Eräänä toukokuisena aamuna Maija lähtee kouluun ja häviää matkalla. Maijan äiti ja isä hätääntyvät ja ryhtyvät etsimään tyttöä. Tapahtuma-aikaan 1980-luvulla toisen piti päivystää kotona ja odotella puhelinsoittoa ja toisaalla piti etsiä puhelinkoppi, josta soittaa väliaikatietoja.
Kirjassa seurataan yhden päivän tapahtumia aamusta iltaan monen Maijan elämään liittyvä henkilön kautta. Erityisen hellyttäviä ovat kaverukset ja Maijan ystävät Taito ja Ilari, jotka puuhaavat omia salaperäisiä poikien juttujaan ja vähän seikkailevatkin päivän mittaan. Mukaan on mahtunut kaikenlaista tallaajaa, joita kyläyhteisössä elelee, ja jotka kaikki tuntevat.
Pääskynen kuljettaa tarinaa eri henkilöiden näkökulmista eteenpäin ja pysähtelee heidän ajatuksiinsa, välillä runolliseksikin heittäytyen. Kieli on kaunista ja Pääskynen suhtautuu henkilöihinsä lämpimästi. Kirja ei ole millään tavalla masentava tai ahdistava, vaikka Maija onkin kadonnut. Oikeastaan ainoan synkän vireen kirjaan tuo jossain Mikkeliä kohti ajava pankkiryöstäjän dynamiiteilla lastattu auto, jossa on kolme panttivankia kyydissä. Maijan löytymiseen uskotaan ja luotetaan ja niinhän Maija löytyykin lopulta, Taiton ja Ilarin ansiosta, hyvissä voimissa ja mukavan päivän viettäneenä.
Kirja oli Finlandia-palkintoehdokkaana, kuten myös Pääskysen vuonna 2006 ilmestynyt Vihan päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti