maanantai 4. lokakuuta 2021

Antti Tuomainen: Jäniskerroin

Antti Tuomainen on palkittu rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty noin 30 kielelle. Jäniskerroin aloittaa sarjan, jonka päähenkilönä on vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen. Kyseessä ei siis ole mikään ihan tavallinen rikoskirjojen sankarityyppi, joka joutuu selvittämään välejään alamaailman kovaksi keitettyjen pahisten kanssa. Lisäksi kirjan toimintaympäristönä on seikkailupuisto, joka kaatuu Henrin syliin hänen veljensä kuoltua yllättäen.

Tartuin Jäniskertoimeen uteliaana ja Henrin lakoninen olemus ja puheenparsi kyllä tehosi minuun. Ristiriita loogisesti ajattelevan matemaatikon suppean ilmaisun ja seikkailupuiston rönsyilevien ja yllättävien tapahtumien sekä kirjavan henkilökunnan välillä on herkullinen. 

Lisäksi Tuomainen osaa jännäriin kuuluvan juonenkuljetuksen, jossa on yllättäviä käänteitä, joista Henri selviää omalla johdonmukaisella tavallaan. Henrin lisäksi lukijakin tulee monesti yllätetyksi, mikä on piristävää. 

Jossakin naistenlehdessä on palsta, jossa käydään läpi romaanien ensimmäisiä lauseita. Jäniskerroin alkaa lauseella: "Katson jänistä silmiin, kun valot sammuvat." Siitä se lähtee, eikä tarinasta vauhtia puutu!

perjantai 1. lokakuuta 2021

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

Laura Lehtola oli minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka häneltä on ilmestynyt aiemmin jo 2 romaania. Lehtola osoittautui erittäin sujuvaksi kirjoittajaksi, vaikkakin tarina on moneen kertaan kuultu ja tuttu: rakastutaan, saadaan lapsi, petetään ja erotaan. Kuulostaa kyyniseltä, mutta Lehtola tuo tarinaan hullua huumoria.

Elisasta ja Saarasta tulee sattumalta kämppikset. Nuoret naiset ovat niin erilaisia kuin olla voi, Saara huoleton taivaanrannan maalari ja wannabe-kirjailija, Elisa säntillinen kauppatieteilijä. Niin vaan heistä tulee pari ja heidän erilaisuudestaan kirjailija repii alkuun hauskoja tilanteita, mutta myöhemmin erilaisuus taitaakin olla liikaa suhdetta rasittava tekijä.

Kirjassa käydään läpi myös sitä, miten Elisa opettelee ja sopeutuu elämään lesbona: Kenelle asiasta voi kertoa, miten vanhemmat suhtautuvat, miten neuvolassa suhtaudutaan lapsen hankintaan jne.

Saaran elämäntavan kuvaukset ja Saaran laukomat jutut ovat aivan hulvatonta luettavaa ja naurattavat ääneen. Jo niiden takia kirja kannattaa lukea. Hienosti kirjailija myös kuljettaa Elisan ja Saaran tarinan johdonmukaiseen päätökseen, jossa lukijaa odottaa vielä yllätys...

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Alex Schulman: Eloonjääneet

Eloonjääneet on Alex Sculmanin omasta perheestään kirjoittama kolmas autofiktiivinen romaani. Aloitin ilmeisesti väärästä päästä, olisi pitänyt lukea ainakin Polta nämä kirjeet (2020) ensin. Kaikki kirjat käsittelevät alkoholismia, salaisuuksia ja pahoinvointia perheen sisällä.

Eloonjääneet alkaa tilanteesta, jossa kolmen veljeksen äiti on kuollut ja he matkaavat mökille sirottelemaan tuhkat. Kertojana on veljeksistä keskimmäinen, Benjamin. Mökkimatkan kuvauksen lomassa hän kertoo perheen elämästä silloin, kun veljekset olivat vielä pieniä ja lapsuuden kesiä vietettiin mökillä. Vanhempien alkoholin käyttö teki heidän käytöksensä arvaamattomaksi ja epäjohdonmukaiseksi, pojat saivat jatkuvasti olla varuillaan aikuisten ennakoimattoman käytöksen takia.

Lopulta eräänä kesänä mökillä tapahtuu onnettomuus, jonka jälkeen mökille ei palata. Onnettomuus seuraa ainakin Benjaminia koko loppuelämän. Pojat vieraantuvat toisistaan ja tapaavat pitkästä aikaa äitinsä hautajaisten ja tuhkauksen takia. 

Kirja on surullista luettavaa, mutta Schulman kirjoittaa hyvin. Oman lisämausteensa kirjaan antaa tietysti se, että hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Schulman on kirjoittanut tähän mennessä jo 5 perhesuhteita käsittelevää teosta.

maanantai 20. syyskuuta 2021

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Toimittaja ja MTV3:n uutisankkuri Aino Huilaja leipääntyi työhönsä, ja vuonna 2019 hän irtisanoutui ja lähti miehensä kanssa pakumatkalle Eurooppaan. Toimittajana hän tietysti kirjoitti matkasta ja kokemuksistaan kirjan, mutta päivitti matkakuulumisia somessa jo matkan aikana ja myös lehdet kirjoittivat heistä juttuja pitkin matkaa.

Pakumatkailu tuntuu olevan tällä hetkellä monenkin haaveena, ihmiset haluavat irrottautua töistään ja rutiineistaan ja viettää sapattivuotta kierrellen eri maissa pienellä budjetilla ja vähillä varusteilla. Näin Aino ja Jerrykin tekivät. Kirjaan sisältyy tarinoita pakuelämän arjesta, hyvistä ja huonoista paikoista ja sattumuksista matkan varrella. Kirjassa on myös muutamia valokuvia, esim. Kanarian saarilta, mutta myös Lapista ja Norjasta, jonne matka loppujen lopuksi päättyi.

Koronasta johtuen kiertely Euroopassa loppui aiemmin, kuin oli ollut tarkoitus; kirjassa kerrotaan matkanteosta lokakuusta 2019 kevääseen 2020, jolloin Euroopassa alkoi olla ulkonaliikkumiskieltoja ja rajat menivät kiinni. Pariskunta koirineen joutui palaamaan Suomeen pikavauhtia ja suunniteltua aiemmin.

Kirja ei ole päiväkirja vaan siihen on hyvin valikoiden koottu palasia siitä, miten matkaan päädyttiin, mitä tien päällä tapahtui, miten palattiin kotiin ja mikä oli sapattivuoden lopputulema. Tiiviissä kirjassa on vastaavanlaisesta matkasta haaveileville pieni tietopaketti. Ja meille, jotka emme ole lähdössä mihinkään, pieni nojatuolimatka hienoihin kohteisiin, joista ainakin osan voisi tavoittaa pakuttakin?

maanantai 13. syyskuuta 2021

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

Ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken vuonna 2006 ilmestynyt Sikalat on jäänyt mieleen suomalaisten asemaa Ruotsissa realistisesti kuvaavana kirjana. Nyt Alakoski kirjoittaa neliosaiseksi suunniteltua kirjasarjaa naisten elämästä ja työstä. Sarjan ensimmäinen osa, Pumpulienkeli, kertoo Alakosken isoäidistä Hildasta, joka syntyi 1905 Pohjanmaalle.

Hilda asui lapsuutensa Sorolan tilalla. Alakoski kertoo tarkasti Sorolan perheyhteisöstä ja maalaistalon töistä ja pitkistä päivistä, loputtomista työtehtävistä, jotka rytmittyvät päivän- ja vuodenkierron mukaan. Vapaapäiviä ei ole - iltapuhteellakin isäntä veistelee kauhoja tai korjailee työkaluja, naisväki kutoo tai virkkaa. Ajassa palataan takautuvasti 1800-luvulle ja käydään läpi suuret nälkävuodet Sanna-tädin muistelemina. Sorolan tilallakin koetaan kansalaissodan raakuus ja kahtiajakoisuus, vaikkakin isäntä on hiljaisesti sotaa vastaan.

Hildan tie vie  ystävänsä Hellin kanssa piikatytön töiden kautta Vaasaan puuvillatehtaalle töihin. Hellin ja Hildan työ pumpulitehtaalla on raskasta, työpäivät pitkiä, työolosuhteet  epäterveeelliset ja työväelle rakennetut asunnot harvoja hökkeleitä. Palkkaeroja ja ammattiyhdistysliikkeen syntyä kuvataan Hellin toiminnan kautta. Välillä ääneen pääsee Vaasan puuvillatehtaan perustaja ja johtajat. 

Toinen maailmansota koettelee myös Vaasaa, kun venäläiset pommittavat kaupunkia talvisodan alkupäivistä lähtien. Sodan jälkeen Hildan elämä helpottuu vähitellen ja 1950-luvulla ääneen pääsee Hildan tytär, Greta. 

Susanna Alakosken kirja on mahtava sukukronikka, naisten asemaa ja sen muuttumista kuvaava opus. Vajaaseen 500 sivuun Alakoski saa luontevasti mahdutettua 2 sotaa, Hildan henkilökohtaisen ja perhe-elämän muutoksen kuvausta, maalaistalon elämän ja tehdastyön tarkkaa kuvausta ja sitä kautta koko yhteiskunnan muuttumista ja paljon muuta. Hieno kirja, jolle jään odottelemaan jatkoa!