keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Antto Terras: Stockmann Yard


Stockmann Yard kertoo Helsingin Stockan omasta vartiokaartista ja mitä uskomattomimmista ja mehevimmistä jutuista, joita etsivät ovat selvittäneet. Rivikansalainen lukee kirjaa huuli pyöreänä: kaikkea sitä tässä maailmassa sattuu, josta ei mitään tietoa ole. Onneksi.

Antto Terras on työskennellyt Stockmannin myymäläetsivänä jo 18 vuotta ja osaa kertoa hauskan jutun. Karmeakin tapahtuma muuttuu hauskaksi, kun kertoja osaa asiansa. Välillä kirjaa lukee naurunkyyneleet silmissä, ja vielä paremmaksi muuttuu, jos lukee ääneen toiselle. Terras on virolaissyntyinen, opiskellut teatterialaa ja toiminut stand-up-koomikkonakin. Sana on hallussa ja juttu kulkee.

Terras ei säästele itseään, ei työkavereita eikä Stockan pomokerrosta. Jokainen saa osansa muisteloista, eikä varmaan ihan päänsilitys ole osalla kirjaan päätyneistä tullut mieleen tarinoita lukiessa. Terras on rohkea mies. Ja taustalla loistaa kuitenkin suuri ylpeys omasta työpaikasta ja Stockmannin osaavasta etsiväporukasta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Karin Alvtegen on arvostettu, useita palkintoja saanut ruotsalainen jännityskirjailija. En muista lukeneeni hänen jännäreitään, mutta tämä Todennäköinen tarina kyllä imaisi mukaansa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Norrlantiin, jossa Helena asuu lapsuutensa kesämaisemissa murrosikäisen tyttärensä kanssa. Hän yrittää selvitä avioerostaan ja saada samalla ex-miehensä kanssa perustamaansa hotellia pyöritettyä käytännössä yksin. Anders majoittuu sattumalta Helenan hotelliin ja tämä kuvio on luullakseni se todennäköinen tarina: Helena ja Anders kulkevat toisiaan kohti.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pliisu, romanttinen tarina. Molemmilla päähenkilöillä on ollut vaikea lapsuus: Helena on joutunut pärjäämään alkoholistiäidin kanssa, Andersin äiti taas on sairastanut ja kuollut Andersin ollessa lapsi. Kirjailija kertoo heidän lapsuudestaaan ja siitä, miten he ovat selvinneet aikuisikään. Kun elämä on vakiintunut tuttuihin uomiin, ei ole ollut tarvetta miettiä enää omaa käyttäytymistään syvällisemmin. Kun Helenan avioliitto loppuu, hänen elämältään putoaa pohja ja hän huomaa toimineensa vanhojen, turvallisuushakuisten käyttäytymismallien mukaan varmistaakseen läheisten hyväksynnän. Anders taas on kyllästynyt liian helppoon elämäänsä ja antaa hetken mielijohteesta sattuman päättää, jatkuuko elämä vai ei.

Varmaankin jännityskirjailijataustan ansiosta Alvtegen vie tarinaa vetävästi ja kiinnostavasti eteenpäin. Henkilöihin, heidän taustoihinsa, tapaansa ajatella ja selviytyä elämässä tutustutaan syvällisesti. Henkilöiden sisäistä maailmaa kuvataan paljon myös keskustelujen ja muisteluiden kautta. Löysin kirjan etuliepeestä vielä tiedon, että Astrid Lindgren on Karin Alvtegenin isotäti.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Markku Pääskynen: Sielut

Eräänä toukokuisena aamuna Maija lähtee kouluun ja häviää matkalla. Maijan äiti ja isä hätääntyvät ja ryhtyvät etsimään tyttöä. Tapahtuma-aikaan 1980-luvulla toisen piti päivystää kotona ja odotella puhelinsoittoa ja toisaalla piti etsiä puhelinkoppi, josta soittaa väliaikatietoja.

Kirjassa seurataan yhden päivän tapahtumia aamusta iltaan monen Maijan elämään liittyvä henkilön kautta. Erityisen hellyttäviä ovat kaverukset ja Maijan ystävät Taito ja Ilari, jotka puuhaavat omia salaperäisiä poikien juttujaan ja vähän seikkailevatkin päivän mittaan. Mukaan on mahtunut kaikenlaista tallaajaa, joita kyläyhteisössä elelee, ja jotka kaikki tuntevat.

Pääskynen kuljettaa tarinaa eri henkilöiden näkökulmista eteenpäin ja pysähtelee heidän ajatuksiinsa, välillä runolliseksikin heittäytyen. Kieli on kaunista ja Pääskynen suhtautuu henkilöihinsä lämpimästi. Kirja ei ole millään tavalla masentava tai ahdistava, vaikka Maija onkin kadonnut. Oikeastaan ainoan synkän vireen kirjaan tuo jossain Mikkeliä kohti ajava pankkiryöstäjän dynamiiteilla lastattu auto, jossa on kolme panttivankia kyydissä. Maijan löytymiseen uskotaan ja luotetaan ja niinhän Maija löytyykin lopulta, Taiton ja Ilarin ansiosta, hyvissä voimissa ja mukavan päivän viettäneenä.

Kirja oli Finlandia-palkintoehdokkaana, kuten myös Pääskysen vuonna 2006 ilmestynyt Vihan päivä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Petri Tamminen: Meriromaani


Petri Tamminen kertoo merikapteeni Vilhelm Huurnan elämäntarinan. Siihen riittää 141 sivua. Tänä päivänä muotia olevien paksujen romaanijärkäleiden vastapainona oli virkistävää lukea tarina, jossa kerrottiin Huurnan elämästä olennaiset asiat. Välillä jopa tuntui, että viipyiltiin Askaisten isäntien kammareissa.

Merikapteeni Huurna eli aikana, jolloin höyrylaivat syrjäyttivät puurakenteiset laivat.  Huurnalta meni uransa aikana maailman merillä alta useita laivoja. Nuorena hän kuvitteli, että ”elämä odottaisi vasta Pohjanmeren takana”.  Vanhetessaan hän ymmärsi, että merikapteenin töitä voi tehdä Itämerelläkin, jossa on tasaisemmat tuulet. Laivatkin pysyivät siellä paremmin pinnalla.

Huurna yritti kovasti perustaa perhettä ja löysikin vaimon, mutta epäonni koetteli myös perhettä.  Huurnan vanhetessa elämänpiiri supistui omaan kylään ja omaan pihapiiriin. Mutta sielläkin ”tapahtui vaikka mitä, yhtenä päivänä heinät kaatuivat tuonnepäin ja toisena tänne”.

Tammisen kieli on niukkaa, mutta lämpimän humoristista ja epäonnista päähenkilöä ymmärtävää.  Huurna käy epäonnistumisiaan läpi, mutta löytää aina jonkin myönteisen näkökulman asioihin – oli se sitten vaikkapa vain hyvät saappaat, joilla kävellä jäätietä pitkin.

Tämä pieni helmi pääsi Hesarin vuoden 2015 parhaiden kirjojen listalle.

torstai 10. joulukuuta 2015

Kaari Utrio: Seuraneiti


Vuonna 2013 ilmestynyt Seuraneiti kertoo mamselli Linda Melinin seikkailuista Helsingin seurapiireissä vuonna 1830. Linda on kuvankaunis ja köyhä papintytär Iidensalmelta, jonka kohtalo muuttuu Kajaanin kaupungissa. Linda kohtaa tukkukauppias Claes Carlesonin, joka ottaa tehtäväkseen saattaa kaukainen serkkunsa Helsingin humuun. Matkalla pelastetaan myrskystä ylhäinen Victor Waldau, ja alkaa kilpailu suloisen Lindan suosiosta.

Utriomaiseen tapaan kaunis Linda joutuu melkoiseen pyöritykseen Helsingissä, ja skandaaleitakin sattuu. Ei ihme, että naiset saavat välillä vapööreitä. Lopulta Lindankin on tehtävä omat ratkaisunsa.

Utrio kutoo tarinan taattuun laatuun, ja sivussa lukija saa paljon tietoa 1800-luvun Suomesta, historiasta ja yhteiskunnan rakenteista. Äärimmäisen tarkka arvojärjestys kanslereineen, todellisine salaneuvoksineen ja kollegisihteereineen selostetaan vielä kirjan lopussa. Nokkimisjärjestys oli todella tarkka ja pyhä vielä 200 vuotta sitten. Tykkäsin, ja varmasti uppoaa historiasta kiinnostuneelle.