tiistai 31. lokakuuta 2017

Jukka-Pekka Palviainen: Minä, eno ja Matti

Tämä oli ensimmäinen kirja, joka osui käteeni Jukka-Pekka Palviaisen tuotannosta, ja ihastuin kovasti. Harva kirja saa hekottelemaan ääneen yksinään, mutta tämä onnistui.

Keski-ikäinen Reino on kirjan kertojaminä, hiukan jälkeenjäänyt tai älyllisesti rajoittunut, mutta kiltti ja monissa asioissa kirkkaita totuuksia laukova. Reinon äiti on juuri kuollut, ja Reinon eno on luvannut sisarelleen käydä sytyttämässä kynttilän sisarelle tärkeille paikoille. Liikkeelle lähdetään asuntoautolla. Matti ajaa, eno juo kaljaa ja Reino kommentoi tapahtumia ja lukee äidin kirjeitä seurueelle.

Normaalisti Reino on töissä enon eläinkaupassa, hoitaa eläimiä ja puhdistaa niiden häkkejä. Enolla on selkeät ajatukset kaupankäynnistä: ”Meidän tehtävämme ei ole rajoittaa asiakkaiden rahankäyttöä. Ikinä ei saa sanoa, että asiakas ei tarvitse jotain, jos tämä itse uskoo sen tarvitsevansa. Asiakas on aina oikeassa.”

Kirja on lämminhenkinen ja oivaltava kertomus erilaisten ihmisten maailmasta. Palviainen on kirjoittanut paljon sekä nuorille että aikuisille. Löytyipä taas kirjailija, jolta haluaa lukea lisää!

Ei kommentteja: