torstai 16. joulukuuta 2010
Ian McEwan: Polte
Beardin elämä muuttuu, kun hän saa tietää vaimonsa pettävän häntä ensin huoltomiehen ja sitten Beardin alaisen kanssa. Sattuman oikusta vaimon rakastajatar kuolee, eikä Beard tunne tekevänsä väärin lavastaessaan edellisen rakastajan murhaajaksi.
Beard on vastuuntunnoton niin työtä kuin omaa terveyttään koskevissa asioissa. Hän siirtää epämiellyttäviä asioita pois silmistään. Samalla tavalla tuntuu ihmiskunta toimivan kirjan taustatekijänä toimivan ilmastonmuutoksen edessä. Vastuunkantajia on vaikea löytää.
Kirjaa on kritiikeissä kehuttu McEwanin hauskimmaksi teokseksi ja ironian mestarinäytteeksi, mutta minulle se oli pienoinen pettymys. Olihan kirjassa hauskojakin kohtia, mutta lukeminen oli aika pitkäveteistä, etenkin pitkät fysiikkaa käsittelevät osuudet olivat pitkästyttäviä. Voi olla että jään yksin näiden mielipiteideni kanssa. Vasta itse lukemalla voi tietää, pitääkö kirjasta!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Prahassa suomen kieltä opiskeleva Angie täyttää 27 vuotta ja päättää, että hänellä on vuosi aikaa tulla kuuluisaksi kirjailijaksi ja kuolla traagisesti. 27 vuotta näyttää nimittäin olevan maaginen luku. Angie laatii listan 27-vuotiaina kuolleista muusikoista, ja listaan tulee lähes neljäkymmentä nimeä. Näiden nimien joukossa Angie haluaa nähdä myös itsensä!
Opiskelut ja ihmissuhteet eivät Prahassa suju aivan toivotulla lailla ja Angie päättää käyttää professorinsa tarjouksen hyväkseen ja lähtee Suomeen. Hän päätyy Suomen maaseudulle samaan pihapiiriin ekologista elämäntapaa noudattavan luomuperheen kanssa.
Salmela tarkastelee ihanan pisteliäästi ja ironisesti taiteilijuuttaan hakevan Angien ja periaatteidensa ja ihanteidensa sävyttämän perheen elämää. Kertojina kirjassa vuorottelevat epätoivon partaalla hoippuva Angie, naivistinen pehmolelu Herra Possu, ironinen kissa Kassandra sekä lakonisen toteava auto.
Salmela on itse kotoisin Slovakiasta ja on opiskellut suomea Prahan yliopistossa. Hän on asunut Suomessa neljä vuotta. Vain muutamasta kohdasta näkyy, ettei kirjoittajan äidinkieli ole suomi.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen noin 35-vuotias nainen, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan kunnossa: hänellä on hyvä työ toimittajana, aviomies, oma talo ja ystäviä. Mutta silti kaikki ei ole kohdallaan. Pariskunta yrittää saada lasta, mutta yhtäkkiä Elizabeth huomaa, ettei hän ole lainkaan varma haluaako lasta ja haluaako ylipäänsä elää tällaista elämää. Hän sairastuu masennukseen ja käy miehensä kanssa läpi raastavan eroprosessin. hänellä on myös myrskyisä ja kuluttava suhde toisen miehen kanssa.
Elizabeth kaipaa muutosta elämäänsä ja aikaa itselleen. Hän päättää lähteä vuodeksi etsimään itseään ja kadonnutta elämänhaluaan. Hän viettää neljä kuukautta Italiassa kieltä opiskellen ja ruoasta nautiskellen, sen jälkeen neljä kuukautta Intiassa joogaten ja meditoiden ja lopuksi neljä kuukautta Indonesian Balilla paikallisen poppamiehen kanssa keskustellen ja sikäläistä maailmankatsomusta tutkaillen. Matkan varrella Elizabeth tutustuu useisiin uusiin ihmisiin, löytää hyviä ystäviä, oppii pikku hiljaa rakastamaan itseään ja parantuu masennuksestaan. Myös rakkauselämä saa uusia käänteitä.
Kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen kirjailijan rohkeus tehdä suuria ratkaisuja elämässään ja toteuttaa omat unelmansa. Varmasti moni meistä on joskus unelmoinut välivuodesta, itse ainakin tunnustaudun tähän joukkoon, harvempi vain on pystynyt tai uskaltanut haavettaan toteuttamaan. Kirja sisälsi joitakin viisaita ajatuksia ja huomioita, mutta sen kömpelö kieli (en tiedä johtuuko suomennoksesta vai onko jo alkuperäisen tekstin ongelma) haittasi paikoin lukemista. Toisenlaisella tyylillä Italiasta, Intiasta ja Indonesiasta olisi varmasti saanut paljon kauniimmankin kuvauksen.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Vahvasti omaelämäkerrallinen teos Tumman veden päällä on kertomus Keminmaalla asuvasta kuusivuotiaasta Petestä. Vaikka elämä on tavallisesti mukavaa perheessä, jonka muodostavat äiti, isä ja pikkusisko, varjostaa sitä isän ajoittainen juominen ja väkivaltainen käyttäytyminen. Usein äiti pakkaa lapset mukaansa ja mennään turvaan mummolaan. Onneksi Petellä on nämä rakastavat ja läheiset isovanhemmat.
Vaikka kirja on raju kuvaus perheväkivallasta, tuovat Peten läheiset suhteet isovanhempiin sekä myös äitiin kirjaan lämpöä ja toivoa. Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, ja lapsen maailma ja sen tunnelma onkin tavoitettu todella uskotatavasti. Tunnelma myös säilyy erittäin hyvin läpi koko kirjan lyhyitä ja lakonisia lauseita ja lukuja käyttäen.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö
Kirjan kertoja Ricardo kuuluu perulaiseen keskiluokkaan ja haaveilee elämästä Pariisissa. Jo nuorena miehenä hänen onnistuukin toteuttaa haaveensa ja hän muuttaa Pariisiin, jossa toimii Unescon tulkkina ja kääntäjänä. Pikkuvirkamiehen elämä ei kuitenkaan ole tylsää tai tasaista ─ siitä pitää huolen Ricardon nuoruudenrakastettu Tuhma tyttö, joka tulee ja taas katoaa Ricardon elämästä.
Tuhma tyttö ja Ricardo tapaavat ensimmäisen kerran jo Perussa, kun Ricardon kotikortteliin ilmestyy nuori chileläiseksi tekeytyvä tyttö. Ricardo menettää hänelle heti sydämensä. Seuraavan kerran he tapaavat Pariisissa, kun Tuhma tyttö esiintyy Kuubaan lähtevänä vallankumoustaistelijana. Aina Tuhma tyttö katoaa Ricardon elämästä, mutta vuosien ja vuosikymmenten kuluessa heidän tiensä kuitenkin risteävät lukuisia kertoja. Kirjan tapahtumat liikkuvat Limassa, Pariisissa, Lontoossa, Tokiossa, Madridissa, jopa Helsingissä pistäydytään. Tuhma tyttö tavoittelee aina parempaa elämää rikkaita miehiä hyväksikäyttäen. Toisaalta hän ei voi välttää joutumasta itsekin hyväksikäytetyksi. Näiden aviomiesten ja rakastajien välissä hän hakee lohtua ja apua Ricardosta, mutta ei tyydy tämän pikkuporvarilliseen elämään. Mutta jaksaako Ricardokaan olla loputtomiin suuren rakkautensa tukena?
Rakkaus- ja ihmissuhdetarinan taustalla kulkevat maailmanpoliittiset tapahtumat. Varsinkin Perun kehityksen kulkua vuosikymmenten ajan seurataan Ricardon sedän lähettämien kirjeiden ja Ricardon kotimaahan tekemien vierailujen avulla.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Leena Lander: Liekin lapset
Liekin lapset on eräänlainen mikrohistoriallinen kuvaus pienen varsinaissuomalaisen sahayhteisön kehityksestä vuosisadan alkupuolella. Kerronta kulminoituu vuoden 1918 tapahtumiin. Lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat sidotaan nykyhetkeen markkinointipäällikön tehtävät ja pitkän avioliiton jättäneen Riston kautta. Hän muuttaa perimäänsä suvun vanhaan mökkiin ja ryhtyy sen kunnostamisen ohessa tutkimaan sukunsa vaiheita. Erityisesti häntä kiinnostavat kirjan päähenkilöksi nousevan isoäiti Saidan salaisuudet sekä se, mitä tapahtui Halikon Märynummen joukkoteloituksessa aivan sodan loppuhetkillä. Kansallisarkiston lisäksi apuna ovat mökistä löytyneet vanhat päiväkirjat ja muistiinpanot.
Liekin lapset on kaunis, koskettava ja vakava kirja. Sen jännärimäinen rakenne ja elävän tuntuisesti kuvatut henkilöhahmot suorastaan tempaavat mukaansa. Kirja kuvaa mielenkiintoisesti 1900-luvun alun tiivistä sahayhteiskuntaa ja sen suhdetta läheiseen kartanoon, paikallistason rakenteita ja kerroksisuutta. Tässä taustassa elävät ihmiset ovat yksilöitä unelmineen ja murheineen, rakkauksineen ja menetyksineen. Jokainen tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan ─ ja näillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Anja Snellman: Parvekejumalat
Anis F. Muumin kaipaa muutosta elämäänsä. Hän ei jaksa enää pukeutua muumiasuksi kutsumaansa kaapuun ja vain sivusta seurata lumikkien eli vaaleaihoisten suomalaisten mielenkiintoista elämää vaan haluaa itse päästä mukaan ilmastonmuutosta vastustavaan toimintaan, flamenco-tunneille, Madonnan konserttiin, kotibileisiin… Isän ja muslimiyhteisön säätämien lakien mukaan kaikki kiinnostava on kuitenkin haram, kiellettyä. Isoveljien haukankatseet valvovat siskon menemisiä. Parvekkeella ei saa olla yksin ja asunnon ikkunoiden paksut verhot on pidettävä kiinni.
Myös Alla halajaa muutosta elämäänsä. Hän on saanut tarpeekseen omasta elämäntyylistään. Boheemien taiteilijavanhempien lapsen rajaton nuoruus on sisältänyt viiltelyä, tatuointeja ja biletystä. Nyt alla on päättänyt ”palata” islamilaisuuden suojiin, hän nauttii saadessaan peittää ruumiinsa arvet ja kuvat huiveilla ja kaavuilla. Alla järjestää opiskelijoille suvaitsevaisuuteen ja islamiin opastavia opintopiirejä.
Kirjan seuraillessa molempien nuorten naisten elämänmuutosta kuljetaan samalla vääjäämättömän tuntuisesti kohti dramaattista loppua. Tiukasti omistaan kiinni pitävä muslimiyhteisö ei niin vain päästä Anista otteestaan.
Snellmanin kerronta on kaunista ja rytmikästä. Hän leikittelee hienosti kielellä ja on löytänyt kekseliäitä yhteyksiä suomen- ja arabiankielisten sanojen väliltä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja!
maanantai 23. elokuuta 2010
Juha Siro: Marilynin hiuspinni
Miehen identiteettipohdinnat saavat lisää laajuutta hänen saadessaan enoltaan isoisän kohtaloita käsitteleviä muistiinpanoja, joiden pohjalta hän aikoo kirjoittaa kirjan. Vaikka Muurmannin ratatöistä takaisin Suomeen paenneen isoisän elämäntarina on kuinka mielenkiintoinen, ei kirjan kirjoittaminen jostain syystä edisty. Mies tuntee vajoavansa yhä syvemmälle mietteisiinsä ja alkaa kärsiä muistikatkoksista, joihin sekä Vaimo että tytär kiinnittävät huomiota.
Marilynin hiuspinni on pienimuotoinen mutta monikerroksinen kirja, jonka viipyilevä kieli kietoo outoon tunnelmaansa aina traagiseen loppuratkaisuun saakka.
maanantai 2. elokuuta 2010
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Alice on loukannut itsensä lapsena hiihtoturmassa, jonka johdosta hän kantaa arpea vatsassaan ja ontuu toista jalkaansa. Mattia puolestaan on lapsuudessaan aiheuttanut kehitysvammaisen kaksoissisarensa katoamisen jätettyään tämän yksin puistoon sen sijaan että olisi ottanut hänet mukaan syntymäpäiväjuhlille, kuten oli sovittu. Alice pyrkii kontrolloimaan vajavaisena pitämäänsä ruumistaan syömättömyydellä; Mattia eristäytyy ihmisistä ja viiltelee itseään.
Nämä kaksi yksinäistä kohtaavat toisensa sattumalta ja löytävät keskinäisen yhteyden. Mutta vaikka he ovat tiiviisti yhdessä, eivät he kuitenkaan päästä tai pääse lähelle toistaan. Matematiikkaa opiskeleva Mattia näkee heidät alkulukukaksosina: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sen kaunista ja tarkkaa kieltä lukee mielellään. Vaikka molemmat päähenkilöt ovat onnettomia eivätkä kirjan loppuratkaisutkaan ole onnellisia, ei kirjasta jäänyt ahdistunutta tunnetta. Useat avoimeksi jätetyt kysymykset antavat tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille. Mielenkiintoinen lukukokemus!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Elina Tiilikka: Punainen mekko
Noora päätyy kokeilemaan strippaamista ja sitä kautta hän keksii vielä tuottoisamman tavan ansaita rahaa: prostituutio. Keikkojen sopiminen, asiakkaiden tapaaminen ja ilmoitusten laatiminen täyttävät Nooran päivät ja rahaa tuntuu tulevan helposti. Pikku hiljaa Noora kuitenkin eristäytyy yhä enemmän entisestä normaalista elämästään ja muista ihmisistä. Hän halveksii itseään, inhoaa asiakkaitaan, mutta ei silti osaa lopettaa. Vuokrarahat on jostain saatava ja työ tuntuu olevan ainoa elämänsisältö.
Kirja on kirjoitettu lakonisesti, toteavasti, turhia maalailematta. Toinen toisensa kaltaisena toistuvat asiakkaiden kohtaamiset puuduttavat pian. Yksitoikkoisuus kuvaa hyvin Nooran kokemuksia, mutta lukijan kannalta kokonaisuus on mielenkiinnoton. Parhaiten Tiilikka onnistuu mielestäni Nooran ajatusmaailman ja muutoksen kuvaamisessa. Ihminen on kokonaisuus, eikä ruumistaan voi myydä ilman että se vaikuttaa myös mieleen.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Alexander von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista, mutta et ole uskaltanut kysyä
Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin eikä paljasta liikaa - muutenhan portit piireihin tulevaisuudessa sulkeutuisivat. Jutut kuninkaallisten tavoista ja toimista ovat harmittomia enkä usko, että kukaan kirjassa mainituista hallitsijoista näin ollen loukkaantuu. Kirjailijan tyyli on kevyt, joten eri yhteyksissä mukana olevat historiakatsaukset vuosisatojakin taaksepäin eivät tunnu pitkäveteisiltä.
Aluksi neuvotaan kuinka kuninkaallisia puhutellaan ja lopuksi päädytään siihen kuinka kuninkaitten ”kuuluu” kuolla. Väliin mahtuu tietoa mm. prinssien ja prinsessojen koulutuksesta, valtaistuimesta ja sen historiasta, kerrotaan miksi kuninkaalla on kruunu päässään sekä onko kuninkailla luokkaeroja. Kaikkiin näihin aiheisiin kreivimme liittää mukavasti historiallista ja muutakin tietoa, joten aivan kuin huomaamatta lukija saa tietoa menneistä tapahtumista.
Siitä huolimatta, että jotkut – varsinkin pohjoismaiset – hallitsijat yrittävät elää melko tavallista elämää ei se aina kuitenkaan onnistu. Etiketin ja perinteen vaatimukset käyvät monestikin omien halujen ja toiveiden edelle. Englannin prinsessa Margaretin lempityynyssä onkin tätä hyvin kuvaava kirjailu: It’s not easy being a Princess.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Valérie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta
Itse Pariisi jää kirjassa sivuosaan; vain muutama Pariisin ruuhkia ja pariisilaisten käytöstä kiroava taksikuski muistuttavat, missä ollaan. Tämä on minusta harmi, olin kirjan nimen perusteella olettanut pääseväni nauttimaan pariisilaisesta tunnelmasta.
Kirja tarjosi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Minulle jäi kuitenkin tunne, että kirjassa olisi ollut aineksia enempäänkin. Nyt henkilöhahmot ja ympäristöt jäivät aika ohuiksi. Ehkäpä kirjasta suunnitteilla oleva elokuva tuo lisää väriä tarinoihin.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjan pääosassa on lontoolainen kirjailija Juliet Ashton, joka etsii aihetta uudelle kirjalleen. Erinäisten sattumusten kautta hän saa kuulla Guernseyn kirjallisuuspiiristä ja päättää lähteä saarelle kerätäkseen aineistoa lukuharrastusta käsittelevään kolumnisarjaansa. Saarella hän tutustuu ihastuttaviin ja persoonallisiin ihmisiin ja kuulee koskettavia, liikuttavia ja järkyttäviäkin tarinoita saksalaismiehityksen ajalta. Aineistoa kirjan kirjoittamiseen kertyy aivan huomaamatta.
Juliet Ashton on kirjan kantava voima. Hän muistuttaa monella tapaa Hilja Valtosen reippaita ja rempseitä naishahmoja: ilmaisee mielipiteensä räväkästi, on sopivasti epäsovinnainen, torjuu useita kosijoita. Myös kirjan vahvat sivuhenkilöt pääsevät kirjeiden muotoon kirjoitetussa romaanissa hyvin esille. Guernseyn saaren maalaismaisemat tarjoavat levollisen ja mielenkiintoisen ympäristön tapahtumille. Kaikista sodan julmuuksista huolimatta kirja valaa uskoa ihmiseen ja kirjallisuuden voimaan. Perusvire on hyvin positiivinen.
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen Mary Ann Shaffer, joka menehtyi vuonna 2008 ennen kirjan julkaisemista. Hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan tätinsä puolesta.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö
Tarinan keskiössä on torin laidalla kioskia pyörittävä papintytär Maj-Gun. Kioski sijaitsee tapahtumien keskellä, sen vaiheilla tutustutaan ja ystävystytään, puhutaan ja juorutaan. Kaiken kaikkiaan naiset ja tytöt ovat kirjassa tärkeässä osassa, miehet jätetään sivurooliin.
Fagerholmin kerronta on monikerroksista ja moniulotteista. Samat ilmaisut ja lauseet toistuvat läpi kirjan, samoihin tapahtumiin palataa yhä uudestaan eri henkilöiden näkökulmasta. Kirjassa aika kulkee kehämäisesti nykyhetkestä menneisyyteen, menneisyydestä nykyhetkeen ja tulevaan. Ainakin minulle teksti oli varsin haastavaa luettavaa vajanaisine lauseineen ja usein vaihtuvine näkökulmineen. Kirjan tunnelma oli syvä, osittain lähes unenomainen, vaikka tarina itsessään olikin aika vaikeaselkoinen.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Lisa Genova: Edelleen Alice
Tästä taudin kuvaus alkaa. Kirja vaikuttaa tosipohjaiselta dokumentilta, niin realistista on kerronta Alicen taudin etenemisestä. Alice toimii itse kertojana. Karmaisevaa onkin, kun lukija havaitsee, että Alicella ei ole tietoa siitä, että hän unohtanut jonkun ihmisen, luennon, matkan. Sen sijaan lukijalle tämä paljastuu hienosti kerronnan keinoin. Lukija siis tietää enemmän kuin Alice.
Taudin etenemistä ja Alicen elämää seurataan kunnes Alice ei enää tunnista lapsiaan, ei miestään, ei kotiaan, mutta tunnistaa tunteita: rakkautta, turvallisuutta, lämpöä. Hieno kirja!
PS. Muista myös kirjailija Iris Murdochista ja Alzheimerista kertova kirja Elegia Irikselle!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
Kahdeksasluokkalainen Heidi-tytär päättää auttaa isänsä ylös masennuksesta aloittamalla juoksuharrastuksen. Isä kohdistaakin kaiken tarmonsa Heidin valmennukseen. Heidi toteuttaa isän yhä yltiöpäisemmiksi käyvät harjoitukset tunnollisesti mutta haaveilee samalla kuvataidelukiosta ja normaalista teinitytön elämästä.
Kirjassa vaihtelevat Martin ja Heidin näkökulmat, keskustelut ja pohdinnat. Martin elämänfilosofiassa koko elämä kiertyy juoksun ympärille. Miika Nousiainen kirjoittaa niin suomalaisesta kansanluonteesta kuin perhetragediastakin humoristisesti ja raikkaasti. Kirjan kepeän pinnan alle kätkeytyy vakavia asioita ja ajattelemisen aihetta.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Satu Koskimies: Hurmion tyttäret
Kirjassa hurmioidutaan nuoruudesta, rakkaudesta ja ennen kaikkea runoudesta. Valan ja Vaaran tuttavuuksien kautta päästään näkemään laajalti suomalaista 1920-luvun kulttuurielämää. Nuoret Tulenkantajat käyvät kirjeenvaihtoa, tapaavat toisaan kahviloissa ja ravintoloissa sekä Olavi Paavolaisen kartanossa. Nautitaan itämaisesta mystiikasta ja runouden voimasta, kieltolaista huolimatta vietetään iloista yöelämää. Haaveillaan Euroopasta ja matkustetaankin. Toisaalta Katri Vala viettää puuduttavaa opettajanelämää Ilomantsissa ja Elina Vaara nuutuu epäonnistuvassa avioliitossaan.
Katri ja Elina, Kati ja Keke, ovat sisaret runossa, hyvät ystävät. Pikku hiljaa he kuitenkin ajautuvat taistelemaan kriitikoiden kehuista ja miesten huomiosta. Kasvetaan erilleen, kateus ja eripura valtaavat mieltä.
Satu Koskimies on tutustunut runoihin, kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja elämäkertoihin. Kirja sekoittaa faktaa ja fiktiota, Koskimies kertoo luoneensa tositiedon pohjalle maailman, jota hän on kirjailijan mielikuvituksella maustanut ja elävöittänyt. Lopputulos on mielestäni onnistunut. Ajan henki on tavoitettu todella hyvin. Kieli on runsasta ja runollista, juuri sellaista kuin nuorten runoilijoiden voi kuvitellakin kirjoittaneen.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Joyce Carol Oates: Putous
Kirja alkaa traagisissa merkeissä, kun vastavihitty aviomies heittäytyy Niagaran putoukseen häämatkan ensimmäisenä aamuna. Leskeksi jäävä tuore vaimo Ariah jää odottamaan miehensä ruumiin löytymistä ja saa lehdistössä nimen Niagaran leskimorsian. Tämän unenomaisen jakson aikana Ariahin rinnalle löytyy lakimies Dirk Burnaby, jonka kanssa hän pian avioituu.
Ariah ja Dirk elävät yhdessä, rakastavat toisiaan ja saavat lapsia. Ariah on kuitenkin hyvin epävarma suhteessaan niin mieheensä kuin lapsiinsa. Hän ei ole juuri lainkaan kosketuksissa perheen ulkopuoliseen maailmaan ja muuttuu ajan kuluessa yhä eristäytyneemmäksi. Ariahin vainoharhaisuuden lisäksi perhe-elämää tulee vaikeuttamaan Dirkin paneutuminen suureen ympäristörikoksia käsittelevään oikeusjuttuun, jossa syytettynä on kaupungin virkamiehiä sekä suuria teollisuuslaitoksia.
Useat onnettomuudet kohtaavat perhettä. Onko se todella kirottu, kuten useampikin sen jäsenistä uskoo? Voiko epävakaan äidin kasvattamista lapsista varttua tasapainoisia aikuisia? Putous kuvaa vaikuttavasti yhden perheen ja sen jäsenten vaiheita lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Joel Haahtela: Katoamispiste
Kirjaa lukiessa on vaikea tietää, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tekstissä kuuluu Haahtelan ihailu Siekkistä kohtaan kirjailijana. Vaikka Haahtela esittääkin Siekkisen elämästä kaikenlaisia arvailuja, minusta sanat asetetaan kauniisti ja asiat jätetään avoimiksi niin, että kirjaa voi lukea loukkaantumatta. Kirjassa matkustetaan ja liikutaan paljon, mutta enemmän merkitystä on sillä, mitä päähenkilön pään sisällä liikkuu.
Haahtela kirjoittaa kaunista, pohdiskelevaa ja harkittua kieltä, ja tämän kielen ja kauniiden lauseiden takia kirja kannattaa lukea.
”…tunsin kuinka kirjoittaessani elämä kutistui ympäriltäni, katosi työhuoneen hämärään, iltoihin ja öihin, joiden suojassa tarinat kasvoivat.”
torstai 25. helmikuuta 2010
Zinaida Lindén: Nuorallatanssija
Nuorallatanssija on tasapainoinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Kirja oli mielestäni mielenkiintoista lukemista, jonka ulkopuolisen näkökulmasta kirjoitetut tarinat avaavat näkemään myös suomalaisuutta uudella tavalla.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Nigerialaisen naiskirjailijan teos sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan. Alussa kertojana on Ugwu, joka on kotoisin pienestä kylästä, jossa hänen perheensä edelleen asuu savimajassa. Ugwu pääsee palvelijaksi yliopistossa opettavan Odenigbon talouteen. Kirjailija käyttää taitavasti hyväkseen Ugwua kuvatessaan nigerialaista sivistyneistöä ja osin yläluokkaakin. Ugwu tarkkailee hieman ihmetellen sivistyneistön omituisia tapoja.
Kirjan päähenkilöinä on myös valkoihoisia, esimerkiksi maassa pitkään asunut englantilainen Richard kokee itsensä nigerialaiseksi, ulkomailta tulevat toimittajat taas katsovat kaikkea ulkopuolelta ja yläpuoleltakin, arvostellen.
Kirjassa kuvataan Nigeriassa 1960-luvulla käytyä sotaa heimojen välillä. Mieleen tulee lähimenneisyydestä Ruandan sota, hutut ja tutsit, ja raakuudet eri heimoihin kuuluneiden välillä. Sodan kuvaus ja siviilien hätä pakolaisleireineen, tauteineen, sodassa kadonneiden ja kuolleiden etsimisineen ja nuorten miesten vieminen väkisin sotimaan on yleistettävissä mihin tahansa sotaa käyvään maahan. Biafran sota ja nälkää näkevien lasten kuvat lehdissä ovat varmasti jääneet kaikille sen ajan eläneille mieleen.
Afrikkalaisen arkielämän yksityiskohdat, asut, ruuat, pyykinpesu, siivous, juhlat, hautajaiset jne. kuvataan mieleen painuvasti. Kirjan kertojina ovatkin Ugwun lisäksi naiset, jotka yrittävät pärjätä sodan keskellä ja pyörittää arkea poikkeuksellisissa oloissa. Kirjaa voi lukea historian kirjana, mutta myös kuvauksena afrikkalaisesta elämäntavasta.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Maritta Lintunen: Heijastus
Maritta Lintunen on minulle uusi tuttavuus. Hän on kirjoittanut aiemmin runoja ja novelleja. Viime vuonna ilmestynyt romaani Heijastus kertoo matemaattisesti lahjakkaasta Tuomaksesta. Tuomas on ylioppilaskirjoitusten jälkeen repäissyt itsensä irti despootti-isänsä rekkafirmasta, lähtenyt kotoa ja luonut uran matemaatikkona. Hintana on ollut ihmissuhteiden menetys.
Kertomukseen sotketaan rakkaussuhteita, kateutta ja kostoa pienen kylän verran. Melodramaattisen juonen käänteet ovat kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Lintusen kieli tekee kirjasta kuitenkin uskottavan ja luettavan, hän kuvaa henkilöitään sisältä päin. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat jotenkin epäonnistuneet elämässään – vaikka ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä, ihmiset ovat onnettomia ja eläneet vuosikausia salaten asioita läheisiltään.
Erikoiseksi kirjan rakenteen tekee se, että siinä liikutaan kolmella eri aikatasolla, nykyisyydessä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Vasta aivan kirjan lopussa paljastuu, mistä aikatasosta kulloinkin on kyse.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Max ja Isaac ovat kyljestä kiinni toisissaan, minkä vuoksi he ovat aina yhdessä. Luonteiltaan he ovat kuitenkin hyvin erilaiset: Max on fyysinen ja rohkea, Isaac puolestaan herkkä ja ajatteleva. Heidän on erilaisuudestaan huolimatta pystyttävä jakamaan keskenään käytännössä kaikki. Kirja kertoo myös veljesten keskinäisestä rakkaudesta ja luottamuksesta; jo pikkupojista alkaen heidän on täytynyt oppia ottamaan toisensa huomioon.
Mielestäni kirja on ennen kaikkea kertomus erilaisuudesta. Lähes kaikki Maxin ja Isaacin tapaamat henkilöt ovat jollain tavalla omituisia tai erikoisia, suurin osa jonkin fyysisen poikkeavuuden takia. Mutta myös ns. normaalit henkilöhahmot paljastuvat varsin erikoisiksi tyypeiksi. Kirja saa pohtimaan normaaliuden ja erilaisuuden rajoja sekä ihmisen tarvetta tulla hyväksytyksi.
Kirja oli mielenkiintoinen lukukokemus tulvillaan Euroopan ja Helsingin köyhyyttä ja värikkyyttä, poikkeuksellisia ihmiskohtaloita ja onnen etsintää – sekä suurta rakkautta.