Alkulukujen yksinäisyys on italialaisen Paolo Giordanon esikoisteos. Giordano on fyysikko, mikä näkyy myös kirjassa käytetyissä matemaattisissa vertauksissa heti nimestä alkaen. Alkuluvuilla tarkoitetaan matematiikassa lukuja, jotka voidaan jakaa vain itsellään tai ykkösellä niin että tulokseksi saadaan kokonaisluku. Alkulukujen kaltaisia ovat myös kirjan päähenkilöt Alice ja Mattia. Molemmat ovat sosiaalisilta kyvyiltään heikkoja ja kantavat sisällään traumaa aina lapsuudesta saakka. Heistä ei ole jakamaan itseään tai itsestään.
Alice on loukannut itsensä lapsena hiihtoturmassa, jonka johdosta hän kantaa arpea vatsassaan ja ontuu toista jalkaansa. Mattia puolestaan on lapsuudessaan aiheuttanut kehitysvammaisen kaksoissisarensa katoamisen jätettyään tämän yksin puistoon sen sijaan että olisi ottanut hänet mukaan syntymäpäiväjuhlille, kuten oli sovittu. Alice pyrkii kontrolloimaan vajavaisena pitämäänsä ruumistaan syömättömyydellä; Mattia eristäytyy ihmisistä ja viiltelee itseään.
Nämä kaksi yksinäistä kohtaavat toisensa sattumalta ja löytävät keskinäisen yhteyden. Mutta vaikka he ovat tiiviisti yhdessä, eivät he kuitenkaan päästä tai pääse lähelle toistaan. Matematiikkaa opiskeleva Mattia näkee heidät alkulukukaksosina: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan.
Kirja on hyvin kirjoitettu, sen kaunista ja tarkkaa kieltä lukee mielellään. Vaikka molemmat päähenkilöt ovat onnettomia eivätkä kirjan loppuratkaisutkaan ole onnellisia, ei kirjasta jäänyt ahdistunutta tunnetta. Useat avoimeksi jätetyt kysymykset antavat tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille. Mielenkiintoinen lukukokemus!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti