maanantai 24. elokuuta 2015

Antti Holma: Kauheimmat runot


Antti Holma marssittaa runokavalkadiinsa Sirsi Sunnaksen, Reino Leinon, Karin Toisiks-Parasken ja Edith Södermalmin, joiden esikuvista ei jää epäselvyyttä. Nämä keksityt, mutta alkuperäistä malliaan matkivat runoilijat vuorottelevat kirjassa. Runoa syntyy esikuvien muottien mukaan, mutta karseammassa kategoriassa.

Idea toimii hyvin joissakin runoissa, mutta aloin kyllä haukotella Reino Leinon runojen myötä. Runoista osa oli oivaltavia ja jopa puhuttelevia, mutta sama kaava alkoi kangistaa. Lähes jokaisessa Reino Leinon runossa ensin oltiin ah niin herkkiä, ja viimeisessä säkeessä kirota päräytettiin. Toimi kolme kertaa, ja sitten kyllästytti. Runot olisivat olleet parempia ilman vittuja ja perkeleitä.

Eniten pidin Karin Toisiks-Parasken runoista keksityllä länsimurteella. Niissä oli todellisia helmiä:
minkä vasite aina ko mää mene kioskil
siäl o jono?
jos mää mene ohi vain
kettä ei nävy
myyjäki takahuanes kaiv jottai
vaa sillo ko mää mene sisä
sillo jostaki luukust tule
kuus mummu
seitteme pitkävetomiäst
kymmene karkpusstenava
ja ukko joka osta dakaappo luattokortil.

Myös Sirsi Sunnas loistaa lapsilta kiellettyine värssyineen. Hieno idea, ja saattaapa houkutella aivan uusia lukijoita runoille. Antti Holma on selvästi lahjakas tälläkin alueella.

torstai 20. elokuuta 2015

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

Yö ei saa tulla on toimiva kauhuromaani, josta löytyy monia teemoja. Kolarissa melkein kuollut nainen on kursittu kokoon ja muistuttaa nyt nukkenaista. Lääkkeitä testataan tietämättömillä ihmisillä ja Nukkumatti vie unettomilta silmät! Kauhutarinan ohella tässä kerrotaan aikuistumisesta ja itsenäistymisestä, tosiasioiden hyväksymisestä ja totuuden ihmettelmisestä. Vaikuttaa siltä, että päähenkilö Johanneksen elämässä on liian monta aukkoa, liian monta puhumatonta aihetta ja käsittelemätöntä surua, ja nyt nämä purkautuvat tavallaan.

Johannes elelee rauhallista nuoren miehen elämää Helsingissä. Yhtäkkiä lapsuudenystävä Antti palaa Johanneksen elämään, entistä tummempana hahmona partoineen ja mustine huppareineen. Taustaksi kerrottakoon, että Antin kaksoissisko ja Johanneksen ystävä Aalo on kuollut abivuoden keväällä, oman käden kautta. Nyt Antti kuitenkin väittää että Aalon kuolema ei olisikaan ollut itsemurha ja että hän aikoo tappaa tuon murhaajan, Sandvallin, yhdessä yhteisen kaverin Karoliinan kanssa. Johannes kietoutuu haluamattaan tapahtumasarjaan: asia toisen jälkeen vain tapahtuu hänelle, eikä nyt ole kyse ihan pienistä asioista. Tämän enempää en juonesta oikeastaan viitsi kertoa, etten kertoisi vahingossa liikaa.

Tiina Raevaara kertoo, että romaanin Yö ei saa tulla tarina on saanut inspiraationsa E.T.A. Hoffmannin novellista Nukuttaja. Liikutaan kauhun alueella, mutta osittain realistisin elementein. Raevaara suunnittelee trilogiaa, jonka jokainen osa liittyisi vanhaan kauhutarinaan.

Kauhutunnelma toimii, muttei ihan vie mennessään. Lukiessa silmiin tuli kyllä elokuvamaiset kuvat! Lopulta tämä romaani ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, vaikkei siinä suurta vikaa ollutkaan.

tiistai 18. elokuuta 2015

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Viihderomaani, jonka päähenkilöinä ovat neliraajahalvaantunut nuori mies ja hänen henkilökohtaisena avustajanaan toimiva nuori nainen – kuulostaako houkuttelevalta? No ei todellakaan! Kirjassa käsitellään eutanasiaa ja pahasti vammautuneen tai sairaan itsemääräämisoikeutta, oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan. Tämäkö viihdyttävää luettavaa? Ja miten kirjoittaa aiheesta viihderomaani, joka ei ole lapsellisen vaivaannuttava tai banaali?

Jojo Moyes onnistuu tässä loistavasti, isona apunaan sarkastinen huumori. Päähenkilöt Will ja Louisa heittävät aika ronskiakin herjaa Willin tilanteesta, voinnista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Lisäksi Will laittaa Louisan miettimään omaa tilannettaan; haluaako hän jäädä ikuisesti kotikaupunkiinsa ilman koulutusta, kunnon ammattia ja työtä.

Välillä tietysti rikkaan Willin ja köyhän Louisan vastakkainasettelu tuntuu kaavamaiselta ja loppuratkaisun arvaa jo alkaessaan lukea kirjaa. Moyes kuitenkin kirjoittaa raikkaasti ja huumorintajuisesti eikä sorru kaikkein tyypillisimpiin kliseisiin. Niinpä kirjaa ei malta laskea käsistään ja toisaalta toivoo, että sitä riittäisi vielä vähän pitemmäksi aikaa! Nyt etsimään muita Jojo Moyesin kirjoja. Ja tästäkin on muuten tulossa elokuva…

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat


Katseenvangitsijat kertoo kahden poikkeuksellisen kauniin ihmisen kohtaamisesta. Jeanine on aivan kuin Scarlett Johanssonin kopio, Arthur taas komeampi versio Ryan Goslingista. Molemmat ovat jo saaneet siipeensä elämässä, ja lähestyvät toisiaan äärimmäisen varovasti.

Uskomattoman upea Jeanine ilmestyy eräänä päivänä yllättäen autonkorjaaja Arthurin oven taakse. Poika avaa oven smurffikalsareissaan ja mykistyy. Pystyvätkö nuoret tutustumaan toisiinsa näyttävien kuorten takana? Mitä näiden ihmisten elämässä on tapahtunut?

Delacourt luo todentuntuisesti kuvaa liian kauniista ihmisestä, jonka kauneus muuttuu painolastiksi ja onnettomuudeksi. Ympäristö sekoaa kauneuden edessä, ihminen unohtuu ulkokuoren taakse, ja hänestä tulee ylellisyysesine. Ihminen halutaan omistaa oman statuksen pönkittämisen vuoksi.

Kirjan tekee mielenkiintoiseksi sekin, että kirjassa valtaisan roolin saa kuvitteellinen Scarlett Johansson. Oikea Johansson veti kirjailijan oikeuteen elämänsä varastamisesta. Johansson syytti Delacourtia loukkaavasta ja seksistisestä kuvauksesta ja vaati 50 000 euron korvausta ja kirjan kääntämisen kieltämistä. Käännösten kielto ei mennyt läpi, mutta Johansson voitti 2500 euroa kivusta ja särystä. Delacourtin väitetään sanoneen, että jos hän olisi tiennyt Johanssonin pillastumisesta, hän olisi valinnut kirjaansa jonkun toisen naisen Jeaninen esikuvaksi.

torstai 13. elokuuta 2015

Dannion Brinkley: Valon pelastama


Valon pelastama: tositarina miehestä, joka kuoli kahdesti kertoo Dannion Brinkleyn uskomattoman tarinan. Dannion kuolee salaman iskusta vuonna 1975. Salama iskee suoraan hänen lävitseen, niin että kengänpohjien naulat sulavat yhteen lattianaulojen kanssa. Dannion sinkoutuu huoneen toiselle puolelle ja kuolee. Hirvittävän kivun jälkeen hänet ympäröi täydellinen rauha, ja hän huomaa olevansa uudessa maailmassa.

Mielenkiintoinen kirja kuvaa Dannionin matkan. Hän tapaa valo-olennon ja saa käskyn palata takaisin maan päälle useita tehtäviä mukanaan. Hän saa myös uskomattomia ennustuksia, mm. Neuvostoliiton sanotaan hajoavan, mikä oli vuonna 1975 lähinnä hupaisa ennustus.

Suhtautuipa kirjaan faktana tai fiktiona, se on antoisa kuvaus kuoleman rajakokemuksesta pienen ihmisen näkökulmasta. Kirjan toisena päähenkilönä on tri Raymond Moody, kuuluisa rajakokemustutkimuksen perustaja. Kirja lohduttaa rajakokemuksen saanutta, joka on ehkä tuntenut olevansa naurun ja pilkan kohteena. Ja kirja  antaa varmasti ajattelemisen aihetta niillekin, jotka eivät ole rajakokemuksille paljon mietteitä uhranneet.