Viehättävä pieni kirja 1960-luvun Chilen köyhästä kaivoskaupungista! María Margarita on köyhän perheen kuopus. Perheeseen kuuluvat neljä veljeä sekä itse tehdyssä pyörätuolissa istuva invalidi-isä. Perheensä jättänyt äiti on muuttanut paikkakunnalta kaupunkiin.
Perheen toimeentulo on niin niukkaa, että koko joukko pääsee harvoin lähtemään elokuviin. Niinpä perheenjäsenistä se, joka on käynyt elokuvan katsomassa, kertoo kotiin palattuaan elokuvan juonen muille. Paras kertoja on María Margarita. Hänen tarinansa ovat yksityiskohtaisia, hän laulaa ja tanssii tarvittaessa, hän todella tuo elokuvan eläväksi. María Margarita on elokuvankertojana niin hyvä, että hänen esityksiään kokoontuvat pian katsomaan oman perheen lisäksi muutkin kyläläiset. Ja hekin ovat ihastuneita.
María Margaritan (tai Hada Delcinen, kuten hänen taiteilijanimensä kuuluu) innostus elokuviin tarttuu myös lukijaan. Nuoren tytön elämä ei todellakaan ole helppoa, mutta elokuvien avulla hän pääsee irtautumaan ankeasta arkielämästä.
maanantai 31. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Blaine Harden: Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta
Leiri 14 kertoo Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen Shinin tarinan. Keskitysleirien aika ei todellakaan ole ohi tässä maailmassa, ja pikkuhitlereitä riittää. Shin Dong-hyuk ei tiedä ulkomaailmasta mitään äärimmäisen tehokkaan eristämisen ja ”uudelleenkasvatuksen” ansiosta. Lapsetkin pakotetaan epäinhimillisen kovaan työhön surkealla ruoalla. Väkivallan, ilmiantamisen ja jatkuvan varuillaan olon avulla säilyy hengissä, mutta hellyys tai ystävällisyys on vankileirin lapsille tuntematon käsite. Opettajat ja vartijat ovat yli-ihmisiä, joilla on valta hakata tai tappaakin lapsi, jos tämä ei jostakin syystä miellytä.
Ja sama jatkuu aikuistenkin vankien kohdalla. Vankileirin säännöt ovat aika kuvaavat: ”Sääntö numero 4: vartijoita on ehdottomasti toteltava. Joka ei osoita noudattavansa vartijoiden ohjeita täydellisesti, ammutaan heti.” Ja vartijahan saattaa käskeä vankia tekemään ihan mitä tahansa. ”Sääntö numero 9: Vankien on aidosti kaduttava erheitään. Joka ei myönnä syntejään vaan kieltää ne tai on niistä eri mieltä, ammutaan heti.” Säännöt tuntuisivat länsimaalaisesta lähinnä mauttomalta pilalta jolleivat olisi totta.
Shin on kuitenkin sitkeä, ja pysyy hengissä kidutuksesta ja nälänhädästä huolimatta, ja onnistuu lopulta jopa pakenemaan. Ulkomaailma ei kuitenkaan ole helppo ihmiselle, jonka on vaikea keskittyä, vaikea luottaa kehenkään, ja joka ei ymmärrä suurta osaa yhteiskunnan toiminnasta. Leiri 14 kannattaa lukea, ihan jo saadakseen jonkinlaisen kuvan Pohjois-Koreassa tapahtuvista kauheuksista. Maailma ei saa sulkea silmiään tälläkin hetkellä vankileireillä kärsiviltä kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Mark Williams ja Danny Penman: Tietoinen läsnäolo – löydä rauha kiireen keskellä
Joulun aikaan kuuluu ehdottomasti rauhoittuminen ja kiireestä hellittäminen. Williamsin ja Penmanin mietiskelyyn pohjautuva kaunis kirja sisältää CD:n, jonka avulla on helpompaa opetella ja kokeilla rentoutumista ja erilaisia meditaatioita. Kirjan mainostetaan opettavan, kuinka voit tuntea olosi rauhalliseksi ja tyytyväiseksi vaikeinakin aikoina. Harjoitukset pohjautuvat kognitiiviseen terapiaan, joka ohjaa tietoiseen läsnäoloon arkipäivässä.
Kirja sisältää kahdeksan viikon ohjelman, jonka itse tein pätkissä ja aivan liian harvoin, mutta tykkäsin silti. CD:llä lukijana toimii Lauri Porceddu, jonka hiljaisesta ja rauhallisesta äänestä pidin kovasti. Aivan liian usein rentoutuksen pilaa lukijan kova tai karkea ääni, nyt oli lukijan valinta osunut aivan nappiin. Harjoitukset olivat levollisia ja rauhallisia – välillä jopa pitkästyttäviä – mutta se kuuluu vain asiaan ohjelman mukaan. Kokonaisuutena ehdottomasti suositeltavaa lukemista ja kuuntelemista, vaikka liikaa stressiä ei olisikaan, ja etenkin jos kiire tai alakuloisuus vaivaa. Joulukiireet voi unohtaa ja keskittyä elämään juuri tätä käsillä olevaa hetkeä, mikäs sen arvokkaampaa.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Julie Orringer: Näkymätön silta
Yhdysvaltalainen Julie Orringer on kirjoittanut todellisen tiiliskiviromaanin unkarinjuutalaisesta Levin perheestä. Päähenkilöinä ovat perheen kolme poikaa: Andras, Tibor ja Mátyás. Etenkin Andraksen kautta välittyy hienosti juutalaisten historiaa toisen maailmansodan ajalta. Tästä kaikesta on välttämätöntä tietää, niin karmeaa luettavaa kuin kirja paikoitellen onkin. Näkymätön silta kertoo erään sukupolven tarinan sodan runtelemassa Euroopassa.
Nuori Andras pääsee unelmiensa Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria, palelemaan, ystävystymään ja oppimaan uutta kunnes lähestyvä sota ja tiukkenevat juutalaislait sotkevat suunnitelmat. Andras on kuitenkin jo ehtinyt tavata itseään lähes kymmenen vuotta vanhemman Klaran ja rakastua tulisesti. Kohtalo vie Andraksen uskomattomiin kärsimyksiin, mutta myös onnen hetkiä onneksi löytyy.
Kirja on hienosti kerrottu ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan loppupuolella oma lukemiseni tökkäsi hiukan epäuskottavuuteen ja mietin, että ehkä hiukan vähemmän siirappia olisi tuottanut paremman lukukokemuksen. Loppusanoissa kirjailija kuitenkin antaa ymmärtää, että tarina perustuu hänen oman sukunsa kohtaloihin. Todellisuus on siis kuitenkin tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää?
maanantai 10. joulukuuta 2012
Taina Latvala: Välimatka
Lapualaislähtöinen Taina Latvala on kirjoittanut mainion eteläpohjalaisromaanin. Alun sitaatti Orvokki Aution Viistotaipaleeseen kertoo hyvin, minkälaiseen kirjallisuuteen tämä kirja rinnastuu.
Kirjan päähenkilöinä ovat 60 vuotta täyttävä äiti ja tämän tytär, jotka lähtevät yhdessä äidin syntymäpäivämatkalle Teneriffalle. Äiti puhuu leveää Etelä-Pohjanmaan murretta; tytär sen sijaan on yleiskielistänyt puheenparttaan muutettuaan kotikylästään Synkkylästä naapurikaupunkiin Seinäjoelle töihin. Latvala kirjoittaa repliikit todella hyvin; sitä mukaa kun puheenaiheet lähestyvät lapsuutta ja suvun vanhoja asioita, hiipivät murreilmaisut tyttärenkin puheeseen.
Kirjan äiti ja tytär eivät ole kovinkaan läheisiä keskenään, heidän välissään on aina tietty välimatka. Etäisyyttä ja välimatkaa kotiin saadaan Teneriffan-matkalla. Matkan aikana, samassa hotellihuoneessa asuttaessa, tullaan väistämättä lähemmäs toinen toistaan. Pikku hiljaa äidin ja tyttären matkalla kaivetaan esiin monia menneisyyden luurankoja: minne perheen isä on kadonnut vuosia sitten ja mikä on äidin siskoon Tuulikkiin liittyvä vaiettu salaisuus?
Vaikka kirjassa pengotaan monenlaisia synkkiäkin asioita, on se silti valoisa ja toveikas.
Kirjan päähenkilöinä ovat 60 vuotta täyttävä äiti ja tämän tytär, jotka lähtevät yhdessä äidin syntymäpäivämatkalle Teneriffalle. Äiti puhuu leveää Etelä-Pohjanmaan murretta; tytär sen sijaan on yleiskielistänyt puheenparttaan muutettuaan kotikylästään Synkkylästä naapurikaupunkiin Seinäjoelle töihin. Latvala kirjoittaa repliikit todella hyvin; sitä mukaa kun puheenaiheet lähestyvät lapsuutta ja suvun vanhoja asioita, hiipivät murreilmaisut tyttärenkin puheeseen.
Kirjan äiti ja tytär eivät ole kovinkaan läheisiä keskenään, heidän välissään on aina tietty välimatka. Etäisyyttä ja välimatkaa kotiin saadaan Teneriffan-matkalla. Matkan aikana, samassa hotellihuoneessa asuttaessa, tullaan väistämättä lähemmäs toinen toistaan. Pikku hiljaa äidin ja tyttären matkalla kaivetaan esiin monia menneisyyden luurankoja: minne perheen isä on kadonnut vuosia sitten ja mikä on äidin siskoon Tuulikkiin liittyvä vaiettu salaisuus?
Vaikka kirjassa pengotaan monenlaisia synkkiäkin asioita, on se silti valoisa ja toveikas.
tiistai 4. joulukuuta 2012
P. D. James: Syystanssiaiset
P. D. James, brittiläisen dekkarikirjallisuuden grand old lady, on kirjoittanut hienon kunnianosoituksen Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Syystanssiaiset on eräänlainen jatko-osa Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumista on kulunut muutama vuosi ja Elizabeth ja Mr. Darcy elävät onnellista elämää Pemberleyssä kahden poikansa kanssa.
Kirjan alussa Pemberlyssä käy kova huiske, kun valmistaudutaan vuotuisiin syystanssiaisiin. Leipomukset ja koristelut alkavat olla viimeistä vaille valmiit, kun iloisen juhlavalmistelun keskeyttävät hurjaa vauhtia pihaan rymistävät vaunut. Elizabethin sisko Lydia saapuu paikalle aivan hysteerisenä huutaen, että hänen miehensä on tapettu. Talon herrasmiehet lähtevät synkkään metsään selvittämään, mitä oikein on tapahtunut.
Tästä alkaa kirjan jännärijuoni. Täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti jännitysaspektia enemmän kirjassa kiinnosti Jane Austen. Oli hauska lukea kirjaa, jonka henkilöt ovat näin tuttuja! Vanhat ristiriidat ja ongelmat nousevat merkittävään osaan murhatutkimusten selvittelyssä.
Jännityskirjana kirja on aika vaisu, tosin se antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkistaa 1800-luvun alun brittiläiseen oikeuskäytäntöön. Ylpeyden ja ennakkoluulon jatko-osana kirja sen sijaan on mainio. Hyvin Lady James oli tavoittanut parinsadan vuoden takaisen tyylin ja tunnelman. Sellaiselle, joka ei Jane Austenin tuotantoa tunne, kirja näyttäytyy varmasti aivan toisenlaisena. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Ylpeyttä ja ennakkoluuloa lukematon henkilö kirjan kokee.
Kirjan alussa Pemberlyssä käy kova huiske, kun valmistaudutaan vuotuisiin syystanssiaisiin. Leipomukset ja koristelut alkavat olla viimeistä vaille valmiit, kun iloisen juhlavalmistelun keskeyttävät hurjaa vauhtia pihaan rymistävät vaunut. Elizabethin sisko Lydia saapuu paikalle aivan hysteerisenä huutaen, että hänen miehensä on tapettu. Talon herrasmiehet lähtevät synkkään metsään selvittämään, mitä oikein on tapahtunut.
Tästä alkaa kirjan jännärijuoni. Täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti jännitysaspektia enemmän kirjassa kiinnosti Jane Austen. Oli hauska lukea kirjaa, jonka henkilöt ovat näin tuttuja! Vanhat ristiriidat ja ongelmat nousevat merkittävään osaan murhatutkimusten selvittelyssä.
Jännityskirjana kirja on aika vaisu, tosin se antaa mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkistaa 1800-luvun alun brittiläiseen oikeuskäytäntöön. Ylpeyden ja ennakkoluulon jatko-osana kirja sen sijaan on mainio. Hyvin Lady James oli tavoittanut parinsadan vuoden takaisen tyylin ja tunnelman. Sellaiselle, joka ei Jane Austenin tuotantoa tunne, kirja näyttäytyy varmasti aivan toisenlaisena. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten Ylpeyttä ja ennakkoluuloa lukematon henkilö kirjan kokee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)