Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli

Hassan Blasim on irakilaistaustainen kirjailija, joka on asunut Suomessa vuodesta 2004. Kyseisen kokoelman novellit hän on kirjoittanut Suomessa arabiaksi.

Kirjan lyhyehköissä novelleissa päästään kurkistamaan laittomien siirtolaisten rajanylitysmatkoihin, heidän elämäänsä paremmasta haaveillen ja muistoistaan lähtömaassa. Blasimin kertomukset ovat varsin karuja, on sortovaltaa, hirmuhallintoa, vallankumouksia ja kidutusta. Veri lentää useammassakin novellissa. Mitään karua sotarealismia novellit eivät kuitenkaan edusta, kaukana siitä. Asetelma on usein jollain tavalla epärealistinen, joko kertoja on jollain tavalla vinksahtanut tai sitten tarina saa absurdeja käänteitä.

Vapaudenaukion mielipuolta voi ehdottomasti suositella luettavaksi kaikille, jotka haluavat laajentaa näkemystään maailmasta. Novellin Tarinabasaari alkulause pitää tässäkin kohtaa paikkansa: ”Harvojen kriitikkoystäviensä kutsuihin hän vastasi unkarilaisen kirjailijan Béla Hamvasin sanoin: ’Ihminen tutustuu maailmaan kotona ja itseensä matkoilla’. 

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Katja Kallion uusin kirja on sukupolviromaani, jossa päästään seuraamaan äitien ja tyttärien elämää 1910−1930-lukujen Hangosta. Kallio on aikaisemmissa kirjoissaan keskittynyt nykyajan naisten elämään, nyt tausta on vaihtunut sadan vuoden takaiseen, mutta naisten ongelmat pysyvät samankaltaisina: rakastumista, pettämistä, ystävyyttä ja äiti-tytär-suhdetta.


Kirjan kulissina on ihana vuosisadan alun Hanko kylpylöineen, elokuvineen ja kahviloineen. Jostain syystä Säkenöivät hetket ei oikein nouse lentoon, se ei säkenöi. Enemmän kirja on sarja naisten selviytymistarinoita. Taistellaan luokkaerojen nostattamaa kateutta vastaan, nälkää vastaan sisällissodan niukkoina aikoina, sisaruskateutta vastaan… Etsitään aitoa rakkautta, toivotaan oikeaa miestä rinnalle.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Fekete Anna (kyllä, juuri näin Anna itse haluaa nimensä sanoa: unkarilaiseen tapaan sukunimi ensin) on uusi naispoliisihahmo suomalaiseen rikoskirjallisuuteen. Kirjan alussa Anna aloittaa uudessa virassa pohjoissuomalaisen kaupungin poliisin väkivaltayksikössä. Paluu vanhaan kotikaupunkiin on ollut Annalle suuri päätös; vanhassa tutussa ympäristössä monet muistot nuoruudesta nousevat esiin. Anna on muuttanut perheensä kanssa Suomeen jo lapsena. Lähtöisin hän on Serbian unkarilaisalueelta, josta perhe pakeni Jugoslavian hajoamissotien aikaisia etnisiä vainoja. Myös Annan veli asuu Suomessa, mutta hän ei ole oppinut kieltä tai kotoutunut maahan yhtä hyvin kuin Anna.

Rikostapahtumat alkavat, kun hiljaiselta lenkkipolulta löydetään haulikolla tapettu nainen. Pian toinenkin lenkkeilijä ammutaan ja kaupungissa pelätään sarjamurhaajaa. Lenkkeilijäsurmien rinnalla kulkee nuoren kurditytön tapaus. Tyttö on ilmoittanut poliisille pelkäävänsä henkensä olevan uhattuna vanhempien kunniaväkivallan takia, mutta myöhemmin hän peruu ilmoituksensa. Anna ei kuitenkaan voi jättää tapausta ilman huomiota.

Työparina Annalla on rasistinen keski-ikäinen Esko. Yksi jännite kirjaan syntyy siitä, kuinka nämä kaksi onnistuvat toimimaan yhdessä.

Mielenkiintoisinta kirjassa on Annan ristiriitainen persoona. Hän on urheilullinen nainen, joka kamppailee tupakoinnin lopettamisen kanssa. Hän on suomalaisen armeijan käynyt suomalainen poliisi, joka kuitenkin ajattelee kaukaista synnyinpaikkaan kotinaan. Hän on menestyvä kaunotar, joka kärsii kaamosmasennuksesta ja unettomuudesta.

Kirja oli mielenkiintoinen, sujuvasti kirjoitettu tuttavuus. Rikostapauskin jaksoi kiinnostaa, vaikka ratkaisu tuntui jokseenkin valjulta. Kirjasta käy ilmi, että tulemme tapaamaan Annan jatkossakin. Hyvä niin! 

George R. R. Martin: A Game of Thrones

Valtaistuinpeli avaa Martinin moniosaisen (tällä hetkellä 7 osaa tiedossa) saagan Tulen ja jään laulut. Luin järkälemäisen fantasiasarjan ensimmäisen osan A Game of Thronesin eli Valtaistuinpelin englanniksi, eikä siihen mennytkään kuin kaksi kuukautta (803 sivua). Silti tuntuu että kannatti. Uusia sanoja ja vanhaa, vaikeahkoakin kieltä oli paljon, mutta olen nyt löytänyt lukemista pitkäksi aikaa. Seuraava osa, please!

Alun perin Valtaistuinpeli ilmestyi jo vuonna 1996, mutta suomennos vasta vuonna 2003. Kirjassa kuvataan mahtisukujen valtataistelua, rakkautta, petosta, uhkaa, kuolemaa ja kärsimystä. Kirja etenee eri henkilöiden kertomusten kautta, jotka lomittuvat toisiinsa lukijaa miellyttävällä tavalla. Välillä lukija tietää hiukan enemmän kuin kulloinenkin päähenkilö, välillä yllättyvät molemmat. Yksi kirjan pääjuonista keskittyy Lannisterin ja Starkin sukujen väliseen kamppailuun, yksi lohikäärmeiden verta oleviin viimeisiin Targaryen-suvun lapsiin, ja yksi tapahtumiin jäisellä ja pahaenteisellä Muurilla kaukaisimmassa pohjolassa.

Valtaistuinpeli on voittanut lukuisia palkintoja, ja siitä on tehty menestyksekäs tv-sarja. Nyt aion lukea ensin kirjat, ja sitten voisi katsoa sarjankin. Hyvä lukuromaani siis!