torstai 20. elokuuta 2020

Petri Tamminen: Musta vyö

Petri Tamminen kirjoittaa päähenkilön eli ymmärtääkseni oman isänsä kuolemasta surkuhupaisan pienen tarinan. Päähenkilö lamaantuu isän kuolemasta moneksi kuukaudeksi. Päivät hän viettää matolla tai puutarhakeinussa maaten ja pohtien asioita ja potien kuolemanpelkoa. Lempeä ja ymmärtäväinen vaimo käy töissä ja jaksaa vielä kuunnellakin miehen ajatelmia, joissa ei välillä tunnu olevan päätä eikä häntää. 

Onneksi poika on tullut sanoneeksi isälleen aiemmin, että arvostaa tätä ja isäkin sanoo pojalleen tämän olevan hieno mies. Tamminen kertoo jokaisen erilaisesta tavasta surra ja käsitellä läheisen ihmisen kuolemaa. Vaimo toimii miehensä terapeuttina ja lausuu välillä viisaita sanoja, joiden avulla mies pääsee eteenpäin surutyössä. Myös käytännön asioiden hoitaminen ja isän muisteleminen auttavat.

Entä se musta vyö? Se on isän musta, vahva ja nahkainen vyö, joka on hukassa kirjan alussa, kun ollaan lähdössä isän hautajaisiin. Vyön löytyessä surutyö alkaa jo helpottaa ja kirjailija pystyy lähtemään eteenpäin isänsä lausahduksen voimin: " Sinne pitää mennä, se on elämää."


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

 Laura Lähteenmäki oli minulle uusi tuttavuus, jonka kirjan tarina tempaisi heti mukaansa. Kirjassa liikutaan kahdessa maassa ja punotaan kahta tarinaa, jotka kirjan loppupuolella limittyvät. 

Kirjan alussa äänessä on Ojó jossain Espanjassa. Ojó on tullut salakuljettajien mukana vaarallista reittiä Espanjaan etsimään parempaa elämää, mutta on ilman työtä ja asuntoa. Sattumalta Ojó kohtaa vanhan rouvan, joka vie tytön luokseen asumaan.

Toinen tarina kerrotaan Suomessa asuvan Paulan,  eronneen ja leskeksikin jo jääneen naisen äänellä. Tarinat ja päähenkilöt eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kirjan päähenkilöt ovat tosin molemmat  naisia ja heidän lähimmät ihmisensäkin ovat naisia. Miehet häviävät jonnekin, pettävät tai kohtelevat naisia huonosti. Tai sitten heidän kanssaan ei vaan muuten osata elää.

Mukavasti ja ymmärrettävästi Lähteenmäki kerii tarinansa onnelliseen loppuun. Sujuvasanainen ja ajattelemaan paneva kirjoittaja.