Lähes seitsemänkymppinen, sairastava isoäiti eksyy miehestään ja katoaa Soulin asemalla. Lapset ryhtyvät etsimään äitiään, ensin laiskahkosti, sitten jo epätoivoisena ja pelon saattelemana. Mihin muistamaton äiti on joutunut? Mitä äidin elämässä ylipäätään on tapahtunut?
Kyung-sook Shin kertoo hyvän tarinan. Lukutaidoton äiti on elänyt maaseudulla paljolti lastensa kautta ja piiskannut lapsiaan eteenpäin elämässä. Mutta äidillä näyttää olevan omatkin salaisuutensa, joista lapsetkaan eivät tiedä. Äidin elämää käydään pala palalta läpi lasten ja aviomiehen tarinoiden avulla.
Kirjassa oli alkuun omituista kirjailijan tapa kertoa ”sinä” –muodossa: ”Perheesi on kokoontunut… Punastut… Kuulet asiasta ensimmäistä kertaa…” Miten niin minä kuulen? Muutaman kymmenen sivun jälkeen tyyliin tottuu, eikä se enää häiritse tarinaa. Mutta outoa oli aluksi.
Kirja kannattaa lukea jo pelkästään senkin vuoksi, että se on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti