"Salattuja voimia: opas valoisille ja pimeille poluille" on Johanna Sinisalon uusin novellikokoelma. Kirjaan on koottu sekä fiktiivisiä että tositarinoita pitkän matkan vaelluksilta. Johanna Sinisalo on harrastanut patikointia toistakymmentä vuotta, joten häneltä löytyy hauskoja tarinoita ja kokeneen harrastajan neuvoja kävelystä kiinnostuneille.
Salattuja voimia on teokseen sisältyvä pienoisromaani, jossa neljä toisilleen ennalta tuntematonta naista lähtee yhdessä vaelluksessa Brittein saarilla. Vaelluksella koetaan monia mielenkiintoisia hetkiä, mutta suurimmat yllätykset ilmenevät vasta matkan jälkeen, kun naiset kokoontuvat muistelemaan yhteistä retkeä.
Kirjan voi lukea vaikka oppaana pitkien kävelyretkien ja vuoristovaellusten maailmaan. Loppuun on koottu vielä opastuksia mahdollisen uuden vaellusharrastuksen suunnitteluun ja käytännön seikkojen huomiointiin. Tiedätkö esimerkiksi miten peseydytään maastossa muutamalla desilitralla vettä, tai millä merkeillä lähestyvälle helikopterille viitotaan "yes" tai "no"?
lauantai 27. lokakuuta 2012
tiistai 23. lokakuuta 2012
Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto
Joka seitsemäs aalto on jatko-osa kirjalle Kun pohjoistuuli puhaltaa, jossa Leo ja Emmi tutustuivat toisiinsa väärään osoitteeseen lähetetyn sähköpostiviestin ansiosta. Joka seitsemäs aalto jatkaa samalla linjalla: sekin koostuu päähenkilöiden toisilleen lähettämistä viesteistä.
Ensimmäisen kirjan jälkeen Leo on lähtenyt Bostoniin ja palaa nyt kotiin Wieniin. Kirjeenvaihto Leon ja Emmin välillä viriää uudelleen. Nokkelat ja terävät viestit sinkoilevat molempien sähköpostiin entiseen malliin. Leo on Bostonissa tutustunut naiseen, joka on muuttamassa hänen luokseen Wieniin. Mutta kuinka käy, kun sähköpostinvaihto käy yhä tiiviimmäksi ja Emmi ja Leo päättävät myös lopulta tavata toisensa reaalimaailmassa?
Jännite Leon ja Emmin välillä säilyy hyvin tämän toisenkin kirjan ajan. Molempien taitavasti kirjoitetut viestit ovat herkullista luettavaa.
Ensimmäisen kirjan jälkeen Leo on lähtenyt Bostoniin ja palaa nyt kotiin Wieniin. Kirjeenvaihto Leon ja Emmin välillä viriää uudelleen. Nokkelat ja terävät viestit sinkoilevat molempien sähköpostiin entiseen malliin. Leo on Bostonissa tutustunut naiseen, joka on muuttamassa hänen luokseen Wieniin. Mutta kuinka käy, kun sähköpostinvaihto käy yhä tiiviimmäksi ja Emmi ja Leo päättävät myös lopulta tavata toisensa reaalimaailmassa?
Jännite Leon ja Emmin välillä säilyy hyvin tämän toisenkin kirjan ajan. Molempien taitavasti kirjoitetut viestit ovat herkullista luettavaa.
perjantai 12. lokakuuta 2012
György Spiró: Kevätnäyttely
Unkari on tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaa, joten unkarilaista kirjallisuutta suomennetaan vuoden aikana tavallista enemmän. Yksi uutuuksista on György Spirón kirja Kevätnäyttely, joka on suositun unkarilaiskirjailijan ensimmäinen suomennettu romaani.
Kirjan alkuasetelma on herkullinen: budapestilainen insinööri Gyula Fátray on sairaalassa niinkin proosallisesta syystä kuin peräpukamaleikkauksessa syksyllä 1956. Hänen maatessaan sairaalassa neuvostotankit vyöryvät Budapestin kaduille. Vallankumouksen jälkeen ilmapiiri Unkarissa on entistä ahtaampi: vastavallankumouksellisia ja syyllisiä etsitään eikä kehenkään voi luottaa.
Tähän todellisuuteen törmää sankarimme Fatráy sairaalasta kotiutuessaan. Hänen nimensä löytyy vastavallankumouksellisten listalta, minkä takia hän menettää työpaikkansa. Fatráy tietää voivansa todistaa syyttömyytensä, hänen alibinsa on leikkaus ja sairaalassa vietetty aika. Todistuksen hankkiminen osoittautuu kuitenkin oletettua vaikeammaksi. Totalitaarisessa järjestelmässä syyllinen on se, joka halutaan syylliseksi osoittaa. Tässä tapauksessa tarvittiin sopiva juutalainen insinööri.
Samaan aikaan myös välit Fatráyn perheessä kiristyvät, kun vaimo yrittää rakentaa taidehallin kevätnäyttelyä tasapainoillen vallanpitäjien asettamien vaatimusten kanssa. Puolisot ovat kaukana toisistaan eikä vanhempienrakkaus poikaakaan kohtaan juuri kukoista.
Kirja oli mielenkiintoinen ja kriittinen kuvaus 1950-luvun Unkarista ja siinä kuvattiin hienosti mahdottomaan tilanteeseen ajautuneen ihmisen epätoivoa. Runsas unkarilaisten nimien ja budapestilaisten kadunnimien käyttö teki kulttuuria huonommin tuntevalle lukemisen paikoitellen työlääksi.
Kirjan alkuasetelma on herkullinen: budapestilainen insinööri Gyula Fátray on sairaalassa niinkin proosallisesta syystä kuin peräpukamaleikkauksessa syksyllä 1956. Hänen maatessaan sairaalassa neuvostotankit vyöryvät Budapestin kaduille. Vallankumouksen jälkeen ilmapiiri Unkarissa on entistä ahtaampi: vastavallankumouksellisia ja syyllisiä etsitään eikä kehenkään voi luottaa.
Tähän todellisuuteen törmää sankarimme Fatráy sairaalasta kotiutuessaan. Hänen nimensä löytyy vastavallankumouksellisten listalta, minkä takia hän menettää työpaikkansa. Fatráy tietää voivansa todistaa syyttömyytensä, hänen alibinsa on leikkaus ja sairaalassa vietetty aika. Todistuksen hankkiminen osoittautuu kuitenkin oletettua vaikeammaksi. Totalitaarisessa järjestelmässä syyllinen on se, joka halutaan syylliseksi osoittaa. Tässä tapauksessa tarvittiin sopiva juutalainen insinööri.
Samaan aikaan myös välit Fatráyn perheessä kiristyvät, kun vaimo yrittää rakentaa taidehallin kevätnäyttelyä tasapainoillen vallanpitäjien asettamien vaatimusten kanssa. Puolisot ovat kaukana toisistaan eikä vanhempienrakkaus poikaakaan kohtaan juuri kukoista.
Kirja oli mielenkiintoinen ja kriittinen kuvaus 1950-luvun Unkarista ja siinä kuvattiin hienosti mahdottomaan tilanteeseen ajautuneen ihmisen epätoivoa. Runsas unkarilaisten nimien ja budapestilaisten kadunnimien käyttö teki kulttuuria huonommin tuntevalle lukemisen paikoitellen työlääksi.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Heljä Salonen: Kaikki kotiin! Sienestäjän sielunelämää
Kaikki kotiin! on pieni ja lämminhenkinen novellikokoelma sienestämisen ihanuudesta. Toimittaja Heljä Salonen on sienestänyt vuosikymmenet, yksin ja rentoutuakseen. Hän nauttii metsästä ja sienestyksen rauhallisuudesta ja rauhoittavuudesta. Novelleista välittyy sienestäminen tunnelma, ja alkaa tehdä sieneen mieli itsekin. Lisäksi novelleista saa paljon uutta tietoa.
Hauskojakin juttuja löytyy. Toimittajan ironinen näkökulma sienestäviin julkkiksiin on hauska, ja ihmisten tyypittely erilaisiksi sieniksi viihdyttävää luettavaa. Tosin itseäni tai kavereitakaan en löytänyt herkkutateista ja suppilovahveroista ollenkaan, jaottelu ei ollut kovin kattava.
Hiukan välillä häiritsee novellien hyppiminen aiheesta kolmanteen samankin novellin sisällä. Pienellä lisäkarsimisella ja yhdistelyllä kirjasta olisi tullut vieläkin sujuvampi. Mutta ilokseen tämän lukee nytkin, ainakin jos sienet ja metsissä vaeltelu ovat sydämen asia. Ja ehkä kipinän löytää sellainenkin, joka ei ole ennen sienestämisestä piitannut.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Varmasti syksyn puhutuin ja odotetuin uutuus on Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Sitä on markkinoitu Suomen oloissa ennennäkemättömän suuresti.
Kirja palkitsee odotukset. Se on hieno tutkielma erilaisten ihmisten erilaisista suhtautumis- ja selviämistavoista sortovallan alla. On Edgar, joka liikkuu helposti leiristä toiseen aina sen mukaan, mikä hänelle on edullisinta. Hän luovii tiensä Viron itsenäisyystaistelijasta natsi-Saksan puolustajaksi ja lopulta KGB:n historioitsijaksi. Edgar vaihtaa henkilöllisyyttä ja keksii itselleen sopivan menneisyyden; vain vaimo pysyy muistuttamassa siitä, mitä joskus on ollut.
Vastakohtana on Edgarin serkku Roland, joka luottaa yleviin periaatteisiinsa ja taistelee viimeiseen asti Viron itsenäisyyden puolesta. Hän liittyy metsäveljiin ja auttaa maanmiehiään pakenemaan miehitetystä Virosta.
Yhden ulottuvuuden jatkuvaan miehittäjien vaihtumiseen tuo Edgarin puolison Juuditin hahmo. Hän turvautuu alkoholiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin epäonnisessa avioliitossaan.
Kirja etenee kahdella eri aikatasolla. Toisaalta kuljetaan sotavuosissa eteenpäin, toisaalta 1960-luvulla taaksepäin. Lopulta nämä kaksi kerronnan tasoa kohtaavat ja matkan varrella eteen tulleet salaisuudet selviävät. Kirja on synkkä ja kauheakin, mutta erittäin mielenkiintoista luettavaa. Vain valtava pikku yksityiskohtien määrä häiritsi minun lukemistani jossain vaiheessa. Ehkä jotain olisi voinut karsia.
Kirja palkitsee odotukset. Se on hieno tutkielma erilaisten ihmisten erilaisista suhtautumis- ja selviämistavoista sortovallan alla. On Edgar, joka liikkuu helposti leiristä toiseen aina sen mukaan, mikä hänelle on edullisinta. Hän luovii tiensä Viron itsenäisyystaistelijasta natsi-Saksan puolustajaksi ja lopulta KGB:n historioitsijaksi. Edgar vaihtaa henkilöllisyyttä ja keksii itselleen sopivan menneisyyden; vain vaimo pysyy muistuttamassa siitä, mitä joskus on ollut.
Vastakohtana on Edgarin serkku Roland, joka luottaa yleviin periaatteisiinsa ja taistelee viimeiseen asti Viron itsenäisyyden puolesta. Hän liittyy metsäveljiin ja auttaa maanmiehiään pakenemaan miehitetystä Virosta.
Yhden ulottuvuuden jatkuvaan miehittäjien vaihtumiseen tuo Edgarin puolison Juuditin hahmo. Hän turvautuu alkoholiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin epäonnisessa avioliitossaan.
Kirja etenee kahdella eri aikatasolla. Toisaalta kuljetaan sotavuosissa eteenpäin, toisaalta 1960-luvulla taaksepäin. Lopulta nämä kaksi kerronnan tasoa kohtaavat ja matkan varrella eteen tulleet salaisuudet selviävät. Kirja on synkkä ja kauheakin, mutta erittäin mielenkiintoista luettavaa. Vain valtava pikku yksityiskohtien määrä häiritsi minun lukemistani jossain vaiheessa. Ehkä jotain olisi voinut karsia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)