perjantai 9. heinäkuuta 2021

Anni Kytömäki: Margarita

Laskettuani juuri kädestäni Margaritan, en enää ihmettele, että Anni Kytömäki sai kirjasta Finlandia-palkinnon. Kirja on aivan ihana, runsas, vetävä, surumielinen... 

Kirjan tarina alkaa sotavuosista, mutta pääosin tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun alkuun. Kirjan päähenkilö Senni Margarita toimii hierojana Kankariston kylpylässä ja asuu äitinsä kanssa. Isä, joka on opettanut Sennille ammatin, on kuollut sodassa. Eräänä juhannuksena Sennille tapahtuu jotakin, joka laittaa hänen elämänsä uusille raiteille. Myös maailma ympärillä muuttuu ja Senni joutuu miettimään ammattinsakin uusiksi.

1950-luvulla polioepidemia riehui Suomessa. Taudista ja sen saaneista potilaista, kuntoutuksesta ja rokotuksen kehittämisestä kerrotaan Sennin työn kautta. Sennin muuttaesaa Helsinkiin, kuvataan myös 1950-luvun Helsinkiä, rakennuksia, liikennettä, vaatetusta jne. Enimmäkseen Senni toimii kertojana, mutta ääneen pääsee muutama muukin rinnakkaistarinoiden kautta. Mm. uhanalaiset jokihelmisimpukat (latinaksi Margaritifera margaritifera) saavat itse kertoa elämästään joen pohjassa. Luonto onkin kirjassa isossa osassa, ja Senni metsässä parhaiten oma itsensä.

Kirja on rakennettu niin, että sitä ei malta laskea käsistään ja lopun lähestyessä toivoisi, ettei kirja vielä loppuisi. Sennin elämässä tapahtuu monia yllättäviä asioita, joita hän ei ole pystynyt mitenkään ennakoimaan tai niihin valmistautumaan. Toisaalta rohkean, toisaalta vetäytyvän Sennin ajatuksia ja hänen kasvamistaan ihmisenä kuvataan kauniisti. Onneksi hänellä on vaikeissa paikoissa apunaan hyviä ihmisiä.

Täytynee etsiä käsiin muut Kytömäen kirjat (Kultarinta ja Kivitasku) ja lukea ne seuraavaksi. Lämmin kiitos Margaritasta!


torstai 1. heinäkuuta 2021

Marko Annala: Kuutio

Kuutio on joutsenolaislähtöisen Marko Annalan kolmas romaani. Nimensä kirja on saanut Rubikin kuutiosta, ja kirjan jaksot on nimetty kuutiosta löytyvillä väreillä.

Kirjan kertoja-päähenkilö on eroamassa oleva nuori mies, jolla on alakoulua käyvä Aatos-poika. Ero on uusi asia ja miehen on vaikea hyväksyä sitä. Aatos on vuoroviikoin äidillään ja isällään. Aatoksella on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia ja hän saa ajoittain raivokohtauksia. Aatoksen isä ei hyväksy Aatoksen luokittelemista erilaiseksi, mutta tulee poikansa kanssa enimmäkseen hyvin toimeen. Hän ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan apua, jota Aatoksen pärjäämiseksi tarjotaan.

Sama koskee myös avioliittoa - mies ei osaa käsitellä tunteitaan ja tapahtunutta. Hän ei osaa puhua asiasta kenenkään kanssa, eikä kerro asiasta perheelleen eikä työkavereilleen. On raskasta lukea päähenkilöstä, jolle haluaisi koko ajan antaa ohjeita ja kommentoida, ettei noin voi tehdä ja mikset nyt sanonut näin ym. Taas kerran tarina miehestä, joka ei tunnu selviävän omassa elämässään.

Kirjan kuluessa päähenkilö saa kuitenkin eroasiat prosessoitua. Ehkäpä Annala on halunnutkin kuvata juuri sitä, kuinka vaikeaa ja hidasta tällaisten muutosten hyväksyminen on. Se voi olla yhtä vaikeaa kuin Rubikin kuution ratkaiseminen, vaikka Aatokselle juuri se on helppoa. Harva meistä pystyy ratkaisemaan Rubikin kuution, mutta enimmäkseen pärjäämme omassa elämässämme, vaikka välillä voi tullakin ratkaisemattomilta tuntuvia ongelmia eteen.

Paila Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski on nuori pohjalainen kirjailija, jonka esikoisteos on Liisan tarina Kyröskoskelta 1920-luvulla. Liisa on pienen maatalon tytär ja myöhemmin emäntä, joka joutuu hoitamaan tilaa yksin Kalle-miehen lähdettyä Amerikkaan paremman elämän toivossa. Elämä on niukkaa kolmen lapsen kanssa ja välillä leipätaikinaan joutuu lisäämään pettua.

Elämän tekee vaikeaksi myös kiukkuinen, ikävällä tavalla ohjeita jakeleva äiti sekä kylän eukot, jotka pyörittävät huhumyllyä kyläläisistä. Nivukoski kuvaa realistisesti tuon ajan pientilallisen arkea ja selviytymistaistelua. Liisan sisimmät tunnot, haaveet ja pelot tuodaan hyvin esiin. Kirja ei ole yhtään makea, vaikka mukaan mahtuu myös rakastumisen kuvausta. 

Liisan nuorempi sisko Senni valitsee toisenlaisen elämän Vaasassa ompelijattarena. Yhteiskunta ja naisen asema on muuttumassa ja Liisakin huomaa tämän käydessään Vaasassa siskonsa luona.

Pohjalaista murretta on mukava lukea, ja tarinan kerronta on sujuvaa. Lyhyet kappaleet vievät hyvin eteenpäin. Toisaalta kerronta on välillä myös runollisen kaunista. Jään odottelemaan Nivukosken seuraavaa kirjaa!