pitemmäksi aikaa! Nyt etsimään muita Jojo Moyesin kirjoja. Ja tästäkin on muuten tulossa elokuva…