Unkari on tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaa, joten unkarilaista kirjallisuutta suomennetaan vuoden aikana tavallista enemmän. Yksi uutuuksista on György Spirón kirja Kevätnäyttely, joka on suositun unkarilaiskirjailijan ensimmäinen suomennettu romaani.
Kirjan alkuasetelma on herkullinen: budapestilainen insinööri Gyula Fátray on sairaalassa niinkin proosallisesta syystä kuin peräpukamaleikkauksessa syksyllä 1956. Hänen maatessaan sairaalassa neuvostotankit vyöryvät Budapestin kaduille. Vallankumouksen jälkeen ilmapiiri Unkarissa on entistä ahtaampi: vastavallankumouksellisia ja syyllisiä etsitään eikä kehenkään voi luottaa.
Tähän todellisuuteen törmää sankarimme Fatráy sairaalasta kotiutuessaan. Hänen nimensä löytyy vastavallankumouksellisten listalta, minkä takia hän menettää työpaikkansa. Fatráy tietää voivansa todistaa syyttömyytensä, hänen alibinsa on leikkaus ja sairaalassa vietetty aika. Todistuksen hankkiminen osoittautuu kuitenkin oletettua vaikeammaksi. Totalitaarisessa järjestelmässä syyllinen on se, joka halutaan syylliseksi osoittaa. Tässä tapauksessa tarvittiin sopiva juutalainen insinööri.
Samaan aikaan myös välit Fatráyn perheessä kiristyvät, kun vaimo yrittää rakentaa taidehallin kevätnäyttelyä tasapainoillen vallanpitäjien asettamien vaatimusten kanssa. Puolisot ovat kaukana toisistaan eikä vanhempienrakkaus poikaakaan kohtaan juuri kukoista.
Kirja oli mielenkiintoinen ja kriittinen kuvaus 1950-luvun Unkarista ja siinä kuvattiin hienosti mahdottomaan tilanteeseen ajautuneen ihmisen epätoivoa. Runsas unkarilaisten nimien ja budapestilaisten kadunnimien käyttö teki kulttuuria huonommin tuntevalle lukemisen paikoitellen työlääksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti