keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset

Juha Itkonen on kertonut, että ryhtyi miettimään jatkoa kirjalleen Anna minun rakastaa enemmän nähtyään Linklaterin Before-elokuvatrilogian. Trilogiassa seurataan saman pariskunnan elämää samojen näyttelijöiden esittämänä. Sama idea toistuu Juha Itkosen Palatkaa perhoset -kirjassa, jonka päähenkilöinä ovat Summer Maple eli Suvi Vaahtera ja Antti Salokoski 20 vuotta edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Kolmantena päähenkilönä on Suvin äiti, joka mahdollistaa Suvin keikkakiertueet hoitamalla hänen tytärtään Rosaa.

Hauska idea, mutta Itkonen pilaa sen kirjoittamalla mahdotonta ruikutusta koko kirjan ajan. Antti on tyytymätön elämäänsä, palaa jatkuvasti nuoruusvuosiin ja kadehtii Suvin menestystä. Hän ei osaa elää perheenisänä avioliitossaan Elisan kanssa. Suvin äiti on tyytymätön elämäänsä Suvin perheessä lastenhoitajana. Suvin elämää määrittää levymyynti, keikkakiertueiden raskaus, jatkuva menestymisen tarve, julkisuus hermoromahduksineen jne. Sinänsä varmaankin uskottava kuvaus poptähden elämästä ja siitä, miten vaikeaa siihen on yhdistää perhettä.

Itkonen vyöryttää yhtyeitä, kappaleiden nimiä ja sanoituksia, äänitystekniikkaa ja niihin liittyviä laitteita lukijan eteen sivukaupalla. Vähempikin olisi riittänyt! Varmaankin jollekin saman aikakauden musafriikille mielenkiintoista luettavaa, mutta tavallista lukijaa kyllästyttää nämä luettelot. Itkonen kirjoittaa taitavasti, mutta kirjoittamisen sävy on koko ajan negatiivinen. Onko Itkosen käsitys nelikymppisten elämästä näin masentava? Sitä vanhempien ihmisten elämä on varmaankin sitten jo täysin mahdotonta...?!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä

Irti oravanpyörästä on tositarina yhden naisen harppauksesta kohti omannäköistä elämää. Kaarina Davis työskenteli sairaanhoitajana ja omistautui vuosien ajan hoitotyölle. Hän omisti kaiken, mitä kuului omistaa: kalliin auton, suloisen kodin ja komean miehen. Mitä tunnollisemmin Davis suoritti elämäänsä, sitä riittämättömämpi ja masentuneempi olo hänellä oli. Aiemmin uusi auto, korut, meikit ja matkailu lohduttivat, mutta lopulta lähinnä ahdistivat. Tarvitseeko ihmisen kuluttaa niin paljon rahaa ja luonnonvaroja ollakseen onnellinen? Voisiko pärjätä vähemmälläkin? Näitä pohtiessa alkoi hahmottua suunnitelma elämänmuutoksesta.

Vaihtaessaan kerrostaloyksiönsä omakotitaloon hän sai alkumakua siitä, millaista on asua kaupungin ja palveluiden ulkopuolella. Hytistessään kylmässä suihkussa käytettyään kaiken lämpimän veden Davis oppi, ettei pitkä kuuma suihku ole itsestäänselvyys ja että sähkölasku voi karmia selkäpiitä, jos säätää lämpöpatterit tammikuussa täysille. Havahtuminen oman elämäntyylin mahdottomuuteen vei hänet lopulta vanhaan mökkiin sukutilalle, keskelle ei mitään. Paikkaan, jossa kiire, melu, pakokaasut ja vaatimukset tuntuvat kaukaisilta.

Kirjaa lukiessa iski välttämätön oman elämäntyylin tarkastelu. Ja hyvällä tavalla kateus – miten rohkea nainen tuo Davis! Hän haluaa herätellä ihmisiä ajattelemaan kirjallaan ja sen hän tekee. Ketä varten töissä käydään? Riittääkö työstä maksettu palkka kattamaan edes työn aiheuttamia kuluja? Kuinka paljon itseään voi mitata työn kautta tai pitäisikö mitata lopulta ollenkaan? Voiko ihminen ajatella ensisijaisesti itseään ja tehdä itsensä onnelliseksi, vaikka se vaatisi vaikeita ratkaisuja? Davisin sanoin: elämä on lyhyt, eikä se ala vasta eläkkeellä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Aspen Matis: Girl in the Woods – a memoir


Aspen Matis kertoo muistelmissaan (kyseessä parikymppisen nuoren naisen muistelmat) hurjasta vaelluksestaan Meksikon rajalta Kanadaan. Matkaa kertyy melkein 4300 kilometriä, joten ihan pienestä ponnistuksesta ei ole kyse. Aikaakin kuluu puolisen vuotta, ja matkan varrella Aspen kohtaa monenlaista seikkailua ja hengenvaaraa.

Aspen on alkuperäiseltä nimeltään Deborah Parker, ujo rillipää, joka ei uskalla nousta edes äitiään vastaan. Äiti huolehtii kaikesta ja on pukenut tytön aikuiseksi saakka aina alusvaatteista lähtien, koska ei usko tytön selviävän yksin mistään. Aspen kuitenkin lähtee yksin opiskelemaan lukion jälkeen, ja joutuu jo toisena yönään collegessa raiskatuksi.

Näin käynnistyy hurja vaellus, Aspen lähtee etsimään itseään ja omaa voimaansa, uskallusta panna maailmalle kampoihin ja oppia sanomaan ei. Ja melkoinen seikkailu siitä kehkeytyykin. Välillä kirja on täynnä valtavaa teiniegoa ja hurjaa tarvetta oman nerouden todisteluun, mutta toimii hyvänä nuoruuden muistelona varttuneemmallekin lukijalle.

Jos pidit Cheryl Strayedin Villistä vaelluksesta, tässäpä seuraava lukukohde. Kirjaa ei ole tosin ainakaan vielä suomennettu.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi


Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Pauliina Vanhatalolta, ja löytyipä kirjailija, jolta haluan ehdottomasti lukea lisää. Vanhatalo on koulutukseltaan kirjallisuuden maisteri. Hän nousi julkisuuteen ensimmäisen kerran pohjoisen superylioppilaana, joka kirjoitti yhdeksän laudaturia.

Keskivaikea vuosi seuraa Vanhatalon omaa elämää vuoden ajan. Masennusdiagnoosi on saatu ja lääkitystä kokeillaan. Äiti jaksaa huonona päivänä lähinnä maata sängyssä, parempana leivotaan pullaakin.

Huippuylioppilaalla on yhä huimat odotukset itsensä suhteen, ja hän tuntee myös muiden vaatimukset raskaina. Äitiys on kovaa työtä, pitäisi jaksaa olla aidosti läsnä, huomioida lapsia ja aviomiestä, jaksaa vielä kirjoittaakin ja tehdä projektisuunnitelmia. Ihmissuhteet ovat introvertille välillä kovia taakkoja.

Kaamos on ennenkin laukaissut tuskaisan kauden. Nyt Pauliinaa pelottaa miten talven pimeyden kanssa käy. Keskivaikea vuosi on avoin masennuskirja, joka on hienosti kirjoitettu ja aiheestaan huolimatta lohdullinen. Kirja lisää ymmärrystä masentunutta ja introverttia ihmistä kohtaan.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Colm Tóibín: Nora Webster

Nora Webster on irlantilainen nainen, joka on ensisijaisesti Mauricen vaimo ja neljän lapsensa äiti. Kun Maurice kuolee, Noran täytyy pärjätä. Hän menee töihin ja löytää itsestään uusia puolia, jotka hämmästyttävät hänet tuntevia, mutta myös häntä itseään. Toíbín kuvaa hyvin Noran sisäistä maailmaa, sitä miten Nora joutuu muuttumaan ja miten vaikeaa se on.

Irlantilainen katolinen pikkukaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa, voi olla tosi rasittava paikka elää. Nora ei voi käydä edes kampaajalla tai kulkea punainen ulsteri päällä joutumatta huomion kohteeksi. Toisaalta sukulaisista ja naapureista on myös apua. He auttavat lasten kanssa ja vetävät Noraa uusien harrastusten pariin. Aika hauskaa on lukea gramofonikerhosta ja paikallisista tietokilpailuista. Tai Noran maalausurakasta.

Myös uskonto on eri tavalla merkityksellinen kuin meillä: messussa käydään joka viikonloppu, nunnaluostarin sisaret rientävät apuun yllättävissä tilanteissa, lapset käyvät pappien vetämää koulua. Uskonto vaikuttaa tapaan toimia eri tilanteissa ja se, oletko katolinen vai protestantti.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopulle, jolloin Derryssä ja Dublinissakin mellakoitiin. Noran tytär Aine osallistuu mielenosoituksiin ja tämä huolestuttaa Noraa. Kirja onkin mielenkiintoinen ajankuvaus Irlannista, sen ajan politiikkaan, naisen asemaan, työelämän muutoksiin, luokkayhteiskuntaan ja lastenkasvatukseen liittyviä pohdintoja. Nora löytää oman tapansa elää ja olla, mutta helppoa se ei ole. Kirja on julkaistu Keltaisessa kirjastossa, joka ei taaskaan petä!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä


Lähes seitsemänkymppinen, sairastava isoäiti eksyy miehestään ja katoaa Soulin asemalla. Lapset ryhtyvät etsimään äitiään, ensin laiskahkosti, sitten jo epätoivoisena ja pelon saattelemana. Mihin muistamaton äiti on joutunut? Mitä äidin elämässä ylipäätään on tapahtunut?

Kyung-sook Shin kertoo hyvän tarinan. Lukutaidoton äiti on elänyt maaseudulla paljolti lastensa kautta ja piiskannut lapsiaan eteenpäin elämässä. Mutta äidillä näyttää olevan omatkin salaisuutensa, joista lapsetkaan eivät tiedä. Äidin elämää käydään pala palalta läpi lasten ja aviomiehen tarinoiden avulla.

Kirjassa oli alkuun omituista kirjailijan tapa kertoa ”sinä” –muodossa: ”Perheesi on kokoontunut… Punastut… Kuulet asiasta ensimmäistä kertaa…” Miten niin minä kuulen? Muutaman kymmenen sivun jälkeen tyyliin tottuu, eikä se enää häiritse tarinaa. Mutta outoa oli aluksi.

Kirja kannattaa lukea jo pelkästään senkin vuoksi, että se on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Katri Lipson: Detroit

Timothy ja Nathan pelaavat NHL:ssä jääkiekkoa ja ovat todella hyviä. He ovat myös kämppiksiä ja parhaita kavereita, kunnes 19-vuotias Timothy yllättäen tajuaa, että hän oikeastaan rakastaa Nathania. Nathanille kertominen rikkoo kaiken, Nathan ei osaa käsitellä asiaa, ei ymmärrä sitä eikä osaa puhua siitä, hän pakenee. Epätoivoinen Timothy antaa taklata itseään pahoin pelissä Detroitissa ja halvaantuu kaulasta alaspäin. Onnettomuus murtaa Nathanin ja hänenkin peliuransa katkeaa ryyppäämisen takia.

Kirja on näiden kahden nuoren miehen tarina. Mukana on hauskan koominen hahmo, sokea Janet ja Timothyn sympaattinen hoitaja Nellie, mutta Lipson kertoo tarinan pääasiassa Timothyn ja Nathanin kautta. Nuorten miesten läpänheitto on hauskasti kirjoitettu, dialogi on iskevää. Lipson kertoo myös siitä, kuinka tärkeää peli ja kaikki siihen liittyvä, joukkue, treenaaminen, voitot, häviöt, näille nuorille taitaville miehille on: se on koko elämä. Kun sitä ei enää ole, ei ole muutakaan. Ja kun ei voi rakastaakaan, ei voi elää.

En muista lukeneeni tällaista tarinaa aiemmin. Kahden nuoren miehen maailma, joukkueen maailma, yhteenkuuluvuus, on kuvattu hienosti. Nuoret miehet tekevät äärimmäisiä ratkaisuja niin kentällä kuin omassa elämässään. Erittäin vaikuttava teos.

Mili Kaikkonen: Vaiheessa – elämä henkisenä harjoituksena


Intuitiivinen näkijä ja henkisen kasvun ohjaaja Mili Kaikkonen on kirjoittanut ihastuttavan tervejärkisen kirjan henkisestä kilvoittelusta. Hän kuvaa osuvasti henkisen kasvun muuttumista suorittamiseksi ja egojen väännöksi: minä sentään ymmärrän mistä tässä on oikeasti kyse! Sinä varmaankaan et! Kasvu muuttuu usein huomaamatta patsasteluksi.

Mili painottaa hellyyttä ja anteeksiantavuutta, myös omaa itseä kohtaan. Elämä on tarkoitettu elettäväksi kokonaisuudessaan, hyvine ja huonoine aikoineen.

Kirja kuvaa Milin omaa polkua viisaasti ja itseironiankin kautta. Kuitenkin vielä vähän lisää olisi voinut uskaltaa, monessa kohtaa tarina jää lukijalle hiukan vajaaksi, ja ymmärrys jää puolitiehen. Kun kyse kuitenkin on Milin omasta tarinasta, jota hän ihan vapaaehtoisesti avaa lukijalle, hän olisi voinut taustoittaa sitä hiukan enemmän.

Varmasti kiinnostavaa lukemista kaikille elämästä, henkisestä kasvusta ja elämäkerroista kiinnostuneille.