Kanssasi aina lupaa takakansitekstin perusteella paljon: ”Suuri rakkaustarina vie Kroatian pinjantuoksuisilta rannoilta Pariisin taiteilijapiireihin, hurmiosta epätoivon alhoon – ja takaisin.” Suurta rakkautta, hurmiota ja epätoivoa kirjassa toden totta on, mutta jollakin tavalla kirja jätti minut kylmäksi. Odotin ehkä enemmän taustatekijöiltä, Pariisin ja Kroatian rannikkokaupungin kuvaukselta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikavälille Jugoslaviasta itsenäisyystaistelujen kautta itsenäisen Kroatian aikaan asti. Miljööt ja taustat jäävät kuitenkin aika vähälle huomiolle.
Kirjan rakkaustarina alkaa, kun päähenkilöt Dora ja Luka tapaavat toisensa päiväkodissa. He ovat kuin tehdyt toisilleen ja heistä tuleekin heti erottamattomat. Yhdessä he katselevat pilviä, käyvät veneilemässä ja nauttivat lapsuuden huolettomista päivistä. Luka harrastaa maalaamista, Dora tuntee vetoa teatteriin.
Kaikki muuttuu, kun Doran perhe muuttaa isän töiden vuoksi Pariisiin. Dora ja Luka joutuvat eroon toisistaan, eivätkä tapaa toisiaan ennen aikuisikää. Heidän välilleen kehkeytyy kiihkeä rakkaussuhde, vaikka molemmat ovat jo tahollaan muussa suhteessa. Tämän jälkeen kirjassa seuraa eroja, yhteen paluuta ja taas eroa – aina pateettisuuteen saakka.
torstai 30. elokuuta 2012
torstai 23. elokuuta 2012
Lee Lipsenthal: Nauti joka hetkestä
Nauti joka hetkestä – elä kuin jokainen päivä olisi viimeinen on hieno kirja. Lee Lipsenthal on lääkäri, joka sairastuu ruokatorven syöpään, ja joutuu testaamaan omaa maailmankatsomustaan tosipaikassa. Lee on meditoinut vuosikymmeniä, ja huomaa olevansa melko lailla sinut kuoleman ajatuksen kanssa. Hän opettaa lukijallekin rauhallista suhtautumista elämään ja omaan kuolemaan, kaikillahan se on meillä edessä ennemmin tai myöhemmin.
Lee Lipsenthal kertoo kirjassa elämäntarinansa. Hän kuvailee, miten itse onnistui helpottamaan kivuliaita hoitoja ja löytämään valoa elämäänsä vaikeinakin hetkinä. Lee on lääkäri, mutta suuntautuu paljon enemmän terveyden ylläpitämiseen kuin sairauden hoitamiseen. Hän onkin terveyden ylläpitoon kohdistuvan lääketieteen uranuurtajia Amerikassa. Kirja on aiheesta huolimatta iloinen, valoisa ja huumoriakin löytyy. Ja paljon viisaita ajatuksia.
perjantai 17. elokuuta 2012
Claire Dederer: Elämäni asennot
Claire Dederer on pitkän linjan kirjoittaja, mutta Elämäni asennot on hänen ensimmäinen romaaninsa. Omaelämäkerrallinen kirja kertoo Clairen elämästä Seattlessa ja muuallakin jooga-asentojen kautta. Clairen suurena unelmana on kehittyä ihmisenä, muuttua seesteiseksi ja säteileväksi ja onnistua täydellisesti joogassa (ja muussakin elämässä, varsinkin äitinä). Mutta mitä kaikkea tuokaan mieleen lapsen asento, mitä mietteitä kirvoittaa uljas soturi?
Kirja on virkistävä katsaus erään sukupolven elämään ja ajatuksiin. Jooga tuo paljon lisää Clairen elämään, ja hän oppii katsomaan omankin ylettömän vapisevan julkikuorensa taakse tarkemmin. Miten hänen elämässään näkyy äidin lähteminen nuoren hippirakastajan mukaan, vaikka vanhemmat eivät edes eronneet? Kirja on täynnä itseironiaa, huumoria ja oivalluksia, ja sen lukee mielihyvällä kannesta kanteen. Pikkuhiljaa Claire oppii, että joogassa ei olekaan tärkeintä se täydelliseltä näyttävä asento. Toivottavasti Dederer kirjoittaa lisää!
maanantai 13. elokuuta 2012
Peter Sandström: Sinulle joka et ole täällä
Sinulle joka et ole täällä on suomenruotsalaisen Sandströmin ensimmäinen suomennettu teos. Kirja koostuu kuudesta novellista, joista suuressa osassa liikutaan Pohjanmaan ruotsinkielisen rannikon pikkukaupungissa. Pikkukaupungin ilmapiiri ja ihmiset luovat taustan toiminnalle.
Useissa novelleissa Turussa asuva poika palaa vanhaan kotikaupunkiinsa tapaamaan jompaakumpaa vanhemmistaan. Novellien teemat ovat pitkälti vanhempi-lapsi-suhteessa, nuoruudessa, kasvamisessa ja aikuistumisessa. Omia juuria ja irtautumista pienistä kuvioista suurempaan maailmaan peilataan juuri vanhaan kotiseutuun ja siellä asuviin ihmisiin.
Raikkaita, nuorekkaita ja todenoloisia novelleja!
Useissa novelleissa Turussa asuva poika palaa vanhaan kotikaupunkiinsa tapaamaan jompaakumpaa vanhemmistaan. Novellien teemat ovat pitkälti vanhempi-lapsi-suhteessa, nuoruudessa, kasvamisessa ja aikuistumisessa. Omia juuria ja irtautumista pienistä kuvioista suurempaan maailmaan peilataan juuri vanhaan kotiseutuun ja siellä asuviin ihmisiin.
Raikkaita, nuorekkaita ja todenoloisia novelleja!
tiistai 7. elokuuta 2012
Markku Envall: Toinen jalka maassa ja muita esseitä
Markku Envallin monipuoliseen tuotantoon kuuluu esseitä, aforismeja, runoja, kirjallisuudentutkimusta ja romaaneja. Uusimmassa esseekokoelmassa liikutaan ihmiselon arkipäivässä, kirjallisuuden ja elokuvan maailmassa sekä kirjailijan elämässä.
Kirjan nimiesseessä Envall tarttuu niinkin arkiseen aiheeseen kuin käveleminen. Hän pohtii kävelemisen merkitystä ihmisen terveydelle ja ajattelulle. Samankaltainen arkinen aihe on myös seuraavassa esseessä oleva hiljaisuus. Kuinka harvoin nykyään saakaan nauttia täydestä hiljaisuudesta!
Kirjallisuusaiheisissa esseissä Envall pureutuu Runebergin, Uuno Kailaan ja Saima Harmajan runoihin sekä Antti Tuurin Pohjanmaa-romaaniin. Hän ruotii aiheensa perusteellisesti. Samaan tapaan hän käsittelee myös elokuvaa sekä Raamatun kertomuksia ja muita uskonnollisia aiheita.
Kirjan loppuosan kirjailijan nykypäivää kuvaavat ja moittivat esseet tuovat tekstin taas lähelle arkea. Pohdinnan kohteena ovat kirjailijan asema suhteessa kustantajaan sekä kirjailijan ammattikuvan laajeneminen yhä enemmän mainostajan ja markkinoijan suuntaan.
Envallin tekstit ovat huolellisesti kirjoitettuja ja kirjallisuuden tuntemus sekä sivistys huokuvat niistä kaikista. Envallin tyyli on kuitenkin hyvin yleistajuista ja helposti luettava; turhaan tieteellisyyteen ja asioiden mutkistamiseen hän ei sorru.
Kirjan nimiesseessä Envall tarttuu niinkin arkiseen aiheeseen kuin käveleminen. Hän pohtii kävelemisen merkitystä ihmisen terveydelle ja ajattelulle. Samankaltainen arkinen aihe on myös seuraavassa esseessä oleva hiljaisuus. Kuinka harvoin nykyään saakaan nauttia täydestä hiljaisuudesta!
Kirjallisuusaiheisissa esseissä Envall pureutuu Runebergin, Uuno Kailaan ja Saima Harmajan runoihin sekä Antti Tuurin Pohjanmaa-romaaniin. Hän ruotii aiheensa perusteellisesti. Samaan tapaan hän käsittelee myös elokuvaa sekä Raamatun kertomuksia ja muita uskonnollisia aiheita.
Kirjan loppuosan kirjailijan nykypäivää kuvaavat ja moittivat esseet tuovat tekstin taas lähelle arkea. Pohdinnan kohteena ovat kirjailijan asema suhteessa kustantajaan sekä kirjailijan ammattikuvan laajeneminen yhä enemmän mainostajan ja markkinoijan suuntaan.
Envallin tekstit ovat huolellisesti kirjoitettuja ja kirjallisuuden tuntemus sekä sivistys huokuvat niistä kaikista. Envallin tyyli on kuitenkin hyvin yleistajuista ja helposti luettava; turhaan tieteellisyyteen ja asioiden mutkistamiseen hän ei sorru.
perjantai 3. elokuuta 2012
Téa Obreht: Tiikerin vaimo
Téa Obreht on nuori jugoslavialaissyntyinen kirjailija, joka asuu nykyään Yhdysvalloissa. Entisen Jugoslavian alueelle hän on sijoittanut myös esikoisromaaninsa Tiikerin vaimo.
Kirjan päähenkilö on nuori lääkäri Natalia, joka lähtee ystävänsä kanssa vapaaehtoistehtäviin rokottamaan lapsia sodan runtelemalle maaseudulle. Natalian ollessa matkalla hän saa tiedon läheisen isoisänsä kuolemasta. Natalia haluaa matkustaa isoisän kuolinpaikalle, pieneen tuntemattomaan kylään.
Kirjassa liikutaan jopa nykyhetkeä enemmän menneessä ajassa, jonne lukijan ja Natalian johdattavat isoisän tarinat. Suurimman huomion saavat legendat kuolemattomasta miehestä ja tiikerin vaimosta. Kirjassa onkin mukana jännittävä mystinen vivahde, joka syntyy maaseudun ihmisten taikauskosta, tarinoista, huhuista ja näiden kaikkien yhteenliittymänä syntyvistä legendoista.
Obrehtin kirja sai arvostetun brittiläisen Orange-palkinnon, joka jaetaan parhaasta naisen kirjoittamasta englanninkielisestä romaanista.
Kirjan päähenkilö on nuori lääkäri Natalia, joka lähtee ystävänsä kanssa vapaaehtoistehtäviin rokottamaan lapsia sodan runtelemalle maaseudulle. Natalian ollessa matkalla hän saa tiedon läheisen isoisänsä kuolemasta. Natalia haluaa matkustaa isoisän kuolinpaikalle, pieneen tuntemattomaan kylään.
Kirjassa liikutaan jopa nykyhetkeä enemmän menneessä ajassa, jonne lukijan ja Natalian johdattavat isoisän tarinat. Suurimman huomion saavat legendat kuolemattomasta miehestä ja tiikerin vaimosta. Kirjassa onkin mukana jännittävä mystinen vivahde, joka syntyy maaseudun ihmisten taikauskosta, tarinoista, huhuista ja näiden kaikkien yhteenliittymänä syntyvistä legendoista.
Obrehtin kirja sai arvostetun brittiläisen Orange-palkinnon, joka jaetaan parhaasta naisen kirjoittamasta englanninkielisestä romaanista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)