perjantai 14. lokakuuta 2016

Muriel Barbery: Haltiaelämää


Muriel Barbery nousi julkisuuteen hienolla romaanillaan Siilin eleganssi. Niinpä odotukset Haltiaelämää –romaania kohtaan olivat jo valmiiksi korkealla.

Ranskassa asuva Maria osaa lukea luontoa ja on aina nähnyt enemmän kuin muut. Italiassa puolestaan Clara on synnynnäinen muusikko, jolle maailman kudos aukeaa erikoisella tavalla. Paha uhkaa maailmaa, ja nuoret tytöt seisovat ihmiskunnan puolustuksen eturintamassa.

Lähtökohta tarinalle on kiinnostava, mutta Haltiaelämää oli kuitenkin jotenkin liian sadunomainen ja kummallinen minun makuuni, vaikka fantasian suuri ystävä olenkin. Kirjan kielikin tuntui turhan koukeroiselta ja keinotekoiselta, kielikuvat vähän kuin päälle liimatuilta.

Odotin tältä kirjalta paljon enemmän. Siilin eleganssi oli ihastuttava, Haltiaelämää ennemminkin pitkästyttävä. Kieli on aivan liian kiemuraista ja kielikuvat eivät ainakaan minulle auenneet kauneudestaan huolimatta. Kirjassa on myös liikaa väkeä, tämän tästä en pysynyt kärryillä kuka oli kenenkin sukulainen tai ystävä. Ja vaikka kyseessä on ikiaikainen pahuuden ja hyvyyden välinen taisto, tässä taistelukin on tylsä.

Barbery kirjoittaa ilmeisesti jo Haltiaelämälle jatko-osaa. Taidan jättää sen väliin.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle


Pöytä yhdelle – yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja. Honkasalo avaa lukijalle omakohtaisia kokemuksiaan erillisyydestä ja erilaisuudesta ja kertoo yksinäisyydestä monesta eri näkökulmasta.

Kirja on luokiteltu tietokirjaksi, mutta melkein voisi löytyä lyhyistä kertomuksistakin. Honkasalo kuvaa yksinäisyyttä erilaisten tarinoitten kautta. Löytyy muuttajaa, sairastunutta, lapsetonta, eronnutta, jätettyä ja petettyä. Nämä ihmiset eivät ole vapaaehtoisesti valinneet yksin olemista, he ovat vain ajautuneet tai jääneet yksinäisyyteen. Sopivaa kumppania ei ole osunut tielle tai joukkoon ei ole hyväksytty.

Tarinat ovat kipeitä ja herättävät ajatuksia. Tuskin monikaan tahallaan lisää yksinäisen piinaa esimerkiksi Facebookin toveruushehkutuspäivityksillä, mutta ajattelemattomuuttaan ripottelee suolaa yksin jääneen haavoihin: Honkasalon kuvaava esimerkki on ”Ihana aviomieheni teki minulle rakkauslatten puuhellalla”.

Kirjassa käydään läpi parisuhdetta haluavan yksinäisyys, lapsuuden yksinäisyys ja katsotaan myös yksin olemisen vapauteen. Yksin oleminen voi olla myös nautintoa ja levollista läsnäoloa.