Tuomas Kyrö on kirjoittanut hauskan mutta myös ajatuksia herättävän kirjan omista urheilukokemuksistaan niin urheilijana kuin penkkiurheilijana sekä kuulemistaan urheilumuistoista kauempaa menneisyydestä. Näiden lisäksi hän käsittelee mm. urheilijoiden mielenlaatua, kilpailutilanteita, urheilupolitiikkaa ja urheilujournalismia.
Varsinkin minuun kirja osui todella hyvin: olen suurin piirtein saman ikäinen kuin Kyrö, joten on helppo jakaa lapsuusmuistot Los Angelesin olympialaisten aikaisesta yövalvomisesta ja Sarajevon talvikisoista, joita seurattiin ala-asteen mustavalkotelevisiosta. Seuraan nykyäänkin urheilua varsin tiiviisti, mutta on tunnustettava, että Kyrön urheiluhulluus on vertaansa vailla.
Kaikista yleistyksistään ja stereotypioiden vahvistamisestaan huolimatta kirja oli todella viihdyttävää lukemista. Se sopi mitä mainioimmin Suomi-Ruotsi-maaottelun ja pesäpallofinaalien välillä luettavaksi ja nostattaa entisestään odotuksen tunnelmaa ennen salibandykauden alkua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti