Siitä lähtien tarina muuttuu pikku hiljaa aivan hulvattomaksi noitineen, peijoonineen, näkkeineen, hattaroineen ja muine mielikuvituksellisine olentoineen, jotka kuvataan yksinkertaisen toteavasti tarinaan ja kylän elämään kuuluvina.
Lisämausteena on lappilainen murre, jota paikalliset käyttävät. Paikalle eksyy myös etelän poliisi Janatuinen, jonka reaktioihin peilataan kaikkea kyläläisten tavanomaisena pitämää yliluonnollista.
Kunnon satuun tai fantasiakirjaan kuuluu, että joku on pelastettava pahasta pulasta ja siinä tarvitaan kaikenlaisia noitakonsteja ja taikajuomia. Ja loppu on kutakuinkin onnellinen, hurjista käänteistä huolimatta. Kirjan huumori on kirjoitettu henkilöiden väliseen kanssakäymiseen ja heidän keskusteluihin, eikä ole mitenkään päälle liimattua.
Kerrassaan ihana kirja, suosittelen tarttumaan ennakkoluulottomasti, vaikkei nimi tai kirjan kansi välttämättä siihen houkuttaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti