Kukapa ei joskus kiertelisi kenkäkauppoja ihan vain ihastellakseen huikean kauniita, mutta käytössä epäkäytännöllisiä korkokenkiä! Tai katselisi kateellisena filmitähtien ja tv-sarjojen hahmojen upeita kenkiä. Minä ainakin tunnustan.
New Yorkissa asuva suomalainen etnologi Mirja Tervo on kirjoittanut korkokenkien viehätyksestä mielenkiintoisen kirjan. Hän työskenteli todellisia huippumerkkejä myyvässä luksussalongissa ja tarkkaili samalla etnologin silmin niin kenkäsalongin työntekijöitä kuin asiakkaitakin. Hauskalla tavalla hän soveltaa vanhoja kansatieteen teorioita nykypäivän kenkiin ja niiden käyttäjiin pohtiessaan syitä kenkien suosiolle ja ryhmitellessään erilaisia asiakastyyppejä.
Kirjaa lukiessa pääsee tutustumaan niin huippumyyjien saloihin, amerikkalaiseen myyntikulttuuriin kuin korkokenkien älyttömyyteenkin. Kuinka niin monet naiset haluavat statuksen tai viehätysvoiman takia uhrata jalkojensa terveyden ja hyvinvoinnin? Ja kuinka niin monet ovat valmiita maksamaan tuhansia dollareita yhdestä kenkäparista? Oi maailmanmenoa!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
Tuomas Kyrö: Urheilukirja
Tuomas Kyrö on kirjoittanut hauskan mutta myös ajatuksia herättävän kirjan omista urheilukokemuksistaan niin urheilijana kuin penkkiurheilijana sekä kuulemistaan urheilumuistoista kauempaa menneisyydestä. Näiden lisäksi hän käsittelee mm. urheilijoiden mielenlaatua, kilpailutilanteita, urheilupolitiikkaa ja urheilujournalismia.
Varsinkin minuun kirja osui todella hyvin: olen suurin piirtein saman ikäinen kuin Kyrö, joten on helppo jakaa lapsuusmuistot Los Angelesin olympialaisten aikaisesta yövalvomisesta ja Sarajevon talvikisoista, joita seurattiin ala-asteen mustavalkotelevisiosta. Seuraan nykyäänkin urheilua varsin tiiviisti, mutta on tunnustettava, että Kyrön urheiluhulluus on vertaansa vailla.
Kaikista yleistyksistään ja stereotypioiden vahvistamisestaan huolimatta kirja oli todella viihdyttävää lukemista. Se sopi mitä mainioimmin Suomi-Ruotsi-maaottelun ja pesäpallofinaalien välillä luettavaksi ja nostattaa entisestään odotuksen tunnelmaa ennen salibandykauden alkua!
Varsinkin minuun kirja osui todella hyvin: olen suurin piirtein saman ikäinen kuin Kyrö, joten on helppo jakaa lapsuusmuistot Los Angelesin olympialaisten aikaisesta yövalvomisesta ja Sarajevon talvikisoista, joita seurattiin ala-asteen mustavalkotelevisiosta. Seuraan nykyäänkin urheilua varsin tiiviisti, mutta on tunnustettava, että Kyrön urheiluhulluus on vertaansa vailla.
Kaikista yleistyksistään ja stereotypioiden vahvistamisestaan huolimatta kirja oli todella viihdyttävää lukemista. Se sopi mitä mainioimmin Suomi-Ruotsi-maaottelun ja pesäpallofinaalien välillä luettavaksi ja nostattaa entisestään odotuksen tunnelmaa ennen salibandykauden alkua!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Riikka Pulkkinen: Totta
Viime vuonna Finlandia-ehdokkaanakin ollut Totta on Riikka Pulkkisen toinen romaani. Pulkkinen kirjoittaa sujuvaa, elävää ja kaunista tekstiä; kirjan lukeminen on helppoa ja nautittavaa.
Totta kertoo rinnakkain kolmen eri sukupolven tarinaa. Ensimmäisen sukupolven Elsa sairastaa syöpää ja elää viimeistä kesäänsä. Kaikki tietävät, ettei aikaa ole enää paljon, joten on hetki selvittää loputkin mieltä vaivaavat salaisuudet ja väärinkäsitykset elämän varrelta. Elsalla on läheinen suhde mieheensä, tyttäreensä sekä lapsenlapsiinsa, varsinkin itseään etsivään Annaan. Elsan lääkäritytär Eleonoora on tottunut pitämään asiat järjestyksessä ja äidin kuoleman aiheuttama voimattomuuden tunne on vaikea hallita.
Mielestäni kiinnostavin osa kirjaa ovat 1960-luvulle sijoittuvat hetket, joissa seurataan Elsan ja Martin kotiapulaisena työskentelevän Eevan elämää. Eevalla on erittäin läheiset välit isäntäperheen tyttären Eleonooran kanssa sekä useita vuosia kestävä salattu suhde Marttiin. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat alkavat kirjassa nousta pintaan, kun Elsa katsoo loppunsa lähestyessä tarpeelliseksi kertoa niistä Annalle. Anna ryhtyy selvittämään Eevan kohtaloa ja elämänkäänteitä ja oppii samalla paljon uutta äidistään ja isovanhemmistaan sekä omasta elämästään. Mutta mikä lopulta on totta?
Totta on todella kaunis, koskettava ja kiinnostava kirja! Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät jo ole sitä lukeneet!
Totta kertoo rinnakkain kolmen eri sukupolven tarinaa. Ensimmäisen sukupolven Elsa sairastaa syöpää ja elää viimeistä kesäänsä. Kaikki tietävät, ettei aikaa ole enää paljon, joten on hetki selvittää loputkin mieltä vaivaavat salaisuudet ja väärinkäsitykset elämän varrelta. Elsalla on läheinen suhde mieheensä, tyttäreensä sekä lapsenlapsiinsa, varsinkin itseään etsivään Annaan. Elsan lääkäritytär Eleonoora on tottunut pitämään asiat järjestyksessä ja äidin kuoleman aiheuttama voimattomuuden tunne on vaikea hallita.
Mielestäni kiinnostavin osa kirjaa ovat 1960-luvulle sijoittuvat hetket, joissa seurataan Elsan ja Martin kotiapulaisena työskentelevän Eevan elämää. Eevalla on erittäin läheiset välit isäntäperheen tyttären Eleonooran kanssa sekä useita vuosia kestävä salattu suhde Marttiin. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat alkavat kirjassa nousta pintaan, kun Elsa katsoo loppunsa lähestyessä tarpeelliseksi kertoa niistä Annalle. Anna ryhtyy selvittämään Eevan kohtaloa ja elämänkäänteitä ja oppii samalla paljon uutta äidistään ja isovanhemmistaan sekä omasta elämästään. Mutta mikä lopulta on totta?
Totta on todella kaunis, koskettava ja kiinnostava kirja! Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät jo ole sitä lukeneet!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Olli Jalonen: Poikakirja
Olli Jalosen Poikakirja on onnistunut kuvaus 1960-luvun koulupojan maailmasta ja maailmankuvasta. Ollin elämässä tapahtuu muutos, kun kouluun tulee uusi opettaja, sotaveteraani, joka opettaa koulupoikia sotilaalliseen kuriin. Opettajan mielestä Suomi ja suomen kieli ovat ylivertaisia muihin verrattuna, edes vieraskielisiä kielioppitermejä ei käytetä, kun kerran omatkin vastineet on olemassa. Opettajan opetustyyli on hyvin ankara ja sekä fyysistä että henkistä heikkoutta hän paheksuu suuresti.
Koulupoikien elinpiiri on laaja: he viettävät vapaa-aikansa lähinnä ulkona luontoa tutkien, toistensa kanssa tapellen, uiden ja omatekoisia pommeja räjäytellen. Keskinäinen kilpailu on kiivasta ja näkyy esimerkiksi eri kaupunginosien lasten välisinä ”sotina”. Myös koulussa esiintyy kiusaamista, niin henkistä kuin fyysistäkin.
Kotona Ollilla on neljä siskoa: kolme suurempaa, jo murrosikään joutuneita, joilla on omat murheensa ja puheenaiheensa, sekä nuorempi sisar Pieni, joka on autistinen, omassa maailmassaan viihtyvä lapsi. Sisarusten elämää ja etenkin vanhempien heitä koskevia keskusteluja seuratessaan, Olli oppii paljon uutta. Ylipäänsä Olli on nopea oppimaan ja tekemään johtopäätöksiä aikuisten maailmasta hänen omaan koulupojan maailmaansa suodattuvista asioista. Toki Olli oppii paljon myös Pikkujättiläistä lukemalla ja erilaisia listoja ulkoa opettelemalla.
Varmasti varsinkin 1960-luvun lapsille kirja on täynnä nostalgiaa ja muistoja, mutta se oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka omakohtaiset kokemukset tuosta ajasta puuttuvat. Jalosen kirjoitustyyli on kaunista ja hän tavoittaa hienosti Ollin ajatusmaailman ja kasvun lapsesta kohti teini-ikäistä.
Koulupoikien elinpiiri on laaja: he viettävät vapaa-aikansa lähinnä ulkona luontoa tutkien, toistensa kanssa tapellen, uiden ja omatekoisia pommeja räjäytellen. Keskinäinen kilpailu on kiivasta ja näkyy esimerkiksi eri kaupunginosien lasten välisinä ”sotina”. Myös koulussa esiintyy kiusaamista, niin henkistä kuin fyysistäkin.
Kotona Ollilla on neljä siskoa: kolme suurempaa, jo murrosikään joutuneita, joilla on omat murheensa ja puheenaiheensa, sekä nuorempi sisar Pieni, joka on autistinen, omassa maailmassaan viihtyvä lapsi. Sisarusten elämää ja etenkin vanhempien heitä koskevia keskusteluja seuratessaan, Olli oppii paljon uutta. Ylipäänsä Olli on nopea oppimaan ja tekemään johtopäätöksiä aikuisten maailmasta hänen omaan koulupojan maailmaansa suodattuvista asioista. Toki Olli oppii paljon myös Pikkujättiläistä lukemalla ja erilaisia listoja ulkoa opettelemalla.
Varmasti varsinkin 1960-luvun lapsille kirja on täynnä nostalgiaa ja muistoja, mutta se oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka omakohtaiset kokemukset tuosta ajasta puuttuvat. Jalosen kirjoitustyyli on kaunista ja hän tavoittaa hienosti Ollin ajatusmaailman ja kasvun lapsesta kohti teini-ikäistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)