perjantai 27. marraskuuta 2015

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

10-vuotias Sasha-poika asuu isovanhempiensa luona Moskovassa. Sashan isoäiti on kaapannut pojan äidiltään, jonka ei katso pystyvän huolehtimaan lapsestaan. Isoäidillä ei ole tyttärestään kovin hyvää käsitystä, mutta eipä hänellä ole hyvää käsitystä oikein mistään eikä kenestäkään - ellei sitten jatkuvasti sairastavaa Sashaa hoitavat lääkärit ja terapeutit ole hänen arvoasteikollaan ylimpänä? Isoisä käy jatkuvasti kalassa kaverinsa kanssa ja reissaa ympäri maailmaa esiintymässä tyhjille katsomoille vain sen takia, ettei hänen tarvitsisi olla kotona isoäidin haukuttavana.

Sasha kertoo pääasiassa itse tarinaansa. Hän kaipaa jatkuvasti äidin luokse, mutta on sopeutunut elämään myös mummonsa kanssa. Kaipuusta ei voi puhua ääneen, koska se saa isoäidin hermostumaan. Isoäiti hoitaa Sashaa hellän kiihkeästi aina kun poika on sairaana. Muutoin poika, kuten ei myöskään isoisä, ole mistään kotoisin. Isoäidin repliikit, kielenkäyttö ja Sashan kohtelu ylipäätään ovat karmaisevaa luettavaa! En ymmärrä, miten joku voi olla niin raivoa täynnä koko ajan. Ilmeisesti isoäidin taustalla on jonkunlaisia mielenterveydellisiä ongelmia.

Vaikka elämä yhdessä on kovin vaikeaa, kukaan ei osaa oikein lähteä poiskaan. Lopulta Sashan äiti sieppaa poikansa takaisin ja niiltä osin kirja päättyy hyvin. Kirjan tarinalla saattaa olla myös omaelämäkerrallista taustaa? Kirja on Venäjällä saanut useita kirjallisuuspalkintoja.

Ei kommentteja: