tiistai 8. heinäkuuta 2014

Eleanor Catton: Valontuojat

Eleanor Cattonin romaani Valontuojat on järkälemäinen, 722 sivun pituinen tarina 1860-luvun Uudesta-Seelannista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kullankaivajien pariin pieneen kaupunkiin ja ajoittuvat parin vuoden ajalle vuosina 1865 ja 1866. Kerronta on tarkasti yksityiskohtia kuvailevaa. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään tarinan päähenkilöt, joita on lukuisa määrä. Henkilöt ovat koolla salaperäisestä syystä ja pikku hiljaa, yksi kerrallaan heidät esitellään ja osa heidän roolistaan tarinassa paljastetaan.

Tarinaa kerrotaan kronologisesti välillä edeten ja välillä palaten edellisen vuoden tapahtumiin. Kyse on monimutkaisesta rikoksesta, johon ovat sidoksissa jollakin lailla kaikki tarinassa mukana olevat henkilöt. Ihan kaikki ei loppujen lopuksi minulle edes selvinnyt, juonikuvio oli niin monimutkainen.

Cattonin tyyli muistuttaa pikkutarkkuudessaan ja rujon henkilökuvauksen osalta Dickensiä: henkilöt ovat enimmäkseen elämässä jotenkin epäonnistuneita tai jotakin paenneita, rikoksiin tai petoksiin sotkeutuneita. Päähenkilöt ovat miehiä, lukuun ottamatta kahta naista, joista toista nimitetään turhia kainostelematta lähes poikkeuksetta koko ajan huoraksi. Tämä huora on toisaalta kuitenkin viaton, enkelimäinen hahmo kirjassa, ehkä se valontuoja.

Kirjan luvut alkavat horoskooppikuvioilla ja siinä kuvataan spiritistinen istunto. Horoskooppien ja taivaankappaleiden asentojen merkitystä tarinalle en ihan ymmärtänyt ja ne saattoi helposti sivuuttaakin.
Henkilöiden ja juonikuvioiden runsauden takia kirjasta oli vaikea saada otetta. Puolen välin jälkeen sitkeys kuitenkin palkittiin ja tarina alkoi jollakin lailla vetää mukanaan. En ollut aiemmin lukenut mitään Uuden-Seelannin kultakuumeesta ja sinne lähteneistä englantilaisista, joten tapahtumaympäristökin oli kiinnostava.

Eleanor Cattonin teos palkittiin Booker-palkinnolla vuonna 2013.

Ei kommentteja: