I.K. Inha oli liian vähälle huomiolle jäänyt valokuvauksen uranuurtaja ja monitaituri, joka kiersi Vienan Karjalaa ja Lappia tallentaen runonlaulajien tuotoksia, käänsi lukemattomia teoksia monesta eri kielestä, oli toimittajana Suometar-lehdessä, kirjoitti tietokirjoja eri aloilta, oli myös ensimmäisiä pyöräilijöitä Suomessa jne. Inha jäi samaan aikaan eläneiden Sibeliuksen, Järnefeltin, Gallen-Kallelan ja monen muun varjoon.
Panu Rajalan Finlandia-ehdokkaaksikin päätynyt teos on elämäkertaromaani. Rajala kirjoittaa kuten Inha, vanhahtavaa kieltä. Kirja on Inhan tarina, jossa osa tekstistä on Inhan omaa, osa Rajalan keksimää. Tekstistä ei tiedä eikä huomaa, milloin on äänessä Inha, milloin Rajala. Taitavasti siis tehty, mutta minua häiritsi se, että Inhalta lainattuja kohtia ei ollut selvästi merkitty. Osa lainauksista oli nostettu esiin ja lukija luuleekin, että siinä on kaikki, mutta Rajalan omalta vaikuttavan tekstin sekaan on ujutettu Inhan tekstiä pikkuisen muunneltuna satakunta sivua. Arveluttavaa - ja tästä kirjoitettiinkin paljon mediassa kirjan julkaisemisen jälkeen.
Joka tapauksessa kirja tutustutti minut Inhan valtavaan tuotantoon ja persoonaan kiehtovalla tavalla. Lisäksi kirjassa kuvataan hyvin muuttuvaa ja teknistyvää maailmaa, pääkaupunkien ja syrjäkylien eroja ja kansanperinnettä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Panu Rajala on taitava kirjoittaja ja kirjallisuudentutkija. Kirjan lukemisen jälkeen täytyi kaivaa esiin Inhan omia teoksia ja ihailla hienoja valokuvia vanhasta Suomesta, Karjalasta, ihmisistä ja työtavoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti