Natalie Goldberg on kirjailija ja opettaja, joka opastaa teoksessaan treenikirjoittamisen pariin. Treenikirjoittaminen on tapa tuottaa paljon tekstiä, pidäkkeettä ja arvostelematta. Tärkeintä on pitää kynä liikkeessä, teksti saa olla sellaista kuin se on. Helmet löytyvät kyllä. Kirja on kuitenkin paljon enemmän kuin kirjoittamisen oppikirja. Natalie avaa lukijalle omaa elämäänsä, kertoo voitoista ja tappioista, mielenkiintoisista tapahtumista. Ja sen lisäksi Natalie antaa oivalluksia kirjoittamisesta. Pidin kirjasta lukukokemuksenakin, Marja-Riitta Vainikkala-Kejoselle kiitokset hyvästä suomennoksesta.
Kirja on täynnä käyttökelpoisia vinkkejä jokaiselle kirjoittajalle. Tekstistä huokuu kirjoittajan oma kokemus. Mitä jos jämähdän tyhjän sivun eteen? Mitä jos laiskottaa? Mitä jos en keksi seuraavaa aihetta? Loistavien vinkkien lisäksi Natalie antaa monia ajattelemisen arvoisia kommentteja kielen huoltoon ja tekstin elävöittämiseen. Arjen ja ympäristöön tarkkaan kuvaamiseen kirjasta saa myös monia hyviä harjoituksia. Tämä kirja kannattaa lukea, jos kirjoittaminen tai kirjailijaelämä kiinnostaa!
perjantai 27. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Eeva Rohas: Syvä pää
Eeva Rohas debytoi viime vuonna mielenkiintoisella novellikokoelmalla Keltaiset tyypit. Nyt on ilmestynyt esikoisromaani Syvä pää, hyvin mielenkiintoinen kirja sekin.
Romaanissa on kolme keskeistä henkilöä, joiden näkökulmat vuorottelevat. Kirjallisuuden opinnot keskeyttänyt kolmikymppinen Susanne on jämähtänyt vanhempiensa luokse asumaan ja hankkii rahaa siivoamalla. Osittain kuvitelmissaan elävä Susanne on tyytymätön elämäänsä ja hankkii aitoa vauvaa jäljittelevän nuken täyttämään tyhjää aukkoa elämässään.
Teini-ikäinen Fanny harrastaa tosissaan kilpauintia. Hän on itseään vanhempien tyttöjen joukkueessa suuri lupaus ja pyrkii myös täyttämään antamansa lupaukset. Kasvuvaiheessa oleva tyttö vertailee itseään toisiin suihku- ja pukuhuoneessa ja kokee ahdistusta oman ruumiinsa muutoksista.
Fanny on asunut kaksin eläinlääkärinä toimivan isänsä Janin kanssa pienestä pitäen äidin kuoleman jälkeen. Puolison kuolema on jättänyt Janiin pysyvän jäljen ja tyttärelleen hän kertoo kaunisteltua tarinaa äidin poismenosta.
Kaikkien kolmen henkilön tarinat kietoutuvat toisiinsa ja kirjan loppu espanjalaisessa rantakohteessa saa jo jännärinkin piirteitä. Parhaimmillaan kirja on kuitenkin ihmismielen kuvauksessa. Sekä henkilöiden päänsisäinen maailma että keskinäisten suhteiden rakentuminen on kirjoitettu vakuuttavasti. Kirja etenee vaivattomasti ja sujuvasti, lukeminen on nautittavaa.
Romaanissa on kolme keskeistä henkilöä, joiden näkökulmat vuorottelevat. Kirjallisuuden opinnot keskeyttänyt kolmikymppinen Susanne on jämähtänyt vanhempiensa luokse asumaan ja hankkii rahaa siivoamalla. Osittain kuvitelmissaan elävä Susanne on tyytymätön elämäänsä ja hankkii aitoa vauvaa jäljittelevän nuken täyttämään tyhjää aukkoa elämässään.
Teini-ikäinen Fanny harrastaa tosissaan kilpauintia. Hän on itseään vanhempien tyttöjen joukkueessa suuri lupaus ja pyrkii myös täyttämään antamansa lupaukset. Kasvuvaiheessa oleva tyttö vertailee itseään toisiin suihku- ja pukuhuoneessa ja kokee ahdistusta oman ruumiinsa muutoksista.
Fanny on asunut kaksin eläinlääkärinä toimivan isänsä Janin kanssa pienestä pitäen äidin kuoleman jälkeen. Puolison kuolema on jättänyt Janiin pysyvän jäljen ja tyttärelleen hän kertoo kaunisteltua tarinaa äidin poismenosta.
Kaikkien kolmen henkilön tarinat kietoutuvat toisiinsa ja kirjan loppu espanjalaisessa rantakohteessa saa jo jännärinkin piirteitä. Parhaimmillaan kirja on kuitenkin ihmismielen kuvauksessa. Sekä henkilöiden päänsisäinen maailma että keskinäisten suhteiden rakentuminen on kirjoitettu vakuuttavasti. Kirja etenee vaivattomasti ja sujuvasti, lukeminen on nautittavaa.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Ursula le Guin: Rocannonin maailma
Rocannonin maailma on Ursula le Guinin esikoisteos,joka kuitenkin suomennettiin vasta 2010. Kirja aloitta Hain-romaanien sarjan, ja siinä on jo nähtävissä monet teemat, joita le Guin kehittelee pitemmälle ehkä tunnetuimmassa ja rakastetuimmassa Maameri-sarjassaan.Rocannon joutuu osin tahtomattaan mukaan alhaisella kehitystasolla olevan maailman pelastamiseen piittaamattomia, korkeateknologisia valloittajia vastaan. Mukana on maamerestä tuttuja teemoja, kuten matkustaminen, sanat ja nimien voima, sauvat, kärsimys, arvet ja yksinäisyys.
Olen aina pitänyt le Guinista kovasti, mutta Rocannonin maailma oli pienoinen pettymys. Toki kyseessä on esikoisromaani, ja kehitys näkyy tässäkin. Rocannonin maailma on vielä jotenkin hajanainen ja paikoin epälooginenkin, en tempautunut mukaan tarinaan kuten myöhemmissä kirjoissa.
Kuitenkin kirjan maailma on sen verran maaginen ja kiinnostava, että aion lukea seuraavankin osan Hain-romaanien sarjasta. Muita suomennettuja teoksia sarjassa ovat Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta, Maailma, vihreä metsä sekä Kahdesti haarautuva puu.
Olen aina pitänyt le Guinista kovasti, mutta Rocannonin maailma oli pienoinen pettymys. Toki kyseessä on esikoisromaani, ja kehitys näkyy tässäkin. Rocannonin maailma on vielä jotenkin hajanainen ja paikoin epälooginenkin, en tempautunut mukaan tarinaan kuten myöhemmissä kirjoissa.
Kuitenkin kirjan maailma on sen verran maaginen ja kiinnostava, että aion lukea seuraavankin osan Hain-romaanien sarjasta. Muita suomennettuja teoksia sarjassa ovat Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta, Maailma, vihreä metsä sekä Kahdesti haarautuva puu.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Haruki Murakami: Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta
Haruki Murakami on japanilainen kulttikirjailija, jonka teoksista otetaan miljoonapainoksia. Hän toimi pitkään klubinpitäjänä, mutta muutti elämäntapansa terveemmäksi aloitettuaan kokopäiväisenä romaanikirjailijana. Murakami juoksee tosissaan, maratoneja toisensa perään, ja harrastaa myös triathlonia (vaikka inhoaa pyöräilyä ja uintikin on hänelle joskus vaikeaa). Tässä kirjassa hän kertoo intohimostaan juoksuun ja kilpailemiseen. Mukana on ikääntymisen tuomia vaivoja ja ajatuksia, ja paljon myös juoksemisen filosofiaa, ajatuksia kirjoittamisesta ja elämästä. Murakami kertoo omasta oikeasta elämästään, onnistumisen hetkistä ja väsymyksestä. Välillä on pakko ihmetellä, miten hän jaksaa itsepäisesti jatkaa ja motivoitua kivusta ja uupumuksesta huolimatta. Ehkä syynä on vain halu tehdä parhaansa ja uuden löytämisen ilo: "Niin kauan kuin elän minä löydän itsestäni aina jotakin uutta, tulipa minusta miten vanha tahansa."
Kirja on ihastuttava, kerronta on soljuvaa, kova harjoittelu, kisan jännitys ja juoksemisen ilo ja tuska välittyy myös lukijalle. Tulee vastustamaton into kaivaa omatkin juoksukengät esiin. Kuten Murakami toteaa: "Jatkan juoksemista niin kauan kuin ruumiini sallii minun tehdä niin."
Kirja on ihastuttava, kerronta on soljuvaa, kova harjoittelu, kisan jännitys ja juoksemisen ilo ja tuska välittyy myös lukijalle. Tulee vastustamaton into kaivaa omatkin juoksukengät esiin. Kuten Murakami toteaa: "Jatkan juoksemista niin kauan kuin ruumiini sallii minun tehdä niin."
Inna Patrakova: Naapurit
Suomessa asuvan venäläisen Inna Patrakovan toinen romaani käsittelee hänelle varmasti tuttua aihetta: suomalaisten ja venäläisten rinnakkaineloa.
Leppäsen pariskunta saa mökkinaapurikseen uusrikkaan venäläisen miehen ja tämän nuoren vaimon. Naapurusten elämäntyyli on hyvin erilainen; Pertakova ottaa käyttöön kaikki kliseet suomalaisten ja venäläisten pukeutumisesta, luonteenpiirteistä ja alkoholin käytöstä. Sinnikkäästi molemmat osapuolet yrittävät olla toistensa kanssa tekemisissä vaikka ennakkoluuloja riittää ja yhteinen kieli puuttuu.
Monenlaisia kommelluksia ja väärinkäsityksiä ehtii mökkirannassakin syntyä, mutta kirjan absurdit tapahtumat huipentuvat kuitenkin Leppästen tyttären Venäjän-matkan aikana tapahtuvaan sieppaukseen ja sen selvittelyyn. Kirja on kevyttä ja humoristista lukemista aina ajankohtaisesta aiheesta, varsinkin täällä rajan tuntumassa.
Leppäsen pariskunta saa mökkinaapurikseen uusrikkaan venäläisen miehen ja tämän nuoren vaimon. Naapurusten elämäntyyli on hyvin erilainen; Pertakova ottaa käyttöön kaikki kliseet suomalaisten ja venäläisten pukeutumisesta, luonteenpiirteistä ja alkoholin käytöstä. Sinnikkäästi molemmat osapuolet yrittävät olla toistensa kanssa tekemisissä vaikka ennakkoluuloja riittää ja yhteinen kieli puuttuu.
Monenlaisia kommelluksia ja väärinkäsityksiä ehtii mökkirannassakin syntyä, mutta kirjan absurdit tapahtumat huipentuvat kuitenkin Leppästen tyttären Venäjän-matkan aikana tapahtuvaan sieppaukseen ja sen selvittelyyn. Kirja on kevyttä ja humoristista lukemista aina ajankohtaisesta aiheesta, varsinkin täällä rajan tuntumassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)