maanantai 24. elokuuta 2009

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Jayne Anne Phillips julkaisee kirjoja harvakseltaan, edellinen suomennettu teos on ilmestynyt vuonna 2000. Kirjojen laadun takeena on niiden julkaiseminen Tammen Keltaisessa kirjastossa.

Kiuru ja Termiitti ovat sisarukset, heillä on sama äiti, mutta eri isä. Sisarukset ovat eläneet tätinsä hoivissa koko sen elämänsä, jonka muistavat. Termiitti on vaikeasti kehitysvammainen poika, josta isosisko Kiuru ja täti pitävät hyvää huolta. Sisarusten välillä on erityisen vahva side, ja Kiuru ymmärtää paljolti Termiitin ajatuksia ja mielitekoja, vaikka Termiitti ei niitä puheella pystykään ilmaisemaan. Erityisen hienosti Phillips kuvaa sitä, mitä Termiitin pään sisällä liikkuu. Termiitti on mieltynyt juniin ja niistä lähteviin ääniin, hän kuuntelee radiota ja huiskuttaa sinistä kangassuikaletta, joka tuottaa pojalle erityistä mielihyvää.

Sisarusten maailmaan limitettynä kulkee toinen juoni, jossa kerrotaan Termiitin isän viimeisistä hetkistä Korean sodassa. Korpraali Robert Leavitt kuolee omien tulitukseen evakuoidessaan siviilejä sodan jaloista.

Kirjan aikana Kiurulle selviää hänen omasta elämästään asioita, joita on peitelty pitkään. Kuka hänen isänsä on, millainen hänen äitinsä oli, miksi he ovat koko ikänsä olleet tätinsä luona. Vaikka he muodostavat jokseenkin erikoisen perheen, ihmisten välisiä suhteita kuvataan lämpimästi. He pitävät toisistaan huolta, vaikka päälle päin monet asiat näyttäytyvät vaikeina ja kummallisina. Kirjan loppuratkaisuna on mahtava tulva, jonka seurauksena Kiurun ja Termiitin elämä muuttuu.

Kirjan kieli on hienoa, jossa kuvataan ihmisten ajatuksia ja mielen liikkeitä, aistein koettavia asioita ja luonnon myllerryksiä. Kirjan on suomentanut hienosti Kersti Juva.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Osmo Soininvaara: Fillarilla Nizzaan

En tiennyt aiemmin, että Osmo Soininvaara on myös innokas pyöräilijä. Hän on kiertänyt Euroopassa useaan otteeseen erilaisia pyöräreissuja ja tietysti myös Suomessa. Ajatus pyöräilemisestä Helsingistä Nizzaan kesällä 2007 syntyi, kun Soininvaaran ystävä tarjosi Nizzassa sijaitsevaa asuntoaan lainaksi kesäksi. Soininvaara alkoi miettiä, olisiko Nizzaan mahdollista ajaa polkupyörällä. Aikaa oli loman verran eli noin 30 päivää toukokuussa 2007. Matkasta suoriutuminen tuossa ajassa edellyttää aika hurjia päivämatkoja ja Soininvaara ajoikin keskimäärin 150 km päivässä. Kaikki varusteet kulkivat selkärepussa, koska Soininvaaran kilpapyörässä ei ollut tarakkaa eikä pyörälaukkuja niin ollen saanut kiinni mihinkään.

Matkareitti kulki Via Balticaa Puolaan, sieltä Slovakian ja Itävallan kautta Italiaan. Lyhyesti hän poikkesi myös Saksassa ja Sveitsissä. Matkan aikana Soininvaara kirjoitti Hesariin blogia ja kertoi matkansa vaiheista. Blogia luettiin aikanaan paljon ja Soininvaara sai vinkkejäkin matkansa aikana bloginsa lukijoilta. 

Kirja etenee päiväkirjana matkaetapista toiseen. Mukana on päivämatkojen pituudet, reitit ja kommentit majoituksista, joita Soininvaara varasi sitä mukaa kun matka eteni. Päiväkirjaan sisältyy myös pohdiskeluja kulloisenkin maan yhteiskunnallisesta tilanteesta, maanviljelyksestä, liikennejärjestelyistä ym. Näitäkin pohdintoja on mukava lukea.

Soininvaara kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Matka ilmeisesti on ollut aikamoinen seikkailu kokeneellekin pyöräilijälle. Minussa se herätti innostuksen ja halun lähteä joskus tutustumaan Tonavan rantaa seurailevaan pyöräilyreittiin, jota Soininvaarakin osan matkaa ajoi. Ei toki 100 kilometrin päivämatkoina vaan 40-50 km kerrallaan, nautiskellen...

Blogi löytyy vieläkin netistä osoitteesta http://blogit.hs.fi/soininvaara/

perjantai 7. elokuuta 2009

John Irving: Kunnes löydän sinut

John Irvingin uusin, kuitenkin jo vuonna 2006 suomeksi ilmestynyt kirja, jossa etsitään kadonnutta isää. Etsintämatkat ulottuvat mm. Pohjoismaiden pääkaupunkeihin, myös Helsinkiin Ensin miestä etsivät äiti ja poika yhdessä ja myöhemmin kirjan päähenkilöksi muodostuva poika Jack Burns aikuisena vielä yksin, tehden saman matkan ja asuen jopa samoissa hotelleissa kuin aiemmin äitinsä kanssa. Jack muistelee aikaisempaa matkaa ja tavattuaan uudelleen nelivuotiaana tapaamansa ihmiset, huomaa etteivät vanhat lapsuuden muistot ja äidin kertomukset pidäkään aina yhtä totuuden kanssa.

Kirja on täynnä omaperäisiä henkilöitä erikoisine ammatteineen ja kohtaloineen. Eikä näyttelijänä menestyvän Jackin omakaan elämä kulje aivan tavanomaisia polkuja. Mm. Jackin äiti on tatuoija, joka töillään rahoittaa ensimmäisen etsintämatkan Jackin ollessa lapsi. Tatuoinneilla on muutenkin merkittävä osansa varsinkin Jackin isän kohdalla.

Teos on taattua ja tuttua Irvingin tuotantoa eli mikäli on pitänyt kirjailijan aiemmista kirjoista voi tähänkin tarttua epäröimättä eikä tule pettymään. Runsaasti yli 800-sivuinen tarina ei missään vaiheessa tunnu pitkästyttävältä vaan juonen joskus yllättävätkin käänteet pitävät kyllä lukijan pihdeissään.