William Stonerin vanhemmat lähettävät poikansa yliopistoon
opiskelemaan maanviljelystä, jotta poika jatkaisi vanhempiensa tilan
viljelemistä isänsä jälkeen. Oppimaton maalaispoika lähtee kouluun ja innostuu
siellä yllättäen kirjallisuudesta. Hän hylkää maanviljelyksen, väittelee
tohtoriksi ja tekee elämänuransa kirjallisuuden professorina. William rakastuu
ja menee naimisiin, mutta avioliitto epäonnistuu. Erinäisten vastoinkäymisten
takia myöskään Williamin ura ei ole kovin kummoinen, vaikka hän nauttiikin
opettajantyöstään. Kirja alkaa Williamin aloittaessa yliopisto-opinnot,
seurailee hänen elämänsä vaiheita ja päättyy Williamin kuolemaan.
Mikä kirjasta sitten tekee erityisen? John Williams kuvaa hienosti
Stonerin kehittymistä ihmisenä. Alussa tulee Stonerin yllättävä oivallus siitä,
että hänestä voisi tulla hyvä opettaja. Stonerin sisäistä maailmaa ajatuksineen
ja reagointeineen kuvataan ja tuodaan koko ajan lukijan nähtäville. Hienosti kirjailija
nostaa esille sen, miten merkityksellisiä joidenkin kohtaamiemme ihmisten
kommentit voivat olla, esimerkkinä Stonerin opettajan vaikutus Stonerin
uravalintaan. Toisaalta voimme myös valita väärin: Stonerin kohtaama nainen,
josta tuli hänen vaimonsa, pilasi Stonerin perhe-elämän täysin. Onneksi Stoner
sai kokea myös pikkuisen onnea elämänsä aikana, vaikka tarina aika surullinen
onkin.
Stoner eli vuosina 1891-1956. Tuona aikana epäonnistuneesta
avioliitosta ei niin vain lähdetty kävelemään. Varmasti myös yliopistomaailma
oli hyvin konservatiivinen ja tapoihinsa kangistunut. Tänä päivänä Stonerin
ratkaisut voisivat olla toisenlaiset. Vai olisiko Stonerin moraali sallinut
muuta tänäkään päivänä?
Kirja ilmestyi jo vuonna 1965, mutta vasta uudet painokset
2000-luvulla ovat tuoneet kirjalle lukijoita. Eikä suotta, kirjaa voi
lämpimästi suositella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti